Blogin käyttöohjeet
6
Blogin ainesosat: mm. 40 herätystä yhdessä yössä, 60 siivottua
oksennusta ja 5 hengityskatkollista refluksikohtausta päivässä, tynnyrillinen
epätoivon kyyneleitä, tuhansia kipeitä muistoja, satoja tuttujen ja
tuntemattomien tarkoituksellisia ja tarkoituksettomia ärsytyshuippuun yltäviä
kommentteja, lukemattomia yrityksiä esittää pirteämpää kuin oikeasti onkaan,
kymmeniä suuttumiskohtauksia julkisen terveydenhuollon pelleilyn takia. Huom.!
Saattaa sisältää jossain määrin myös ilon pilkahduksia, naurukohtauksia,
häivähdyksiä paremmista ajoista.
Blogin tarkoitus: Lieventää kirjoittajan ärsytystä, helpottaa
pahaa oloa, välittää kuulumisia tutuille silloin, kun kirjoittamista
sosiaalisemmat keinot tuottavat liikaa tuskaa ollakseen millään tasolla
miellyttäviä toteuttaa, valistaa Suomen kansaa refluksitaudin problematiikasta
Blogin käyttöohjeet: Vertaistuellisessa merkityksessä mainio. Sopii
myös normaalien (=terveiden) vauvojen vanhempien oman ylemmyyden tunteen
nostattamiseen. Kelpaa myös keskustelun
avaajaksi ja refluksilapsiperheen elämän ymmärtäjän avartajaksi. Tämä blogi pitää ehdottomasti ottaa vakavasti.
Tätä blogia ei missään nimessä saa ottaa vakavasti.
Blogin annostelu: Käyttöohjeen mukaan toimittaessa
yliannostuksen vaaraa ei ole. Kokopäiväisenä ja –öisenä heilutusautomaattina ja
tuskanlievityskeinojen keksijänä kirjoittaja on liian kiireinen suoltamaan
vaaralliseksi luokiteltavia tekstejään niin usein, että terveydellinen haitta
konkretisoituisi. Blogin annosteluksi arvioidaan aluksi riittävän kerran, pari
viikossa.VAROITUS! Ei suositella optimistisia tekstejä etsiville
lukijoille eikä helposti tunteensa loukkaaville ihmisille. Lukeminen omalla
vastuulla.
Blogiin vuodattaminen on häilynyt mielessä jo tämän koko
puolitoistavuotisen kamaluuden ja ihanuuden ajan. Väärinymmärrykset,
alidiagnosoinnit, mitätöinnit, epäilevät katseet ja kaikki muu sekalainen
pahanolon tuottoon vaikuttava materiaali on nyt täyttänyt mittani, joten tässä
se tulee: suodattamatonta vahvaa alitajuntahuutoa kaikkien refluksilasten ja – vanhempien
puolesta! Blogin aloittaminen sai kovin myönteisen vastaanoton mieheltäni: ”Missä
ihmeen rakosessa sä sitäkin aiot kirjoittaa?”. En ole ihan varma. Ehkä pitää
ottaa tavaksi sen seitsemännen ja kahdeksannen herätyksen välissä aamuyöllä tulla
raapustamaan ne viimeisetkin sielun rippeet paperille.
Toivon, että pääsen mahdollisimman pian eroon tästä blogista. Että refluksitauti jättäisi poikamme ja perheemme rauhaan.
Kuulostaa "hyvältä". Jään innolla odottamaan mitä ehdit kirjoitella… 😉
Hyvä, että paha voi kuulostaa hyvältäkin 😀
Joo, täällä ois mielessä tuhat aihetta kirjoitettavaksi pikkusankarin nukuttamis-sessioiden väleissä, jos silmät vain pysyvät auki…
p.s. Sun nimimerkki huutaa suuria sympatiahaleja!!
Täällä 8,5 kk pojan äiti. Pojalla tosi paha refluksi, edelleen kaikki kiinteät tulee hissillä ylös. Voi sitä riemua, kun saa pestä mustikka ja porkkana-tahraisia vaatteita. Nexium lääkityksellä kipu kunnossa, mutta muuten tosi paha refluksi johon liittyy myös Sandiferin oireet (ns.epileptisiä kohtauksia jotka johtuu GER:istä). Mielenkiinnolla odotan blogisi sisältöä 🙂
Joo siivoaminen ja pyykkääminen saavat aivan uudenlaisia ulottuvuuksia tämän refluksitaudin myötä!
Meilläkin on taas toistaiseksi käytössä Nexium, joka vähentää selkeästi oireita!
Sandiferin oireet ovat kyllä aika pelottavia. Pikkusankarilla on ollut muutamia kertoja niitä, ja olen ollut itsekin ihan kauhun vallassa, kun en ole tajunnut, mitä tapahtuu. Tämäkin sitten on myöhemmin selvinnyt refluksitautiin liittyväksi, kuten monimoni muukin juttu.
Minä uskon "salaisuuden lapsiin". Heitä annetaan tähän maailmaan sellaisille vanhemmille, jotka katsotaan riittävän vahvoiksi kestämään lapsen mukanaan tuomat kivut. Ajatelkaa, jos kaikki olisivat primaterveitä. Maailmaa tuskin olisi olemassakaan, olisimme tuhonneet toinen toisemme henkisen autiomaan hehkussa. Nämä salaisuuden lapset pehmittävät ns. "onnenauringon" polttamaa erämaata, tekevät puroja autiomaahan. Saat nähdä, äiti pieni, kaikki kääntyy vielä parhaaksenne. Saatte vielä kiittää siitä henkisestä kasvusta, johon nykyinen tuska teidät pakottaa. Ihminenhän kasvaa vain aitoja tunteita, kipua ja tuskaa tuntemalla.
Kiitos sanoistasi!
Totta puhut tuon henkisen kasvamisen suhteen, se on ollut suuuuuurta!
Itse en oikein tiedä, uskonko tuohon "ihmisille annetaan vain niin paljon, kuin he jaksavat kantaa"- ideaan… Toki haluaisin uskoa siihen kannustavuudessaan meidänkin perheen takia, mutta sitten kun mietiin masentuneita ja aivan täysin ylikuormittuneita vanhempia, jotka tekevät järkyttäviä raakuuksia perheessään, niin voisi kuvitella, että jos heille olisi annettu lokakuormaa hieman vähemmän, niin tragedioita ei ehkä olisi tapahtunut.