Hae
Emmi Anniina

Voiko perfektionismiin kallella oleva kirjoitustapa olla este blogin kehitykselle?

bloggaaminen

Vain järkkärillä otettuja kuvia (tietenkin manuaalisesti säädettyjä, kuvanmuokkausohjelman kautta säädettyjä, tarkasti harkittuja kuvia!), moneen kertaan oikoluettuja tekstejä, vain pitkään mietintämyssyssä olleita aiheita, ei pelkkiä kuvapostauksia, tekstiä vähintään 400 sanaa,… Niin, voiko tällainen perfektionismiin kallella oleva kirjoitustapa olla este blogin kehitykselle? Voi, sanon minä kymmenen vuoden blogikokemuksella. Ainakin minun tapauksessani.

Kriteerini jarruttavat minua

Minulla kirjoittamisesta ja bloggaamisesta ei ole koskaan tullut ”pakollinen paha” eli olen koko tämän blogiurani ajan nauttinut täysillä kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, yhteistöiden tekemisestä, blogipostausten kasaamisesta jne.. Mutta olen pitkään vetänyt blogia melko tarkoilla kriteereillä. Kun kriteerit ovat olleet niin tiukat kuin minulla on ollut ja resursseja (aikaa) kirjoittaa vähän, niin lopputulos on välillä ollut pitkiä taukoja tai tilanne, jossa ”mitä vain” ei viitsinyt julkaista, kun julkaisee tekstejä niin harvoin.

Tänä keväänä ja kesänä olen pyrkinyt pureutumaan syihin, jotka ovat kriteerieni taustalla ja olen yrittänyt ymmärtää itseäni paremmin kirjoittajana. Olen myös pyrkinyt vapautumaan turhista kriteereistä, jotta saisin tekstiä useammin ulos ja jotta eri aiheiden käsittely blogissa voisi lähteä vapaammin lentoon (jos on lähteäkseen). Haluan edelleen kehittyä bloggaajana, sillä rakastan tätä sivutyötäni! Koen, että tiukat kriteerini jarruttavat bloggaamista. Toisilla se saattaisi mennä toisin päin…? En tiedä, mutta luulen, että omalla kohdallani kriteereistäni vapautuminen ei kuihduttaisi blogia, vaan pikemminkin päin vastoin antaisi lisää vapauksia kirjoittaa.

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa?

Tämä tarkoittaa sitä, että en pohdi enää kymmentä kertaa kaikilta mahdollisilta kanteilta, että kannattaako tästä ja tästä aiheesta nyt sitten kirjoittaa vai ei, ja mitä kaikkea haittaa tästä saattaa olla, jos tästä ja tästä aiheesta julkaisee tekstin. Luotan enemmän kirjoittamisen flowhun ja omaan intuitioon.

Pyrin sallimaan itselleni myös kännykkäkuvat blogissa ja IG:ssä. Mutta tämä prosessi on vielä täysin kesken. Koska tiedän, että osaan ottaa kivoja ja kauniita kuvia järkkärillä, niin on vaikea myöntyä ”vain” kännykkäkuviin, kun ne eivät ainakaan minun kohdallani omasta mielestäni yllä järkkäritasoisiksi (tosin olen kuullut kollegoiltani, että ei niillä oikeasti niin iso ero ole…).

bloggaaminen

Aion myös reippaammin kertoa ihmisille, jotka töistäni kysyvät, että olen Bloggaaja isolla B:llä. Hyvänen aika, olenhan minä tehnyt tätä jo kymmennen vuotta ja olen hienossa joukossa täällä Vaikuttajamedialla – kai se nyt sitten jostain kertoo! Eli en pienennä enää itseäni ”vähän bloggailen” -tyypiksi. Tällä en tietenkään tarkoita, että minulla olisi tarkoitus päästä mihinkään suosituimmat blogit -listoille, vaan vain sitä, että tämä nykyinen juttu riittää, kunhan vain teen tätä sydämellä ja intohimolla, en itseäni pienentäen.

En aio enää oikolukea tekstejäni kuin maksimissaan sen yhden kerran, jos sitäkään. Mitä väliä sillä on, vaikka välillä teksteistäni löytyisikin kirjoitusvirheitä!

bloggaaminen

Saatan jatkossa harkita saman kuvan käyttöä uudestaan jossain postauksessa. Tähän asti olen ollut melko ehdoton.

En kyylää niin tarkasti sanamäärää ja saatan sallia välillä itselleni pelkkiä kuvapostauksiakin…

Haluan teksteissäni arvostaa sitä, mikä teitä lukijoita kiinnostaa, mutta samalla sallin itselleni vapauksia kirjoitella jotakin ”en ole varma, miten tämä postaus otetaan vastaan” -tekstejä. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, niin kuulumispostauksien suhteen minulle tulee välillä tosi epävarma olo. En ole varma, jaksaako niitä kukaan lukea, mutta kyllä sitten ne tilastot kertovat kuitenkin, että lukijoita kiinnostaa. Eli kuulumispostauksia tulee taatusti jatkossakin ja kaikenlaisia muitakin juttuja liittyen yrittäjyyteen, vanhemmuuteen, kasvatukseen, opiskeluun, ruokaan, hyvinvointiin ja kulttuuriin…

Tällaisella suunnitelmalla siis jatkan bloggausta. Miltä kuulostaa? Meneekö tämä näin parempaan vai huonompaan suuntaan… ? 😀

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Linkki upeaan, arvokkaaseen, tärkeään arvontaan: voittajalle kolme kuukautta Gubbe-palvelua!

Sometin joka päivä ja kirjoitin blogia säännöllisesti, mutta en kertonut raskaudestani. Miksi?

Blogini uusi aikakausi on alkanut!

4 kommenttia

  1. Henna Helena - Mielen melodiaa kirjoitti:

    Kuulostaa todella hyvältä ??
    Tsemppiä sinne ❤

    Täällä oma blogi elelee hiljaiseloa ja siihen liittyy just se oma vaativuus, vaikka blogini ei edes ole mikään iso. Tiedän kuitenkin, että vielä jonain päivänä se lähtee uudestaan lentoon ❤

    https://hennahelena.fi

    • emmi kirjoitti:

      Jep! Kiitos, nyt on aika alkaa irtaantumaan omista vaatimuksista blogin suhteen!

      Sun blogi lähtee varmasti lentoon uudestaan <3

  2. Aliena kirjoitti:

    Musta sun blogi on jollain tapaa ollutkin vähän tylsä tai outo, siis sellainen etten oikein tiedä miksi en niin tykkää sitä lukea. Toisaalta oon palannut välillä, sillä oon yrittänyt selvittää, mikä tökkii 😀 Ehkä se on sitten ollut se perfektionismi, koska aiheet sinänsä ihan ok ja sinä varmasti ihmisenä varsinkin! Rentoutta kehiin vaan rohkeasti 🙂

    • emmi kirjoitti:

      Ihanan rehellinen kommentti, kiitos Aliena! Jes, mä luulen, että rentous on hyvä asia! Sitä kohti vieläkin enemmän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *