Hae
Emmi Anniina

Voi kun jurppii

Kun tiskatessa nostaa pestyä
astiaa kuivauskaappiin, ja haalea vesi valuu inhottavasti koko käsivarrelle
hihan sisään.

Kun yöllä vessareissulla astuu
uniherkällä jalkapohjalla legon päälle.
Kun lempipaita on juuri tullut
pesusta, sen laittaa päälle, ja sitten minuutin päästä joku tahmakäsi puristaa
mustikkasoseet koko rintamuksen mitalle.
Kun tummapaahtoinen kahvi on
lopussa, ja on pakko juoda normaalipaahtoista kahvia.
Kun mies ei muistanut
muistuttamisesta huolimatta viedä kauppaan mennessään samalla sitä
huipputärkeää täyttämääni koruliikkeen arvontakuponkia, jossa voi voittaa
ihanan parintonnin rinkulan.
Kun viimeinen pussissa oleva
purkan pala tippuu lavuaariin.
Kun menee jäätelökioskille
ostamaan sitä tiettyä makua, mutta edessä olevalle herralle kaavitaan viimeinen
pallo sitä makua.
Kun kirjaston kirjojen
palauttamisen muistaa aamulla, ja samaisen päivän iltapäivällä löytää ensimmäisen myöhästymismaksun postilaatikostaan.
Kun ulkona ollessa hyttysparvet viettävät
iloisia ruokaorgioitaan minun ihollani muiden kanssaihmisten ihojen ollessa täysin vapaata
riistaa siinä vierellä.
Kun on sanonut miehelleen tiukasti, ettei
tarvitse nimpparilahjaksi mitään, mutta sitten nimpparipäivänä tuleekin tunne,
että ehkä joku pienen pieni juttu olisikin ollut kiva.
Nyt on jurppinut hieman asia jos
toinenkin, kyllä, tunnustan. Kun sain itseni kiinni itse teosta, ajattelin ensin, että
ihmepiipittäjä minustakin tullut. Mutta sitten tajusin, että vau! enpä ole vähään
aikaan tuommoisista jutuista ärsyyntymiseen jaksanut dendriittieni toimintaa
tuhlata. Kaikki aistinikin ovat tainneet olla jossain univajehorroksessa ja kipuitkun kuuntelemisen turruttamina pitkän
aikaa. Mutta jos nyt oikeasti kiinnitän huomiota noin mitättömiin juttuihin ja
saan vielä ärsytyksen niistä aikaan, niin meillähän taitaa mennä aika kivasti. 
Ja tosi kivasti on mennytkin! Refluksinseurauskalenterissani
(eli minun kalenterissani :-)) lukee päivien 15.5-22.5 kohdalla: ”Pikkusankarin
paras viikko ikinä, ei oireen oiretta kokonaiseen seitsemään päivään! Tämmöistäkö
superhelppoa ja ihanan luksusta elämä on normaalioloisen itsepäisen uhmataaperon
kanssa?”.

Jotain ihan muuta

Sain blogihaasteen, joka ei liity blogini aiheeseen. Ensin ajattelin, että rajaukseni aihepiirin suhteen on tiukka, enkä taivu tällaisiin haasteisiin. Mutta sitten ajattelin, että onhan se välillä refluksivanhemmankin hyvä pyöritellä päässänsä jotain ihan muuta ja pienesti turhaakin. Siispä tässä ihanaisen Mammamarianin haasteen vastaukset: 
  Missä asennossa nukut? Yöpyörijä olen. 
  Päivän paras hetki? Koko perheen yhteinen lähistely – tai hassutteluhetki. 
 
  Mikä on ihmisen paras ikä? Luulen, että ihmisen paras ikä on se ikä, kun hän oppii päästämään irti turhan mustavalkoisesta ajattelusta, rakastamaan itseään ja olemaan armollinen sekä itselleen että läheisilleen. Paras ikä on se ikä, kun ihminen tajuaa anteeksiannon merkityksen ja kun hän hoksaa oman elämänsä tarkoituksen tai ainakin sen etsimisen tärkeyden. 
 
  Rattiraivoa vai ralliraijan hermot? En ymmärrä kysymystä.  
  Oletko punapää, brunette vaiko vaaleaverinen? Kaikkea tuota olen ollut.
 Mitä pyykinpesuainetta käytät? Ulkoa en muista, ja nyt, kun lapsi vihdoin nukkuu, en jaksa nostaa takapuoltani tuolista tarkistaakseni sitä. 
 Ajatteletko ekologisesti ja miten se näkyy arjessasi? Luulen, että ajattelen perusekologisesti. Suurimman ekologisen teon tällä hetkellä määrää hulppea palkkani, jota saan poikani hoitamisesta kotona. Eipä tarvitse turhia ostella.
 
  Paras jälkiruoka? Tämä on hullun vaikea. En millään pysty sanomaan vain yhtä, kahta enkä kymmentäkään. Olen toivoton herkkusuu. Esimerkiksi viimeisen viikon aikana olen tainnut todeta, että  ”tämä on ihan parasta” niin siskon tekemän sitruunamarenkikakun jälkeen, ravintolassa syömäni suklaapannacotan jälkeen, äidin tekemien mokkapalojen jälkeen kuin omatekemien omenamuffinienkin jälkeen. Taisin hairahtua kehumaan superhyväksi myös ystävän kanssa jaettua Maraboun vadelma-jugurttiuutuutta. 
  Mikä kappale saa lanteesi liikkumaan? Koska ohjaaja pakottaa, niin ainakin zumbatunneilla zumbabiisit.
  Ärsyttävin tv-mainos? Meillä ei katsota telkkaria, joten tuollaisilta, thank God, säästyn. 
 Jos bloggaisit jostain ihan muusta aiheesta kuin nykyisestä, mikä se olisi? Työstäisin blogissani introspektiivista analyysiä lukemistani psykologisista opuksista.
    
      
P.S. Bloggaavat refluksiäidit, heitän haasteen eteenpäin teille yleisesti. Jos haluatte, ottakaa se vastaan ajatustentuulettumisnäkökulmana. Kysymyksinä voi käyttää samoja.