Hae
Emmi Anniina

Voi kun jurppii

Kun tiskatessa nostaa pestyä
astiaa kuivauskaappiin, ja haalea vesi valuu inhottavasti koko käsivarrelle
hihan sisään.

Kun yöllä vessareissulla astuu
uniherkällä jalkapohjalla legon päälle.
Kun lempipaita on juuri tullut
pesusta, sen laittaa päälle, ja sitten minuutin päästä joku tahmakäsi puristaa
mustikkasoseet koko rintamuksen mitalle.
Kun tummapaahtoinen kahvi on
lopussa, ja on pakko juoda normaalipaahtoista kahvia.
Kun mies ei muistanut
muistuttamisesta huolimatta viedä kauppaan mennessään samalla sitä
huipputärkeää täyttämääni koruliikkeen arvontakuponkia, jossa voi voittaa
ihanan parintonnin rinkulan.
Kun viimeinen pussissa oleva
purkan pala tippuu lavuaariin.
Kun menee jäätelökioskille
ostamaan sitä tiettyä makua, mutta edessä olevalle herralle kaavitaan viimeinen
pallo sitä makua.
Kun kirjaston kirjojen
palauttamisen muistaa aamulla, ja samaisen päivän iltapäivällä löytää ensimmäisen myöhästymismaksun postilaatikostaan.
Kun ulkona ollessa hyttysparvet viettävät
iloisia ruokaorgioitaan minun ihollani muiden kanssaihmisten ihojen ollessa täysin vapaata
riistaa siinä vierellä.
Kun on sanonut miehelleen tiukasti, ettei
tarvitse nimpparilahjaksi mitään, mutta sitten nimpparipäivänä tuleekin tunne,
että ehkä joku pienen pieni juttu olisikin ollut kiva.
Nyt on jurppinut hieman asia jos
toinenkin, kyllä, tunnustan. Kun sain itseni kiinni itse teosta, ajattelin ensin, että
ihmepiipittäjä minustakin tullut. Mutta sitten tajusin, että vau! enpä ole vähään
aikaan tuommoisista jutuista ärsyyntymiseen jaksanut dendriittieni toimintaa
tuhlata. Kaikki aistinikin ovat tainneet olla jossain univajehorroksessa ja kipuitkun kuuntelemisen turruttamina pitkän
aikaa. Mutta jos nyt oikeasti kiinnitän huomiota noin mitättömiin juttuihin ja
saan vielä ärsytyksen niistä aikaan, niin meillähän taitaa mennä aika kivasti. 
Ja tosi kivasti on mennytkin! Refluksinseurauskalenterissani
(eli minun kalenterissani :-)) lukee päivien 15.5-22.5 kohdalla: ”Pikkusankarin
paras viikko ikinä, ei oireen oiretta kokonaiseen seitsemään päivään! Tämmöistäkö
superhelppoa ja ihanan luksusta elämä on normaalioloisen itsepäisen uhmataaperon
kanssa?”.

12 kommenttia

  1. Mammamarian kirjoitti:

    Ihanaa!!! Pikkukaveri on varmaan aivan yhtä onnellinen kivuttomuudestaan kuin äispänsäkin 😀 Toivotaan, että sama meno jatkuu!
    niin, ja nuo kaikki asiat ärsyttää täälläkin, päivittäin tuo tiskaveden valuminen kainaloon!

    • Emmi kirjoitti:

      Joo, Pikkusankari on ollut ihan yhtä hymyä noina oireettomina päivinä! Aivan upeaa katseltavaa! <3
      Kiva kuulla, että samanmoiset asiat saavat sullakin ärsytystä aikaan! Että ne eivät sentään IHAN NIIN PIENIÄ asioita ole 😉

  2. AnnaW kirjoitti:

    Ai että! En tiennytkään että voi tulla näin hyvä mieli siitä, että toista jurppii 😉 Olen tosi iloinen teidän puolesta, pienistä asioista jurputtaminen on sitten huippua!

    • Emmi kirjoitti:

      Ihana AnnaW! 🙂 On meillä äideillä kyllä välillä vähän vinksahtaneet nämä hyvän mielen keräämissyyt… 😉

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Ihanaa, että teillä menee hyvin! Vinkki käsintiskaajille: Laittakaa froteiset urheilurannehikinauhat käteen, kun tiskaatte. =D

    T. Kaisa N

  4. Maija kirjoitti:

    Hienoa kuulla, että teilläkin on vihdoin ollut hyvä viikko. Olette kaikki ansainneet oireettoman viikon. Toivottavasti niitä tulee teille paljon paljon lisää!

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos Maija 🙂 Samoilla ajatuksilla täällä mennään, toiveissa lisää hyviä viikkoja!

    • Anonyymi kirjoitti:

      Mukavia uutisia, että hetken 'helpotti' oireet perheellänne.
      Meilläkin 'mahahuuhtelun' jälkeen. (lue: kun oli kunnon oksu-ripulitauti n.viikon ajan. :o)

    • Emmi kirjoitti:

      Voi, tuollainen on kyllä kurja tauti 🙁

  5. Anonyymi kirjoitti:

    hih, tervetuloa normaalien ihmisten pariin, siskokulta! Nuo tuollaiset pikkujurppimiset tekee varmaan hyvää. tai siis se, että on aikaa tuntea ja kokea "tunne-elämyksiä" ihan tavallisista pikkujutuista, tekee hyvää omalle sielulle ja mielelle. Silloin kun lapsosen kanssa menee huonommin, nuo tavalliset arkipäivän jutut vain kuormittavat lisää, muttei niitä millään pysty sen paremmin kokemaan, saati niistä ärsyynytmään, koska kapasiteetti on varattu ihan muuhun. Ihanaa että teillä menee paremmin lapsen kanssa ja että elämään on tulut tilaa pikkuasioista hermostumiseen! (toivottavasti et ymmärrä väärin, ole ihan haudan vakava, mutta vähän ironinen… "been there, done that")

    LL

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos vertaistuellisista sanoista, LL <3 Se on kyllä jännä, että pienessä väsymyksessä kaikki asiat ärsyttää ihan ylipaljon, mutta sitten, kun menee uupumuksen puolelle, niin sitten ei paljon vissiin jaksa ärsyyntyä mistään. Ja nyt me olemme tässä viime kuukausien aikana päässeet uupumustilasta tuohon pieneen väsymykseen, ja nyt ihan viime viikkoina tuntuu, että meillä on tällä hetkellä siirrytty jo tavallisen (!) pirteään oloon. Onneksi nuo minun ärsytyspäivät jatkuivat juuri niin kauan, kunnes huomasin ärsyyntyväni helposti ja ihan kaikesta… Sitten komensin ajatukseni rotiin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *