Muutakin kuin refluksielämää?
2
On totta, että elämämme pyörii aika lailla sen ympärillä, mitä Pikkusankarille kuuluu. Liian usein ihmiset kuitenkin olettavat, että me emme tee mitään muuta kuin käperry sohvalle murehtimaan perheemme kohtaloa nenäliinat kourassa ja käytämme kaiken tuska-arjesta jäljelle jäävät järjen ja vapaa-ajan hippuset allergiaruokien temperoimiseen, höyryttämiseen ja jäädyttämiseen.
Viimeisen viikon aikana…
 |
| …olemme kyllä katsoneet Pikkusankarin refluksiraivoa… |
 |
|
…ja
voivotelleet samoja juttuja viikko toisensa jälkeen… |
Sen lisäksi olemme kuitenkin myös…
 |
|
…väsänneet uusia allergiaruokakokeiluja, mm. näitä kauniita tattaridonitseja.
|
 |
|
..tehneet
muitakin ruokajuttuja kuin pienelle allergisellemme sopivia… |
 |
|
…,leikkineet
ihan normaalisti normaaleja tämän ikäisen juttuja… |
 |
|
…,vastaanottaneet
ystäviä kylään useammankin kerran… |
 |
|
…,valmistelleet
juhlia ja juhlineet… |
 |
|
…, ja yllättyneet
ihanista lahjoista. |
 |
|
Ja onhan
tästäkin viikosta löytynyt niitäkin iltoja, jolloin äidillä on ollut aikaa nautiskella näistä… |
 |
|
…ja näistä
sohvalla. Sillä aikaa kun mies on katsonut sitä ihmeellistä mustan kiekon metsästämistä ja Pikkusankari nukkunut. |
 |
|
Yöpöydällä
olevat oppaatkin ovat saaneet konkreettisemman tarkoituksen. Haaveilusta tulee totta muutaman viikon päästä. |
Raskauspäiväkirjoja 4
Maanantaipalaverien laskemisen onnistuminen kahden käden sormilla.
Yhtäkkiset kovat auuuu!- huudahdukset, kun mahassa olija testaa äidin sisäelinten iskunsietokykyä tosissaan.
Jokaisen tuttavan kysymys ”Kumpi sieltä tulee?”
Uusi herkistymiskausi eri aistien suhteen, esimerkkinä päivät, jolloin kohtaan maassa etanan; noina sadepäivinä mielessä pyörii vain ällöttävä etana, suussa pyörii oksennuksen maku ja maha pyörii tyhjänä.
Kesän sääennusteiden kauhunsekainen kuunteleminen ja ilmalämpöpumppujen hintojen toivoton voivottelu.
Mysteeri-ihottuman syyn selviäminen raskausajan ruoka-aineherkistymäksi: pari kolme kertaa viikossa ilmestyvä todella kutiseva, kipeä ihon rikkova ihottuma ympäri kroppaa johtuu mitä todennäköisimmin minun lempiruuastani kalasta.
Lukulasien asettelu silmille entistä useammissa tilanteissa.
Hormonihiki. Missä vain milloin vain.
Turvotusta. Kaikkialla. Usein.
Tunne, että nyt pitää tehdä sitä, tätä ja tuota, koska kohta se ei ole taas ollenkaan mahdollista, kun sylissä pitää riiputtaa itkevää tuskaista vauvaa ympärivuorokautisesti (lue: kun en malta jättää hetkeksikään silmistäni iiiiihanaa nukkuvaa vaniljapumpulilta tuoksuvaa pikkupalleroista).