Hae
Emmi Anniina

Ohjeita ekakertalaisille: näin valitset kummin

Jotta en päätyisi taas haialtaaseen riepoteltavaksi heti tekstin
julkaisemisen jälkeen, (ärsyttävää, mutta) joudun julkilausumaan
itsestäänselvyydet heti aluksi: Tämä teksti EI ole henkilökohtaisesti
osoitettu kenellekään henkilölle, enkä ota kantaa siihen,
millaisia valintoja me olemme/emme ole tehneet, vaan teksti on
havaintoja elämästä ympärilläni. Tämä teksti syntyi
lukemattomien niin live-elämän kuin some-elämänkin keskustelujen
pohjalta. Eräs odottava äiti tokaisi keskustelumme jälkeen, että
nuo asiat jonkun tulisi todellakin sanoa ääneen! Ja
heti sen perään jatkoi: ”No mutta sinähän uskaltaisit
kirjoittaa tuosta! Se olisi varmasti monelle kummiasiaa pähkäilevälle
hyödyksi.” Tässä sitä siis ollaan; nämä ovat minun
ohjeeni kummeja miettiville vanhemmille.
Ei kannata automaattisesti
valita kummiksi omaa sisarusta, sillä jos välinne ovat muutenkin
hyvät, niin hän tulee olemaan lapsellesi erityisen tärkeä ihminen
joka tapauksessa, oli hän kummi tai ei.

 

Ei kannata automaattisesti
valita
kummiksi parasta ystävääsi. Kannattaa ainakin miettiä, mihin
paras ystävyys
perustuu? Onko se parasta ystävyyttä vai niin sanottua parasta ystävyyttä? Pidetäänkö ystävyyttä yllä lähinnä tahmean
tanssilattian muuveissa, intohimoisessa Novita Oy:n tukemiskerhossa
tai vuosittaisella yhteisellä Ibizan matkalla? Oletko varma, että
ystävyys kantaa myös perhe-elämässä? Onko paras ystävyys
automaattisesti paras kummeus?
Älä
oleta, että lapsettomalla kummilla olisi yhtään enempää aikaa/kiinnostusta
kummilapselle kuin omia lapsia jo omaavilla. Kaikilla on omat
kiireensä, olivat ne sitten töitä, lapsia, harrastuksia tai muita
kiireitä. Toki on myös olemassa ”kiireitä”, mutta ei niistä
sen enempää…

 

Älä
oleta, että kolmen kilometrin päässä asuva kummi näkisi
kummilastaan yhtään sen useammin kuin kolmensadan kilometrin päässä
asuva. Olen oppinut, että maantiede ei ole mikään syy olla
näyttämättä välittämistä, rakkautta ja kiinnostusta. Eikä
naapuruus tarkoita sitä, että jokapäiväinen vastavuoroinen arjessa tukeminen olisi totta.
Älä
oleta, että kummin iällä olisi mitään vaikutusta kummisuhteen
tiiviyteen. Ei kannata olettaa, että lapsensa jo kasvattanut
keski-ikäinen olisi yhtään sen aktiivisempi kummi kuin
sinkkuvuosiaan viilettävä parikymppinen tai kolmevitonen kolmen
lapsen ja suuren puutarhan äiti. Jokaisen ikäryhmän kummi voi
yllättää, niin positiivisesti kuin negatiivisesti.

 

Mieti
kummivalinnassa vastavuoroisuutta. Kuka nauttisi eniten lapsen kanssa
olemisesta? Kuka on aidosti kiinnostunut perheestänne? On tärkeä
kuunnella sisintään: jos oman ystävän valitsee kummiksi,
kannattaa miettiä, tulisiko hänestä myös hyvä koko perheen
ystävä? Olisiko hän kiinnostunut myös muiden kuin sinun
kuulumisista? Valitse sellainen ihminen, josta sinulla on varmuus: kuka pysyy elämässänne, tapahtui mitä vain?
Puhun
tässä kummin valitsemisesta, mutta itse asiassa pitäisi puhua
kummin pyytämisestä. Älä sano kummille, että valitsimme sinut
kummiksi, vaan sano, että pyydämme sinua kummiksi. Kerro samalla, mitä häneltä
odotat. Kerro, että et pety, jos hän ei suostu kummiuteen
(tietenkin, jos asia on niin, että et pety), sillä molempien
odotusten ja toiveiden olisi hyvä kohdata. Parempi on, jos pyydetty
henkilö pystyy kertomaan suoraan, jos ei koe kummiutta omaksi
jutukseen – näin lapsellekaan ei tule tukalaa tilannetta
”pakkokummiuden” takia. Tietysti on perheitä, joissa kummit
valitaan ilman sen suurempia pähkäilyjä; ehkä heillä on jo muu tukiverkko kovin runsas tai kummiutta ei koeta kovinkaan tärkeäksi
asiaksi. Minun mielestäni kummius on tärkeä asia, sillä eihän
lapsella voi olla koskaan liikaa välittäviä aikuisia ympärillään!Kiitos meidän lasten kummit, että haluatte olla poikiemme kummeja, niitä tärkeitä aikuisia Pikkusankarille ja Minimullistajalle. Toivon, että edessä on monia mukavia hetkiä yhdessä!

10 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Juuri näin! Aivan samaa mieltä. Tärkeää on ajatella kummi asiaa lapsen kannalta: millaista kummia lapsellesi toivot ja kuka tuon pestin pystyisi täyttämään? Paras ystävä ei tosiaan ole välttämättä se paras kummi. Kummi asiaa on hyvä ajatella koko perheen kautta: viihtyykö koko perhe kummien seurassa? Me tykkäämme matkustella pikkureissuissa perheen kesken ja välillä on ihana saada kummeja mukaan matkaseuraksi. Hyvä postaus 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Niinpä, olen myös miettinyt ystävyyteen ja kummiuteen liittyvää rooliristiriitaa. Joskus voi meinaan olla, että vanhemmilla on eri käsitys lapsen syntymän jälkeen ystävän roolista kuin ystävällä: onko ystävä enemmän (entisenlainen) ystävä vai kummi vai voivatko roolit olla täysin tasapainossa?
      Onpa kiva, että olette saneet kummeja matkaseuraksi! 🙂

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Tuo mitä kirjoitit on niin tosi. Eri ikäisillä ihmisillä voi olla hyvinkin erilainen käsitys kummeudesta. Tärkeintä on aito rakkaus lasta kohtaan. Ihana kirjoitus.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos Anonyymi. Ja jos rakkaus on aitoa, niin silloin on hyvin todennäköistä, että sen myös lapsi tietää/vaistoaa, ja se on tosi tärkeä juttu.

  3. Eufemia kirjoitti:

    Tämä on ajankohtainen asia sillä mielessä jo pyörii keitä pyydetään seuraavalle tulokkaalle kummiksi. Kaikki parhaat ehdokkaat on käytetty kolmen ensimmäisen lapsen kohdalla. Olisin halunnut pyytää minun kummityttöjä joista toinen pääsikin juuri ripille mutta toinen taas pääsee vasta myöhemmin.

    • Emmi kirjoitti:

      Jep, kummiasiaa kannattaa miettiä tarkkaan 🙂 Ja hei, onnea seuraavasta tulokkaasta <3 Onpa kiva idea pyytää omia kummityttöjä kummeiksi!

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Tämä on minulle hyvinkin ajankohtainen aihe, sillä 4 viikkoa laskettuun aikaan. Olen itse hyvin järjestelmällinen ja haluan asioiden olevan valmiina, kun tulokas päättää tupsahtaa maailmaan (nimim. vauvan huoneen remontointi aloitettu rv16..)

    Olen ihan raskauden ensimetreiltä asti ajatellut tätä kummiasiaa, koska haluan lapselleni kummit, jotka tuntuvat oikealta. Minulla on kolme veljeä ja kaksi siskoa, miehellä vain sisko. Vaikka tuossa kuulostaakin olevan vaihtoehtoja, ei niitä silti ole. Minulla saattaa olla hieman "ahdasmielinen" ajattelutapa tässä asiassa, mutta esimerkiksi koska olen itse veljeni lapsen kummi, en halua pyytää häntä oman lapseni kummiksi. Samoin, kun mieheni on hänen siskonsa lapsen kummi niin sisko ei kuulu kummivaihtoehtoihin. En osaa perustella mielipidettäni järkevästi, mutta näin itse ajattelen. Jos jollain on kummit tällätavoin "ristiin", niin en kylläkään tuomitse!

    Itselläni on ollut aika "huonot" kummit. Kolmesta kummista yksi on lähettänyt joskus syntymäpäiväkortin ja yhden näin vahingossa 6 vuotiaana ollessani siskoni luona kylässä.

    Mutta miten valita se hyvä kummi? Luin postauksesi aika tarkkaan ja pohdin asiaa tarkoin. En silti päätynyt hyvään lopputulokseen. Tuntui, että kaikissa kummiehdokkaissa, joita olen miettinyt niin "on jotain vikaa". En haluaisi automaattisesti valita sisarusta/sukulaista, mutta mitä sitten jos pyydän esim. Työkaveria ja joku serkkuni vaikka loukkaantuu, että miksi häntä ei pyydetty? Tai jos haluaisinkin pyytää siskoni sijasta hänen poikaansa, niin mitä jos sisko suuttuu, eikä anna pojan olla kummi (en tiedä voiko sitä kieltää, mutta alaikäinen kun vielä toistaiseksi on..) ? Läheisiä ystäviä ei ole ja juuri muutettu uudelle paikkakunnalle, niin en kehtaisi tuntematonta naapuriakaan pyytää ..

    Tulipas tästä pitkä kommentti, mutta tälläisiä ajatuksia heräsi postausta lukiessani 😀 hyvä postaus ja tosiaan rutkasti ajatuksia herättävä!

    • Emmi kirjoitti:

      Moikka!

      Siis kummin valinta ON oikeasti aika vaikeaa, kun sitä alkaa tosissaan miettimään 😀

      On vaikea ennustaa, millaisiksi ihmiset muuttuvat kummiuden aikana. Meinaan me olemme huomanneet, että _oikeasti_ emme edes ole tunteneet kunnolla ihmisiä, jotka luulimme tuntevamme. Muutenhan kaikki olisi mennyt nappiin. Meillä on ollut kummeissa paljon ihmisiä, jotka ovat yllättäneet omalla käytöksellään, mielipiteillään, elämäntyylillään, valinnoillaan aika monta kertaa (negatiivisessa mielessä) 🙁

      Sitten, kun kummia pyydetään kummiksi, niin kannattaa kertoa odotukset ja toiveet, mitä kummia kohtaan on. Me toivoimme lapseen tutustumista, aitoa yhdessä oloa, yhdessä tekemistä, arjen läsnäoloa, vastavuoroista auttamista jne., EMME materiaalista kummiutta. Kaikki kummit lähtivät täysillä messiin, mutta suurin osa heistä ei koskaan ole toimineet niin kuin kummikirjeissä kummeilta toivoimme. Ja pitää vielä lisätä, että kerroimme kaikille, että emme todellakaan pahastu, jos kummiutta he eivät halua ottaa vastaan. Parempi sanoa ei etukäteen kuin olla "huono" kummi. Siltikin – elämä yllätti, ja monet ihmiset olivat täysin erilaisia kuin antoivat aluksi olettaa.

      Tämä ei varmaan nyt yhtään helpottanut teidän valintaa… Tsemppiä siihen kuitenkin! 🙂

    • Anonyymi kirjoitti:

      Olit tehnyt kummikirjeen että mitä toivot kummeilta. Mutta mitä lopulta toivot kun tarkoitat arjen läsnäoloa: onko se sitä että pitäisi olla useinkin paikalla? vastavuoroista auttamista: tarkoittaako se sitöettä myös kummilapsen vanhemmat auttavat kummeja ja ovat kiinnostuneita heistä?

      Itsellä kun kävi niin että kummiksi kun oli pyydetty ja haluttiin että kummit ovat turvalliset ihmiset joihin lapsi tutustuu ym. Niin lopulta siinä tarkoitettiinkin että kummit ovat isän roolissa ja ovat auttamassa tai paikanpäällä viettämässä "laatuaikaa" viikottain. Ja jos kummina pyysin äidiltä että olisi kiva jos joskus myös kysyttäisiin meidän kuulumisia sain vastaukseksi että ei voimat ja mielenkiinto riitä kuin omaan ja lapsen elämään. Tuntui tylyltä mutta pyrin tekemään aina parhaani niin äidin kuin lapsen eteen mutta siltikään se ei riittänyt vaan olin vain sylkykuppina niin kauan kunnes äiti katkaisi välit sillä en ollut hänen mielestään hyvä kummi.

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Ja tuo kohta lopussa jossa olisi vanhempien hyvä kertoa tulevalle kummille mitä he kummeilta odottavat on ensiarvoisen tärkeää.

    Minua ja miestäni pyydettiin kummiksi pari vuotta sitten ja otimme sen ilolla vastaan. Mutta emme osanneet odottaa mitä äiti kummeilta odotti. Minulla on siis useampi kummilapsi, mutta tämän viimeisen kohdalla meiltä olisikin haluttu paljon enemmän huomiota ja läsnäoloa mitä olin odottanut emmekä olleet siihen valmiit joten lopulta äiti katkaisi välit meihin. Eli jos sinä vanhempana haluat/toivot että kummit ovat fyysisesti läsnä lähes viikottain tai viikottain ym. niin kerro siitä samalla kun pyydät kummeiksi ystävääsi. Sillä tilanne että välit katkeavat on erittäin inhottava niin lapselle, vanhemmille ja kummeille. Kuitenkin kun jokaisella on oma elämäntilanteensa, työt, ystävät, menot ja oma perhe-elämä niin jos kummeilta halutaan viikottaista tapaamista ym täyty se kertoa etukäteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *