Oi aika, kohtele meitä armollisesti

Juurihan vasta istuin
autossa takapenkillä matkalla mökille, sylissäni my little ponyt
ja mielessä suunnitelmat siitä, kenet niistä vien ekana uimaan.

Juurihan vasta juoksin koulusta kotiin heittäen repun
selästä nurkkaan, jotta pääsisin kävelyttämään koiraamme.

Juurihan vasta matkustin ensimmäisen pitkän junamatkan
siskoni luo hänen opiskelukaupunkiinsa monen sadan kilometrin
päähän.

Juurihan vasta sain ensikosketuksen vauvoihin sylittelemällä
rakasta, vastasyntynyttä kummipoikaani.

Juurihan vasta minun ja mieheni katseet kohtasivat ensi kertaa ja
rakkauden huuma täytti sieluni salamannopeasti.

Juurihan vasta vanhempani painoivat oven kiinni perässään,
ja jäin ypöyksin itkemään ensimmäiseen omaan asuntooni
lattialle romahtaneena.

Juurihan vasta me miehen kanssa soittelimme keskellä yötä
kolmen tunnin maratoneja 400 kilometriä välillämme, ikävä rintaa
raastaen.

Juurihan vasta katsoin miestäni alttarilla silmiin ja tahdoin.

Juurihan vasta ponnistin tuskan, hien ja huudon saattelemana
esikoisemme maailmaan.

Juurihan vasta huokaisin helpotuksesta katsellessani maisterin
papereitani.

Juurihan vasta otin vastaan ensimmäisen vakituisen
työpaikkani.

Juurihan vasta silitin isoa mahaani ja puhuin kuopuksellemme
lempeästi kertoen hänelle maailman menosta.

Juurihan vasta kirjoitimme nimet ensimmäisiin talokauppakirjoihin.

Juurihan vasta katsoin hiljaa sisimpäni tuskasta kukkurallaan,
kun isäni arkkua laskettiin hautaan.

Juurihan vasta meillä vietettiin viisi- ja
kaksivuotissynttäreitä.

Oi aika, kohtele meitä armollisesti. Me lupaamme, että me
kohtelemme sinua arvostaen.