Hae
Emmi Anniina

Entten, tentten, teelikamentten…

”Äiti, onko meidän pakko käydä katsomassa joka päivä taloja?”, kysyi Pikkusankari eilen.
Tänä syksynä meidän perheessä ei katsota tanssi/deitti/maajussi/extremetiputusohjelmia töllöstä vaan käydään raakaa karsimispeliä talotarjonnan kanssa. Talo siellä ja talo täällä ja taloja niin vahvasti kaikkialla, että blogiinkaan en osaa nyt kirjoittaa mistään muusta.
Rakennettaisiinko, rakennutettaisiinko vai ostettaisiinko valmis talo? Mikä sopisi parhaiten meidän elämäntilanteeseemme nyt? Mikä on meille tärkeintä talossa? Kuinka ison talon tarvitsisimme? Kuinka pienessä pärjättäisiin? Halutaanko me rempata? Ja jos, niin kuinka isosti? Pitäisikö etsintäaluetta laajentaa? Missä sijaitsevat lähimmät koulut ja päivähoidot? Mitä kaikkia harrastumahdollisuuksia alue tarjoaa? Kuinka kauas rakkaimmista olemme valmiita muuttamaan? Missä mahdollisesti tulemme käymään töissä? Kuinka pitkä työmatka on järkevä? Kuinka ison pihan haluamme? Haluaisimmeko muuttaa satavuotiaaseen taloon? Vai olisiko uuttuuttaan hohkaavat pinnat enemmän meidän juttu? Vai jotain siltä väliltä? Mikä on lopullinen budjettimme? Ollaanko me ostamassa nyt sitä loppuelämän taloa vai seuraavan asuinpaikkaa vain seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi? Missä kaikkialla on meille sopivia tontteja ostettavana? Niin, ostaisiko tontin vai vuokraisiko sen? Pitäisikö joustaa haaveneliömäärästä, jos piha on ihana? Onko kaksikerroksisuus niin tyhmä juttu käytännössä kuin se ajatuksen tasolla on? Kuinka iso kompromissi on järkevä talon pintojen suhteen, jos talon ympäristö on mahtava? Onko ei-niin-kivassa talossa kiva asua, jos se muuten olisi täydellinen järkipäätös? Mitä jos taloja katsellessa menee jo niin sekaisin, että ei osaa edes kertoa, mitä mieltä niistä on? Voiko sellaiseen taloon muuttaa, josta ei tule positiivista fiilistä? Onko neutraali fiilis tarpeeksi? Voiko negatiivinen fiilis muuttua positiiviseksi, kun tarpeeksi jankkaa faktoja itselleen ja yksinkertaisesti raahaa tavaransa sisään? Mitä jos ei vaan osaa päättää? Kannattaako aikalisää ottaa enää tässä vaiheessa, jos tavoitteena on saatella esikoinen eskaritielle uudessa asuinympäristössä kymmenen kuukauden päästä? Mistä tiedämme, tuleeko se täydellinen haavetalo/tontti myyntiin juuri, kun olemme tehneet päätöksen johonkin toiseen suuntaan? Kuinka usein ihmiset edes kohtaavat täydellisen haavetalon? 
Jahas, eiköhän se olekin sitten taas aika avata etuovipistecom ja katsoa, joko tänään olisi pistetty myyntiin juuri se meidän tuleva talo.

15 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Kyllä, kaksikerroksisuus on yhtä tyhmä juttu käytännössä, kuin ajatuksen tasollakin!

    • Emmi kirjoitti:

      Haha, kiitos näkemyksestäsi 🙂 Me luultiin, että meille yksikerroksisuus on selviö, mutta nyt, kun ollaan ihastuttu muutamaan vanhempaan kaksikerroksiseen taloon, niin tottakai on pitänyt miettiä, että mitä mieltä olemme kaksikerroksisuudesta…

  2. Rinttu kirjoitti:

    Ei kaksikerroksisuus ole ihan tyhmä juttu! 🙂 Riippuu huonejärjestyksestä… Mutta paljon mietitte asioita jotka on makuasioita. Kannattaa varmaan tehdä itselle +/- listat. Auttaisko jos miettisi ostavansa vain seuraavaa kotia? Jos löytyy hyvä, voihan siitä tulla 'lopullinen'. Mutta jos etsii vain lopullista, sen löytyminen taas voi olla vaikeaa…

    • Emmi kirjoitti:

      Jep, on varmaan kaksikerroksisuudella myös hyviä puolia. En vaan ole vielä ollenkaan varma, onko niitä enemmän kuin miinuksia 😀

      Joo, paljon toki mietitään makuasioita ja listoja ollaan tehtykin, mutta päätökset tuntuvat äärimmäisen vaikeilta. Ehkä ei siis vielä itsekään olla ihan varmoja, mitä (kaikkea) halutaan 🙂

      Minä olen myös sen kannalla, että ehdottomasti etsittäisiin hyvää seuraavaa kotia, ei ihan lopullista, mutta sitten tuleekin mieleen varainsiirtoverot (ei siis olla ensiasunnon ostajia…) ja muuttojen rankkuus ja sen kodin myyminenkin sitten taas. Voi huoh. Ehkä tämä tästä.

    • Rinttu kirjoitti:

      Kyllä se siitä!

      Meilläkin isommalla on jo yksi muutto takana. Tähän muuttaessamme hän oli reilun kaksi. Hänen ollessa 4v, alkoi kysely: 'äiti, koska me taas muutetaan?'. Vieläkin välillä kyselee, vaikka olen sanonut ettei tarvetta ole. Nuorempi kyselee myös, jotta hänkin voisi muuttaa uuteen kotiin. Lapset vaan ei tiedä sitä pakkaamisen ja purkamisen aiheuttaamaa 'riemua' 😉

      Tämä ostettiin seuraavaksi kodiksi, mutta on kyllä pitkäikäinen. Ehkä seuraava muutto on sitten kun lapset muuttaa pois ja jää liikaa tilaa… jos vaan tilaa voi olla liikaa?! Ja on kaksi kerrosta 😉

    • Emmi kirjoitti:

      Meillä esikoinen on muuttanut kaksi kertaa ensimmäisen kahden elinvuotensa aikana, mutta kuopus ei vielä ollenkaan. Esikoinen kovasti nyt jo odottelee, että milloin muutetaan, kun ollaan niin paljon käyty katsomassa taloja 😀 Eipä taida tosiaan muistaa, millaista muutto on…

      Kiva, että teillä asutaan nyt pitkäikäisessä kodissa 🙂 Saanko udella, että millainen huonejako/pohjapiirrustus on teillä, jos on tosi toimiva (myös kaksikerroksisena)?

    • Rinttu kirjoitti:

      Laitan sähköpostia 😉

    • Emmi kirjoitti:

      Thänks 🙂

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Huh, on teillä vaikea tilanne mietinnässä. Minusta ensin pitää miettiä mihin oikeasti on varaa ja ottaa huomioon kanssa mahdollinen asuntolainan koron nousu. Onko mahdollisuus itse rakentaa vai joutuuko käyttämään paljon vierasta väkeä. Millaiset hermot on ja oma jaksaminen tulee myös huomioida mikäli mielii itse viettää kaiken vapaa-ajan omaa taloa rakentaen. Syytä on myös selvittää tarvitseeko todella nyt miettiä uutta asuntoa vai palveleeko nykyinen asunto sittenkin vielä pitkään. Kahden asunnon loukku on kamala. Onhan tuo kaikkiaan iso päätös. Lapset kyllä sopeutuvat muuttoihin kun ovat vielä pieniä. Raha minusta ratkaisee lopullisen päätöksen. Rahaa pitää jäädä myös lainojen jälkeen yllättäviinkiin menoihin. Niitä aivan varmasti tulee.

    • Emmi kirjoitti:

      Järkeviä pointteja sinulla, Anonyymi.

      Toki olemme miettineet budjetin rationaalisesti ja mahdolliset koronnousut huomioon ottaen. Olemme nähneet läheltä muutamat todelliset taloudelliset vaikeudet lähipiirissämme, joten emme todellakaan halua olla koskaan samassa tilanteessa.

      Itse rakentaminen on meidän pitkäaikainen unelma, mutta meillä ei ole ketään, kuka meitä voisi auttaa, joten ihan yksikseen semmoista projektia emme lähde läpiviemään, se olisi jaksamisen kannalta aivan liian iso ponnistus tässä tilanteessa. Oikeastaan sen takia olemmekin katselleet nyt enemmän myynnissä olevia taloja…

      Kyllä, olemme olleet jo pitkään sitä mieltä, että tämä talo ei palvele meitä enää pitkään. Kaksi pientä makuuhuonetta ei vaan riitä meille, jotta meillä olisi mukava olla kotona ja arki rullaisi hyvin. Pihapiiri on myös kammotus minulle (lapsena maatilarauhaan tottuneelle), joten haluan itselleni ja lapsilleni enemmän tilaa ympärille kuin tämä nykyinen sijainti tarjoaa, jossa joka ilmansuuntaan on naapuritalo kymmenen metrin päässä.

      Kahden asunnon loukkoon emme halua! Ratkaisuna siihen on toki vuokralle muutto talojen välissä tai ehdollinen sopimus talotarjousta tehtäessä.

      Niinpä, nämä talo-ostokset ovat vissiin niitä elämän suurimpia ostoksia, joten ei ole helppo eikä pieni päätös!

      Tuota lasten sopeutumista minä tosiaan olen miettinyt, että kuinka kivaa on repäistä eskarilainen/koululainen/päivähoitolainen monta kertaa lapsuudessa uuteen paikkaan… Tavallaan se tuntuu rajulta, mutta tavallaan tiedän itsekin, että lapset kyllä sopeutuvat. Vaikeita juttuja.

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Hei,
    satuin löytämään sattumalta blogisi äsken ja luin muutaman postauksen. Ensimmäisen kohdalla jo aloin epäilemään erästä asiaa. Nimittäin sitä altistuuko teidän perhe jossain sisäilmaongelmille=homeille. Homeet nimittäin ovat terveydelle haitallisia ja aiheuttavat mm. astmaa, refluksiaa, korvatulehduksia, ruoka-aine allergioita jne. Ja hyvin paljon muuta ikävää. Jotkin homeet jopa voivat aiheuttaa syöpää, sikiövaurioita jne.
    Talon ostoon viitaten haluan sanoa sen, että miettikää hyvin tarkkaan minkä talon ostatte. Ja suosittelen vanhojen talojen ostoa kokonaan välttämästä. Sitten muistakaa se, että asuntokaupan kuntotatkastus ei kerro totuutta asunnon kunnosta. Kannattaa käyttää siellä paikan päällä asiantunteva homekoira myös, ennen ostopäätöstä.

    Nimittäin itse ostettiin talo mikä ilmeni täysin homeiseksi vaikka tarkastuksissa jne ei todettu siihen viittaavaa. Nyt on hometaloevakkoa takana jo yli 8kk, lähes kaikki irtaimisto menetetty, asuntokauppa riita menossa myyjän kanssa ja terveys otti osumaa. Ehkäpä pysyvästi. Kauppareissut, koulut, hoidot eivät onnistu entisen lailla kun valtaosa rakennuksista on homeessa ja niille oireillaan ikävästi.

    Nämä asiat ovat ikäviä ja siksi sanoin tämän jos edes yksi perhe voi välttyä tältä kohtalolta. Myyjän vastuu talokaupoissakaan ei ole niin itsestään selvää mitä yleisesti luullaan.

    Kannattaa myös miettiä olisiko syytä myös nykyisessä asunnossa käyttää homekoiraa. Ja uudetkin asunnot voi sitten olla homeessa.

    T. Kolmen äiti

    • Emmi kirjoitti:

      Heippa Anonyymi, ja kiitos valtavasti kommentistasi! Kiitos siitä, että jaksoit sen tänne näpytellä tuollaisessa tilanteessa, kuin mikä teillä on 🙁

      Olemme miettineet tosi paljon näitä home- ja sisäilmajuttuja. Jos oltaisiin asuttu samassa talossa koko ajan, ne olisivat varmasti vieläkin enemmän mielessä. Meidän talohistoria on sellainen, että olemme asuneet viimeisen kuuden vuoden aikana neljässä eri talossa, ja kaikissa niissä asuessa on ollut näitä sairauksia meillä. Voisiko todella olla meidän tuuria, että kaikissa niissä on ollut homeongelmia? Tämä nykyinen ostettiin täysin uutena. Muut ovat olleet vanhempia.

      Nyt siis harkinnassa ostaa "uusi" (isompi) talo. Ykkösvaihtoehto tällä hetkellä on sellainen viisi vuotta vanha… Luulen, että jos kaupoille päästään, niin otamme homekoiran sinne. Vaikka se hinta hirvityttää, niin eiköhän se ole sen arvoinen juttu, jos saa homeongelmat poissuljettua!

      Teidän tilanne tuntuu todella, todella kurjalta. En osaa sanoa mitään lohduttavaa. Mutta sydämeni pohjasta toivon, että asiat teillä järjestyisivät mitä pikimmin <3

    • Anonyymi kirjoitti:

      http://mustikkamaellaonceuponatime.blogspot.fi/?m=1

      <– Tässä eräs blogi uuden talon "homeseikkailusta"

      Kiitos! Sitä toivotaan itsekin.

      Sitähän ei varmaksi voi tietää onko mistä johtuvaa mikäkin, mutta ainakin omalla kohdalla näin jälkikäteen ajateltuna varmaan kaikki asunnot ovat olleet enemmän tai vähemmän homeisia missä on ikinä asunut. Siis ihan lapsuudesta saakka. Valta osa rakennus kannasta kun on tätä valesokkeli, tiiliverhottu puutalo maanvaraisella laatalla=riskirakenne ja ikävä kyllä uusien ongelma on se kun märkää laitetaan märänpäälle ja saattavat olla jo homeessa heti alkujaan tai ainakin jätetään tikittävä aikapommi kasvamaan rakenteisiin.
      Että julkisissakin rakennuksissa huomaa nykyisin että harva rakennus on oikeasti terve.

      Kun sanoit että nykyinen on ostettu uutena, on myös mahdollista se jos on aiemmin home altistunut, se voi laukaista hajuste ja kemikaamiyliherkkyyden ja voi alkaa oireilla kaikille rakennusmateriaaleille jne joiden oireet voivat olla samanlaisia kuin homeestakin. Ja myös ne uudetkin voivat olla homeessa. Tuossa ylhäällä esimerkiksi tarinaa perheestä joka rakennutti uuden talon mikä osoittautui homeiseksi.

      Toivottavasti nykyinen ja tuleva asunto on teillä kunnossa. Ja se homekoiran hinta on tosiaan pientä siihen verrattuna mitä jälkikäteen selvittelyt maksaa. Meillä on mm talon tutkimiseen (tähän kaiken päälle jommalle kummalle osapuolelle jää talon korjauskustannukset millä summalla saisi jo uuden talopaketin) käytetty nyt rahaa n 7000e ja siihen päälle tulee tietenkin kaikki asianajokulut, uudet huonekalut, monilla myös sijaisasumiskulut (+kaikki hometalonkin asumiskulut vaikka siellä ei voi ollakkaan) mehän itse ei taloudellisesti siihen nyt pystytä kun olen hoitovapaalla lasten kanssa joten ollaan sukulaisilla asuttu tämä aika.
      Mutta tosiaan suosittelen hankkimaan kunnollisen (niitä on myös monenlaisia) homekoiran, sillä voi välttyä monelta harmilta, mutta ei sekään kaikkea löydä. Koirat kun opetetaan yleisimmille homelajeille ja homelajeja kun on olemassa todella todella monia.

      Mutta tosiaan home oireet voivat olla sellaisia mitä ei helposti yhdistä niihin. On mm päänsärkyä, väsymystä, niveloireita, poskiontelon tulehduksia, jatkuvaa sairastelua jne. Nykyisin tuntuu että mitä oireita home ei aiheuttaisi kun on kohtalon tovereita kuunnellut.

      Mutta ei ollut tarkoitus säikäyttää tai mitään. Ihmiset vaan monesti eivät tiedosta tälläistä vaaraa. Eihän tästä itsekään ollut niin tietoinen kun vasta itselle sattui kohdalle.

    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin ja kyseisen blogin perhe on kärsinyt pahoista refluksia oireista ja allergioista jotka ovat nykyisin terveessä asunnossa ainakin osittain helpottaneet.

      Niin ja sekin vielä että asuntokaupan kuntotarkastajanakin voi toimia lähes kuka vain. Että siinäkin pitää olla tarkka ettei vahingossa hanki näitä "tutkijoita".
      VTT rekisteriin kuuluva rakennusterveysasiantuntija on siihen hommaan riittävän pätevä, ei nämä rakennusinsinöörit, mestarit jne. Toinen vaihtoehto on tavarantarkastaja.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos tuosta blogista. Kävin jo vähän kurkkimassa, ja aikamoiselta heidän arkensa vaikutti :'-(

      Olet kyllä mahtava tietopankki (harmittavasta syystä vaan). Kiitos tiedon jakamisesta! Jonkin verran olenkin homeelle altistumisesta lueskellut, sillä ystäväni on juuri vähän aikaa sitten perheineen lähteneet home-evakkoon… Mutta paljon oli uuttakin tuossa sinun kommentissasi!

      Et toki säikäytä (en tiedä mikä minua nykyään enää säikäyttäisi…), mutta sait kyllä miettimään kaikkea. Talon rakenteista oireiden monimuotoisuuteen. Mistä muuten tiedämme, että koira tai tarkastaja on kunnollinen ja tarpeeksi kattava?

      En yhtään tiedä, mistä päin kirjoitat, mutta silti haluan kysyä, että voisinko auttaa teitä jotenkin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *