#nomakeup #nofilter
vaan ihan vain kookosöljyllä pestyt kasvot.
Minulla ei ole ripsienpidennyksiä, -tuuhennuksia eikä
tekokynsiä.
Minulla ei ole hiustenpidennyksiä eikä -tuuhennuksia.
Hiuksissani on täysin oma väri, eikä sitä ole käsitelty mitenkään.
Minulla on näppyjä, punoituksia, pisamia, arpia ja
epätasaisuuksia. Ryppyjäkin.
Hampaitani ei ole valkaistu, enkä ole käyttänyt mitään
valkaisutuotteita kotonakaan.
Talounelmia
Tässä on kaikki ihan niin kuin olisimme ne itse valinneet! Kodinkoneet, takka, hanat, vessapytyt, keittönkaapit…
Hymyilyttää, kun mietin meitä asumassa juuri tässä talossa. Mahtavaa, kylppärissä ei tarvitse jonottaa enää yhteen suihkuun! Saunaan mahtuu monta takapuolta vierekkäin.
Kuraeteinen hiekkaritilöineen on täy-del-li-nen kodinhoitohuoneessa.
Molemmat pojat saavat omat huoneensa, eikä heidän erilainen rytminsä haittaisi toisen nukkumisia.
Molemmat saavat tarvittaessa omaa rauhaa leikkeihinsä ja kavereidensa kanssa oleskeluun.
Saamme lisää tilaa jokaiseen huoneeseen – emme liikaa, mutta juuri tarpeeksi. Niin, ettei ahdista, mutta niin, että pusu on helppo muiskauttaa vieressä olevalle.
Ah. Tuohon tulee sohva, ja siinä minä sitten ihan kohta onnellisena köllöttelen perheeni kanssa helpottuneina jo kahden aiemman talon epäonnen unohtaneena.
On tavallinen ilta. Puhuimme jotain tästä talosta ennen nukkumaanmenoa. Yhtäkkiä sanon miehelleni, että minulla on tunne, että emme saakaan taloa. Taloa, josta tarjouksemme on hyväksytty jo kolme kuukautta sitten. Taloa, joka ei ollut edes muille julkisessa myynnissä sillä hetkellä. Talo, jota kukaan muu ei ollut käynyt katsomassa moneen kuukauteen. Etiäiseni on vahva, ja joka aiempi kerta se on ollut oikeassa. Tulen surulliseksi.
Tuli seuraava päivä, ja mieheni kännykkä soi. Tietämättä varmaksi, kuka siellä soitti, kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Tuli tunne, että välittäjä soittaa, ja kertoo, että talo ei ole enää meidän.
Jo kolmannen kerran jäimme ilman unelmiemme taloa. Kolmannen kerran joku toinen kerkisi ennen meitä. Kolme hyvää taloa oli, mutta nyt ei ole enää yhtään. Nyt on aika vetää henkeä talomarkkinoiden suhteen ja toivoa parempaa onnea seuraaville kerroille. Saamme lisätä isoon vastoinkäymistemme kirjaan taas uudet merkinnät, ja aloittaa ajatustyön asian hyväksymisen suhteen. Pitää alkaa taas kerran tolkuttaa mieleensä hullulta tuntuvaa ajatusta, että tällä kaikella on joku tarkoitus joskus, ehkä.