Hae
Emmi Anniina

Meidän valinta: lapset kotihoidossa eskariin asti

Kirjoittanut: Emmi

Meillä on nyt nelosella oleva esikoinen sekä nyt ekalla oleva keskimmäinen hoidettu kotona eskariin asti. Toivomme kuopuksen hoitamisen onnistuvan samanlaisesti. Meille tämä on tärkeä asia. Miksi? Se on tämän postauksen teema. Seuraajani IG:ssä kyseli meidän kotihoitopäätöksestämme ja juttelujemme jälkeen päätin avata asiaa myös täällä blogissa.

Vaikka minulla on myös ammatillista tietämystä tämän aiheen tiimoilta, perustan oman päätökseni pitää lapseni kotona suurimmaksi osaksi omaan tunteeseeni asiasta. Tämän tekstin ei siis ole tarkoitus olla ammatillinen kannanotto.

lapset

Kiteytettynä minun mielipiteeni päiväkoti vs. koti -asiaan on se, että jos vanhemmilla on henkisiä, fyysisiä ja taloudellisia resursseja tarjota kotona lapselle kaikki, mitä hyvään kasvuun tarvitaan, on koti parempi paikka kuin päiväkoti. Ja jotta lapsella olisi oikeasti myös kivaa olla kotona hoidossa, on hyvä, jos vanhempi myös nauttii kotonaolosta. Eli resurssien lisäksi ideaalitilanteeseen tarvitaan myös halua olla kotivanhempi – pakon tunteen lapsi aistii herkästi. Toisaalta, se, että haluaa olla kotivanhempi, voidaan lukea henkisiin resursseihin.

Hyviä puolia ainakin sata

Kun aloin pohtimaan oikeasti syitä sille, miksi olemme tehneet päätöksen pitää lapset kotona eskariin asti, niin mieleen nousi monta asiaa. Luettelen nyt murto-osan, ettei teksti veny liiaksi.

Nautimme lasten kanssa olosta ja mitä enemmän heidän kanssaan saan olla, sen parempi mielestäni.

lapset

On kivaa, että hyvin todennäköisesti pääsen näkemään suurimman osan lapsille tärkeistä virstanpylväistä ja kuulemaan uudet sanat aina ensimmäisenä.

Hoitajien kiire, osaamattomuus, huono päivä ja yllättävät tunteenpurkaukset ovat asioita, jotka ovat monissa paikoissa totta. Joissakin paikoissa jopa joka päivä. Jos siis saan valita, otanko itse vastuun omasta toiminnastani lasten läsnäollessa vai annanko vastuun jollekulle, jota en tunne henkilökohtaisesti, niin vastaus on ensimmäinen. Varsinkin, kun se vastuu pitäisi antaa monta kertaa viikossa sille toiselle, jos hoitoon lapsen veisi. Myös omaan lapseen kohdistuva mahdollinen syrjintä ja kiusaaminen pistää miettimään.

lapset

Touhut lasten kanssa eivät ole meidän mielestä tylsää tai pakollista pahaa, kuten kuulee joidenkin vanhempien kommentoivan. Menemme mielellämme metsään, puistoon, uimalaan ja lasten kulttuurimenoihin lasten kanssa sekä kuskaamme mielellämme harrastuksissa.

Koemme, että olemme etuoikeutetussa asemassa, kun voimme pitää lapsemme kotona eskariin asti. Kiitollisuus on yksi kantavista voimista arjessa. Tämä järjestely vaatii todella paljon joustoa taloudellisesti sekä omien työunelmien suhteen, mutta se arki korvaa kaikki menetykset mennen tullen. Me kerkiämme kyllä takomaan rahaa ja etenemään kiivaasti uraa, jos haluamme, sitten kun lapsemme ovat isompia.

lapset

Vaikka lapset ovat kotihoidossa, niin me emme ole sulkeutuneet kotiimme seinien sisälle. Meillä lapset saavat tarpeeksi ikäisiensä kohtaamisia, sillä he kaikki harrastavat vähintään yhtä harrastusta, monesti meneillään yhdellä lapsella on useampikin harrastus. Kaksivuotiaasta eskari-ikään asti on mahdollista käydä myös kerhoissa leikkimässä ikäistensä kanssa pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Tätä mahdollisuutta me olemme myös hyödyntäneet. Ja mikä parasta: päivisin voi tavata lapsellisia ystäviä, jolloin leikkiseuraa on mahdollista saada myös kotiin! Ja toisaalta, kun on kolme lasta, niin kyllä he leikkivät hienosti yhdessäkin – ei ole leikkiseurasta puutetta. Tukiperhelapset vierailevat myös kerran kuukaudessa viikonlopun ajan luonamme.

Meillä esikoinen ja keskimmäinen ovat molemmat oppineet lukemaan ennen eskaria, heidän sanavarastonsa on saanut positiiivista huomiota ja matematiikkakin on taipunut kakkosluokkalaisen tasolle tullessaan eskariin. Saksien käyttö ja tehtäviin keskittyminen on myös ollut opettajilta saadun positiivisen palautteen arvoista lapsillamme. Koskaan ei ole ollut mitään käyttäytymisongelmia eskarissa (tai koulussa), vaan pikemminkin päinvastoin: heitä on kiitetty kaikkien kaverina olosta ja he ovat saaneet stipendejä tästä asiasta. Kotonakin siis voi onnistua erinomaisesti niin älyllisten, sosiaalisten kuin kädentaitojenkin kasvattamisessa.

lapset

Lasten jaksaminen, vireystila ja terveys ovat paremmin optimoitavissa, kun itse pääsee seuraamaan jatkuvasti lasten vointia. Meillä esimerkiksi pieneenkin nenänniiskaisuun tai yskään reagoidaan heti ja annetaan tarvittavat luonnolliset vastustuskyvyn parantajat, joiden avulla olemmekin olleet jo monen monta vuotta terveinä koko viisihenkinen perhe. Kouluruoka on lapsiemme mielestä melko mautonta, joten on kiva tarjota kotona sellaista ruokaa, mikä maistuu ja on ehkä ravintorikkaampaakin.

Lasten omia kiinnostuksen kohteita voi painottaa helpommin kotihoidossa kuin päiväkodissa ollessa. Me mennäänkin aika lailla arjen sisältöjen osalta sen mukaan, mikä lasta/lapsia kiinnostaa ja tuetaan näin herkkyyskausia eri asioissa ja annetaan lapselle mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asioihin ja tapahtumiin.

lapset

Olen imettänyt jokaista lasta pitkään (1v6kk, 2v2kk ja 3v3kk), ja lasten ollessa kotona hoidossa se on helpompaa.

Kun hoidin kotona refluksisia, vaikeista allergioista ja astmasta kärsiviä lapsia (esikoisen ja keskimmäisen ekat vuodet), olin onnellinen, että se olin juuri minä, joka jouduin tekemään kaikki päivät salapoliisin työtä, ottamaan oireet vastaan ja tuskailemaan heidän sairauksista johtuvien käytösongelmien kanssa. Olisihan se ollut tavallaan helpottavaa, jos päiväkoti olisi ottanut osan päivästä vastuuta näistä haasteista ja kirjoitellut niin ruoka- kuin oirepäiväkirjaakin, mutta en olisi halunnut antaa sairauksista kärsiviä lapsia päiväkotiin, vaan pitää oirehtivat lapseni oman suojelevan siipeni alla kotona.

Nyt korona-ajan ollessa käsillä olen onnellinen, että lapseni eivät ole päiväkodissa, jossa mahdollisesti hoitajat käyttävät maskia. Ensinnäkin maski vaikeuttaa lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta ja kommunikaatiota ja toiseksi, olen kuullut monien hoitajien kärsivän maskien käytön sivuoireista, mikä taas vie työtehoja ja -intoa pois.

Uskon, että ikinä koskaan en tule katumaan sitä, kun pidämme lapset kotona eskariin asti.

Olemme onnellisia näin

En siis lähde väittämään, etteikö päiväkoti olisi meidän lapsille ollut hyvä vaihtoehto, mutta siitä olen äitinä varma, että koti on ollut meidän lapsille parempi vaihtoehto. Kaikille se ei tosiaan ole sitä, ja arvostan sitä, että vanhemmat tekevät päätöksen lapsen etua ajatellen, niin, että lapsi voi mahdollisimman hyvin, oli se päätös sitten päiväkoti tai koti. Me olemme myös päättäneet, että lapsemme eivät käy eskarin/koulun jälkeen iltapäiväkerhoa, sillä haluamme viettää myös isompien lasten kanssa paljon aikaa. Tämä on myös tuntunut juuri oikealta valinnalta.

En siis kannusta kaikkia vanhempia hoitamaan kotona lapsia, mutta haluan murtaa myyttejä kotihoidosta ja kotiäitiydestä (/-vanhemmuudesta). Kannustan kaikkia, joita vähänkään kiinnostaa olla kotiäiti, edes kokeilemaan sitä: sen ihanuus saattaa yllättää! (Ja jos ei yllätä, niin aina voi hakea päiväkotipaikkaa.) Minähän en myöskään ole ”puhdas” kotiäiti, sillä olen myös täyspäiväinen yrittäjä, sivutoiminen bloggaaja ja sivutoiminen freelancer-kirjoittaja sekä olen lähes koko ajan opiskellut jotakin tässä samalla. Silti voin sanoa olevani kotiäiti, sillä lapsemme hoidetaan kotona, ei päiväkodissa. Aikamoista palapelittämistä tämä arki on silti vaatinut, varsinkin silloin, kun mies ennen koronaa työskenteli joka toisen viikon ulkomailla. Mutta kaikesta selviää ja vielä hyvin, jos todella tahtoo ja kokee asiat tärkeiksi! 😎

lapset

Yrittäjänä autan aikuisia parempaan vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon lasten kanssa. Siksi olen tosi tarkka siitä, kenen kanssa lapseni viettävät aikaansa/ketä heitä hoitaa. Tiedän, että ehkä monille muille se asia ei ole niin tärkeä. En halua kuitenkaan omia lapsia vain itselleni, vaan haluan, että lasten ympärillä on kattava tukiverkko eri-ikäisiä ihmisiä. Sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti välittävät heistä, haluavat olla heidän kanssaan ja haluavat heille hyvää. Meidän perheellä on monta myrkyllistä kokemusta ihmisistä, joita olemme päästäneet lastemme lähipiiriin, mutta jotka eivät olekaan halunneet lapsiemme tai meidän perheen parasta. Myös nämä kokemukset ja pettymykset ajavat pois vieraiden ihmisten luota eli pois päiväkotiajatuksesta. Kotihoidossa ollessa on ihanaa silloin tällöin sitten päästää lapset Mummon, tädin, kummien tai muiden tärkeiden ihmisten luokse, kun on saanut jo aimo annoksen nauttia heidän seurastaan. Voi olla, että lasten ollessa päiväkodissa, en raaskisi koskaan antaa lapsia kenellekään hoitoon 😀

Muistutan siis loppuun, että myös lapsilla on oikeus saada välillä aikaa myös muiden kuin omien vanhempien kanssa. Se rikastuttaa lapsen elämää suunnattomasti. Tämä kannattaa muistaa lasten ollessa kotona hoidossa. Muista myös, että ne lähimmät ja rakkaimmat ihmiset hyvin todennäköisesti nauttivat lapsen kanssa olosta, eivätkä toivottavasti tee sitä velvollisuuden, rahan tms. asian takia. Yritänkin usein käyttää termien ”lasten hoitaminen” sijaan ”lasten kanssa oleminen” termiä. Se tuo vastavuoroisuutta lapsen ja aikuisen välille.

En sano, ettenkö saattaisi muuttaa joskus mielipidettäni, varsinkin, kun lapsemme käyvät yksityistä Montessori-koulua, jossa olisi myös mahdollisuus päivähoitoon kolmivuotiaasta ylöspäin. Mutta tällä hetkellä: Kotihoito toimii meillä ja me olemme onnellisia näin.

Minkälaisia ratkaisuja te olette tehneet lasten hoitamisen suhteen ja millaisin perustein?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @readysteadyfolowblog

15 kuvaa ja 15 ajatusta 15 vuotisen parisuhteen ajalta

Muistojen tallentamisen tärkeys

Täytä lapsen toive ja leiki hänen kanssaan

2 kommenttia

  1. Lis kirjoitti:

    Esikoinen menny 1,5v. päiväkotiin 3 pvä viikossa, kuopuksesta samat suunnitelmat. Ite viihdyn kyllä lasten kanssa (ite oon vuoden molempien kohdalla, mies puol vuotta), mutta kotona en saa mielestäni aivoille tarpeeks haastetta. Rakastan kun töissä saa oikeesti miettiä ratkaisuja ongelmatilanteissa. Tietty joku vois sanoa, et mikset tee jotain aivopähkinöitä, mutta ei se oo sama kun ratkaista jotain, josta on hyötyä. Meille tää lyhennetty viikko päiväkodissa on tuntunu hyvältä ratkaisulta. Ehkä se sit on niin, et mun henkiset voimavarat ei riittäis olla kotona eskari-ikään asti, mutta arvostan sun valintaa. Toisaalta itse samassa tilanteessa miettisin kauhulla, miten se vaikuttais esim. Eläkkeeseen. Meillä myös olis järjetöntä taloudellisesti et mä jäisin kotiin nii pitkäksi aikaa ,koska mä tienaan meistä huomattavasti enemmän.

    • emmi kirjoitti:

      Moikka Lis! Tuo lyhyempi viikko kuulostaa oikein kohtuulliselta teillä 🙂 Ja jep, mä olen kaikki nämä 10 lapsivuotta enemmän tai vähemmän tehnyt töitä tai opiskellut samalla, joten aivotkin saavat erilaista haastetta sen kautta, joten mulla ei ole vertailukohtaa siihen, että olisi ihan vain ja ainoastaan lasten kanssa kotona. Toisaalta voisi ollakin, että viihtyisin myös niin 🙂 Eläke on sellainen, joka toki on mietityttävä asia… Mutta se mietityttäisi muutenkin, vaikka olisinkin normaalissa sosiaalityönvirassani, josta irtisanouduin. Siihen kun saattaa vaikuttaa vielä monta juttua ennen kuin oikeasti pääsee eläkkeelle. Me yritämme sijoittamisten kautta varautua eläkkeisiin järkevästi. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.