Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa
4
Ja kai se kuuluu tämän blogin nykyiseen, hupsista vain, laajentuneeseen
teemaankin niin, etten voi olla hieman aihetta avaamatta. Siis: se synnytys.
Niin, miten se sitten meni? Nyt on ihana kertoa, että se
meni oikein hyvin! Ihan yksityiskohtiin en ehkä mene säästelläkseni synnyttämättömien
lukijoitteni kiiltokuvamaisia synnytysmielikuvia, mutta sen verran valotan,
että täysin pelkopolilla tehdyn käsikirjoituksen mukaan mentiin! Eli synnytys
oli oikein onnistunut,vaikkakin järkyn tuskainen, kaikesta suunnittelusta huolimatta.
meni oikein hyvin! Ihan yksityiskohtiin en ehkä mene säästelläkseni synnyttämättömien
lukijoitteni kiiltokuvamaisia synnytysmielikuvia, mutta sen verran valotan,
että täysin pelkopolilla tehdyn käsikirjoituksen mukaan mentiin! Eli synnytys
oli oikein onnistunut,
Muun muassa seikkoja, jotka toteutuivat:
Menimme ajoissa sairaalaan: en kontannut tuskaisena suoraan
synnytyssaliin niin kuin ensimmäisellä kerralla, vaan ajomatkalla sairaalaan
supistusten välillä hörpin kahvia ja luin lehtiä.
Asensimme TNS-laitteen heti, kun ensimmäiset oikeasti kivuliaat
supistukset saapuivat. Sähkö oli pitkään ystäväni!
Pysyin koko ajan liikkeellä – minua ei ohjattu suoraan
sänkyyn ja pidetty siellä ponnistukseen asti, kuten ensimmäisessä synnytyksessä.
Pääsin ammeeseen. Aivan mahtava mesta avautumisen
loppuvaiheeseen!
Hieman lisäapua tarvitessani otin homeopaattisia. Ja
kaikista epäluuloista huolimatta ne tepsivät minulla rentouttavasti!
Aivan avautumisvaiheen lopussa tuskan iskiessä yhä
voimakkaammin päälle päätin avata synnytyssuunnitelman takaportin – ja pyysin
spinaalin ja pudendaalin – ja sainkin ne hienosti ilman 20 minuutin odotusta ja
vieläpä niin, että ne taisivat tehota, toisin kuin ensimmäisessä synnytyksessä,
jossa ponnistuspuudute laitettiin piiiitkän odotuksen jälkeen 5 minuuttia ennen
ponnistamista, ja puudutus kun alkaa vaikuttaa 30 minuuttia sen laittamisesta…
Sain ponnistaa eri asennoissa – en siinä kauheassa puolimakaavassa,
johon minut ensimmäisessä synnytyksessä laitettiin.
Tällä kertaa muistin ottaa kuuma- ja kylmäpussit mukaan sairaalakassiin – ja oikeisiin kohtiin laitettuina ne olivatkin kiva lisähelpotus ponnistuksessa!
Mieheni osasi kannustaa ja tukea minua ilmiömäisen hienosti.
Hänen selkähieronta ja lantiopainallukset helpottivat avautumista tosi hyvin ja
hänen tsemppaamisensa auttoi pukertamaan kuopuksemme maailmaan.
Mikä tärkeintä, ensimmäisen synnytyksen kauhukokemukset
saivat päälleen aika erilaisen kokemuksen.
Todella hienoa, että synnytys oli parempi kokemus kuin ensimmäinen :). Pelkopolille siis kannattaa hakeutua, oikeasti jos pelottaa, ei ne muutoin ota tosissaan 🙂
Jep, onneksi menin pelkopolille! Luulen, että muuten en todellakaan olisi saanut tuollaista kohtelua.
Niin ihana kuulla tämä!!! Eli meni just niinkuin pitikin!!! Toivon, että kokemus toi sulle vahvuutta ja voimaa. Me naiset, meissä kun sitä luonnostaan on, jos sen annetaan vain toimia!
Juuri niin! Meni aivan nappiin! Ja arvaa mitä Anu, mä saan kiittää sua myös ihan mahtavasta tsemppaamisesta ja vinkeistä <3