Hae
Emmi Anniina

Ihan huono bloggaaja

Välillä on semmoinen olo. Nykyään yhä useammin.
Blogikriiseilyni jatkuu. Tuntuu, että olen ihan hukassa. Enää en  halua kirjoittaa vain itselleni, vaan haluan kirjoittaa myös
lukijoille. Tietyistä (osaltaan kivoistakin) syistä johtuen en ole enää se pelkästään kahtakymmentäviittä yöherätystä sureva, monta
tuntia allergiapöperöä päivässä kokkaava aurinkolasit
silmillensä sijoittava blogiäiti, vaan alan pikkuhiljaa hiffaamaan,
mitä on olla melko terveiden lasten äiti. Ja sekös minulle kelpaa!
(Positiivista) identiteettikriisiä siis pukkaa.
Muutamista jutuista olen huolissani, kun mietin mahdollista
blogiaihepiirin laajennusta. Huoleni on: tämä nykymaailma. Voiko
antaa ”kaikkensa” bloggaajana, jos ei jaa älynväläyksiään
Twitterissä, Snappaile kahviloissa käyntejään, päivittele behind
the scene -tarinoita Facebookissa, jaa vinkkejään Youtubessa…? Kenellä
on aikaa tuolle kaikelle someilulle? Saavatko lukijat oheisjutuista paljon irti?
Onko se kaikki muu pois blogiinkirjoittamisajasta? Ovatko bloggaajat
eri palveluissa vain saadakseen näkyvyyttä? Onko bloggauskin
nykyään kilpailua? Luin juuri, että jokainen bloggaaja voi
halutessaan ilmoittaa itsensä Indiedays Blog Awardseihin! Ensin
mietin, että mitä järkeä siinä nyt on, en minä aikaan ilmoittaisi itseäni, että kyllä se krediitti Awardseihin pitää muualta tulla! Mutta toisaalta,
olenhan minäkin ollut aina sitä mieltä ajatuksen tasolla, että mitä useampi
samanlaisen lasten sairausarjen kanssa elävä vanhempi löytää
blogini ja saa siitä vertaistukea, niin sen parempi. Itse vaan olen
ollut todella ujo levittämään tietoa blogistani. Minulle on
riittänyt se, että silloin tällöin linkkaan omassa suppeana
pitämässäni henkilökohtaisessa Facebookissa kuulumispostauksen
silloin, kun en ole jaksanut kuukauteen kirjoittaa statusta.
Instagramiin hurahdin tänä vuonna, ja se on himpun verran enemmän
blogiminä kuin minäminä, vaikkakin jaan siellä paljon henkilökohtaisempaa juttua, monipuolisemmin ja paljon useammin kuin täällä. Muuta someilua blogin osalta ei ole – ja luulenpa, että ei
edes tule (toki, ainahan näitä hurahtamisia voi vissiinkin
tapahtua…). Ja tämä pienisomesuuteni saa minulle välillä huono
bloggaaja -fiiliksiä. Jotenkin tuntuu, että kaikessa pitäisi tai olisi hyvä olla mukana.
Henkilökohtaisesti en jaksaisi mitään ehkä välillä
ärsyttävänkin läpinäkyvää
lukijoiden kalastelua ja oman blogin mainostamista. Mutta olisihan se hienoa, että juuuuuri minun
teksteistäni jotain iloa/hyötyä/vertaistukea saavat löytäisivät
blogini pariin. Että jokainen blogi kohtaisi lukijansa. Tämä
kriisi on tyhmä, sillä haluaisin vain kirjoitella rennosti silloin,
kun siltä tuntuu ja sitä, mitä haluan. Välillä vaan eri
valintojen edessä on pakko päättää, lähteäkö isompaan kuvioon
mukaan vai ei. Ja silloin tulee linjanneensa sitä, jatkuuko blogi
”pienenä” vai antaako sille mahdollisuuksia johonkin isompaan. Kaikella kun on puolensa ja puolensa.

2 kommenttia

  1. Anne kirjoitti:

    Mä oon välillä myös pohtinyt erilaisten some-kanavien käyttöä blogin ns. mainostuksessa ja näkyvyyden lisäämisessä, mutta en ole vielä kokeillut. Jopa blogin Fb-sivut puuttuvat kokonaan! 😀 Jotenkin sitä ajattelee, että mitenkä paljon haluaa käyttää blogiin aikaa? On toki rakas harrastus, mutta toisaalta en halua että blogi ja sen myötä some-maailma vie liikaa aikaa arjesta. Ja olen myös miettinyt, että mikä olisi se hyöty jos käyttäisinkin enemmän aikaa blogiin eri some-kanavien myötä.. Jää nähtäväksi, nyt menen tällä mitä on 😀

    • Emmi kirjoitti:

      Niinpä, pakosti näitä asioita tulee pohtineeksi, kun niin monet bloggaajat ovat supereita kaikissa somekanavissa. Mutta samaa ajattelen, että näillä mennään – ja sitten jos joskus tulee palava halu laajentaa someilua, niin laajennun. Mutta "pakosti" en haluaisi laajentua 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *