Hae
Emmi Anniina

Atoopikon kronikat osa 1

Asyra-mittaus on saatu yhteistyönä tähän blogitekstiin

Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta säännöllisen epäsäännöllisesti koko aikuisikäni. Ensimmäinen pahempi kausi tuli parikymppisenä, noin 10 vuotta sitten. Se kesti silloin suunnilleen kaksi vuotta ja meni itsestään ohi. Tai no ei ihan itsestään, käytinhän minä ihotautilääkärin määräämiä kolmannen asteen kortisonivoidetta sekä takrolimuusimonohydraattia pitkiä kuureja. Atopian laukaisijaksi epäiltiin valtavaa altistusta kissanhilseelle ja -karvalle. Tämä liittyi silloiseen työhöni. Prick-testikin osoitti tuolloin melko voimakkaan reaktion kissalle. Testistä löytyi myös useat siitepöly-yliherkkyydet, mutta ruoka-aineallergioita siellä ei näkynyt.

Kun tämä ensimmäinen ihottumajakso rauhoittui, olin käytännössä oireeton viisi-kuusi vuotta. Kolme vuotta sitten joulukuussa alkoi toinen aalto. Sain kasvoihini pienen ihottumaläiskän, joka ei meinannut lähteä millään pois. Sitten sitä alkoi tulemaan muuallekin ihottumalle tavanomaisiin paikkoihin, kuten taipeisiin, sekä silmien ympärille. Eikä se ole loppunut vieläkään kolmen vuoden jälkeen!

Jouduin jälleen mennä ihotautilääkärin luo puolitoista vuotta sitten, jotta saisin riittävän tehokkaat rasvat hoitamaan ihottumaa. Teimme laajan prick-testin, josta löytyi edelleen siitepöly- ja kissayliherkkyydet. Ainoa ruoka-aine, mistä tuli hivenen suurempi pampula käsivarteen oli hasselpähkinä. Ihotautilääkärini lohduton tuomio oli vain, että ”Atooppiselle ihottumalle vain ei voi mitään. Sen kanssa on opittava elämään. Säännöllinen ihon rasvaus on ainoa, mitä voi tehdä. Ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa mitenkään.”

Se, mikä tässä nykyisessä jaksossa on erilaista, on se että olen tehnyt viimeisen neljän vuoden aikana merkittävän ruokavaliomuutoksen. Aikaisemmin käytin runsaasti maito- ja viljatuotteita ja noudatin jokseenkin yleisiä ravitsemussuosituksia, tosin sokeria tuli syötyä paljon yli suositusten. Nykyisin syön 90-prosenttisesti luomuruokaa, noudatan gluteenitonta ruokavaliota, eikä meille edes ole tavallista sokeria kotona. Valmistan käytännössä kaiken ruokani itse parhaimmista raaka-aineista, mitä on saatavilla. Syön paljon rasvaisempaa ruokaa kuin aikaisemmin. Syön vitamiineja ja hivenaineita ravintolisinä.

Itse uskon siihen, että usein ihottuman voi linkittää jollain tavalla suoliston huonoon kuntoon. Olen jo jonkin aikaa kokeillut rajoittaa erilaisia juttuja ruokavaliossani, kuten kananmunia, koisokasveja, maitotuotteita, viljoja, pähkinöitä yms., mutta missään vaiheessa ei ole tullut selkeyttä, että onko joku edellä mainituista epäsopiva minulle vai ei. Suunnittelin pitkään, että olisin mennyt seuraavaksi IgG-testiin selvittämään ruoka-aine yliherkkyyksiä, mutta testien tyyris hinta on ollut tähän asti esteenä. Sitten kuulin muutaman tuttuni kautta, että he olivat saaneet paljon apua Asyra-mittauksesta vastaavanlaisien vaivojen kanssa taisteluun.

Asyra-mittaus

Asyra-mittaus perustuu sähkömagneettiseen värähtelyyn. Asyralla on hieman samanlainen toimintaperiaate kuin valheenpaljastimella. Laitteen mittausmenetelmässä on elementtejä kiinalaisesta lääketieteestä ja homeopatiasta. Asyralla voi mitata monia asioita kehossa, mm. vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasot, allergiat ja ruoka-aineyliherkkyydet sekä erilaisia aineenvaihdunnan häiriötiloja. Asyralla etsitään kehosta epätasapainotiloja. Käytännössä mittaus tapahtuu niin, että mitattava ottaa käsiinsä metalliset kapulat ja jopa alle minuutissa laite on suorittanut mittauksensa. Sitten terapeutilla on dataa, josta hän voi tehdä tulkintoja, sekä tulosten perusteella mahdollisesti suositella ravintolisiä tai muita korjaavia toimenpiteitä.

Asyra ei ole perinteinen työkalu esimerkiksi sairauden diagnosointiin, vaan pikemminkin sillä saa kokonaisvaltaisen kuvan ihmisen (potilaan) tilanteesta ja näin ollen häntä voidaan hoitaa myös kokonaisvaltaisemmin.

Asyran tulokset

Ruoka-aineet jaettiin tuloksissani kahteen ryhmään: kehoa heikentäviin (usein vasta-ainetuotantoa) ja ärsyttäviin (huonosti sulaviin). Sain ohjeeksi poistaa ruokavaliostani viikoksi seuraavat ruoka-aineet: kumina, oliivi, pintopavut, mausteneilikka, aprikoosi, retiisi, lampaanliha, saksanpähkinä ja glukoosifruktoosisiirappi. Nämä sain palauttaa viikon kuluttua. Tämän tarkoitus oli rauhoittaa suolistoa poistamalla sitä ärsyttäviä ruokia.

Neljäksi viikoksi jouduin poistamaan aspartaamin, taimenen, parapähkinän, riisisiirapin, ruijanpallaksen, kesäkurpitsan, kananmunan valkuaisen, maapähkinän, cheddarjuuston, kidneypavut, luumun, omenan, miekkakalan, keräkaalin, makadamiapähkinän, speltvehnän, päärynän, lohen, natriumsulfaatin E514 ja stevian. Neljän viikon jälkeen jokainen ruoka-aine tuli testata yksitellen, jotta voisi olla varma niiden sopivuudesta.

Samaan aikaan, kun aloitin kyseisen eliminaatiodieetin, hoidin ihoni kuntoon vahvoilla rasvoilla. Kahden viikon jälkeen olin hetken käytännössä oireeton, mutta sitten oireet palasivat pikkuhiljaa. Olin 8 viikkoa syömättä molempien listojen ruoka-aineita. Ainoastaan kahtena päivänä, kun en tehnyt jokaista ateriaani itse vaan otin kahvilasta gluteenittoman leivän, saatoin altistua kananmunan valkuaiselle.

Johtopäätökset

Vaikka edelleen uskon, että atopiani perimmäisen syyn voi ainakin osin jäljittää suolistooni, joudun vielä jatkamaan salapoliisin työtä. Asyrasta ei ollut ihottumani syyn löytämiselle suoranaista hyötyä. Kuten aikaisemmin kerroin, elin ensimmäisen ihottumajakson jälkeen viitisen vuotta oireettomasti ja tuona aikana en rajoittanut ruokavaliotani millään tavalla, eikä ruoan laatu ollut opiskelijabudjetilla elellessä millään tavalla edes kohtalaista (nykyiseen verrattuna).

Nyt kun keskustelin tilanteestani Ravintoevitan asiantuntijan Eeva-Maria Varpion kanssa, heitti hän keskusteluun ohimennen yhden asiakastapauksen, jossa vastaavanlaisen ihottumaongelman aiheuttajaksi todettiin parasiitti suolistossa. Se tarina osui ja upposi. Olen pitkään vitsaillut, että minulla on varmaan joku lapamato tai vastaava, koska olen ollut koko aikuisikäni hoikka vartaloltani. Olen pystynyt käytännössä syömään niin paljon kuin haluan, sitä mitä haluan, ilman lihomisen pelkoa. Toisaalta en ole myöskään kartuttanut lihasmassaa kehooni juurikaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka olen treenaillut salilla käytännössä koko tuon ajan keskimäärin kolme, ajoittain jopa neljä-viisi kertaa viikossa ja syönyt niin, että olisi voinut olettaa hieman massaa tarttuvan.

Täytynee varmaankin lähteä etsimään syypäätä hieman isommalla suurennuslasilla ja laajemmilla hakukriteereillä. Tulen kirjoittamaan jatko-osan, kun olen selvittelyt asiaa eteenpäin.

// Ramon

 

Lähteet:

http://www.asyra.co.uk/understanding-asyra-testing/

http://www.ravintoevita.fi/asyra.html

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *