Hae
Emmi Anniina

Ei päätä, ei häntää

Kun älyllinen elämä taas elpyy
pikkuhiljaa rankkojen valvomisviikkojen jäljiltä, alkaa mielessä surrata ajatus
jos toinenkin. Mutta ilman päätä ja häntää.

Mietin,
…mitä kotivanhemmat tekevätkään
sillä aikaa, kun lapsi nukkuu jotain kahden ja neljän tunnin päikkäreitä joka
päivä. Mulla olisi jo varmaan väikkäri kansissa ja ulkona upea puutarha.
…mitä kaikkea sitä onkaan tullut
tiedostamattaan tehtyä ja sanottua ihmisille univajeen nakertaman aivotoiminnan
alaisena. Ainakin olen muutaman kerran unohtanut Pikkusankarin lapsiparkkiin
lähtiessäni salilta, soittanut yhdelle parhaimmista ystävistäni iloisen
synttärionnittelupuhelun aivan vääränä päivänä sekä lukinnut itseni ja lapseni
pakkaseen vajavaisissa varusteissa. Yleensä olen siis hyvin tarkka,
järjestelmällinen ja hyvämuistinen.
…miten paljon olemmekaan
säästäneet rahaa, kun en ole jaksanut enkä voinut käydä perhekahviloissa, matkoilla,
lastenvaatekaupoissa… (Ja mihin ihmeeseen nekin säästyneet rahat ovat menneet,
kun lohtusuklaavaihtoehtoakaan ei tiukan imetysdieetin takia ole ollut…??)
…miten ihmeellistä onkaan nähdä
tuttavan terve vauva leikkimässä lattialla. Hypotalamukseni huutaa, että ota
nyt se vauva nopeasti pois sieltä lattialta, vauvojahan tulisi pitää vain
sylissä pystyasennossa!
…kuinka monta eri
sairausdiagnoosia olen naapureiden ja kadulla vastaantulijoiden mielissä
saanutkaan, kun olen neljä tuntia putkeen ravannut samoja katuja vuolaasti itkien ja
Pikkusankaria epätoivoisesti nukuttaen.
…pystynkö enää koskaan syömään
bataattia, punajuurta ja tattaripuuroa: kolmea ruoka-ainetta, joita inhoan,
mutta joita söin melkein vuoden ajan päivittäin tiukan imetysdieetin takia.
…miten paljon enemmän ystäväni
olisivatkaan saaneet nauttia seurastani, jos vauva-, ja taaperoarkemme olisi ollut
normaalia. Olisi ollut pitkien puheluiden turruttamia punaisia korvia, shoppailureissujen
muistona vaatekaapissa mintunvärinen paita ja kylppärin hyllyllä tehokkain tasapainottava
seerumi. Olisi ollut fondue- nautiskelun jälkeisiä reblochon- röyhtäisyjä, huulipunien
tahraamia viinilaseja, puoliammattimaiseksi yltäviä ravintola-arvostelukäyntejä,
naurunremakkaan päättyviä patjallanukkumisyrityksiä ja suurta mielikuvituksellista
voimaa keksiäksemme epätoivoisesti juhlintaan oikeuttavia aiheita. 
…miten kiitollinen olenkaan
läheisten, erityisesti mieheni ja äitini suurenmoisesta ja kaikki väsymyskiukutteluni kestävästä tuesta. Ilman
heitä minut olisi jo kannettu vaakatasossa tästä talosta pois.
…tajuanko itsekään vielä kunnolla,
että meillä todella on parempi periodi taas alkanut. Kolme viikkoa sitten, kahdeksan viikon ajan,
tuskaisia yöherätyksiä oli 40 per yö, päikkäreitä 10 minuuttia kerrallaan ja loppuajat
sylissä kiehnäten. Viimeisen viikon aikana yöherätyksiä on ollut 0, päikkäreitä 2 tuntia ja
loppuaika suurimmaksi osaksi paloautolla pöristellessä. Oi Nexium, nexium,
nexium – et pettänyt meitä tälläkään kertaa!
…uskallammeko koskaan toivoa
toista lasta. Todennäköisyyslaskelmat jaksamismahdollisuuksistamme on vielä
pahasti kesken…

3 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Hei!
    Vastoinkäymiset ja vauvan/lasten valvomiset, oireilut, niiden perustelut ja muiden vähättelyt niin kolahtavia kokemuksesta! :o)

    Esikoisella ei ole tehonnut kunnolla mikään lääkitys. Tosi samat oireet kuin refluksissa ja suolisto-oireinen allergikko (+astma).
    Toisen kanssa menikin hyvin kunnes :o) Vastaavat oireet alkoivat jyllätä varsinkin kiinteistä.

    Julkinen sektori? HEHEHHEHEHEEE. :o)

    • Emmi kirjoitti:

      Julkinen sektori on kyllä todellakin suuren naurun ja itkun aihe.

      Jaksamista teillekin sairauksien kanssa tarpomiseen!

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Kauan teillä syötiin nexiumia? Meillä auttoi niinkun teilläkin mutta heti kun alettiin purkamaan palasi entiset kuviot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *