Hae
Emmi Anniina

Käynnissä oleva jännitysnäytelmä: Eheytyvätkö yömme?

Tuosta äitien ja isien vakkarikahvipöytäkeskusteluaiheesta – nukkumisesta – tulin minä tänään teille kertomaan. Tulin kertomaan meidän tämän hetkisestä vaiheesta (kaikki kun ovat niitä vaiheita koko ajan lapsiperheessä…). Ja ehkä sanasen väsymyksestä.

Meidän unihistoria

Meidän unihistoria ei ole valoisa. Meillä on 8-vuotias entinen refluksikko-allergikko-astmaatikko, joka valvotti meitä ensimmäiset vuodet niin hajalle, niiiiiin hajalle. Heräsimme yli vuoden noin 40 kertaa yössä, ja sen jälkeen vielä vuoden vähän vähemmän, kunnes vaivat sen verran helpottuivat, että pääsimme nukkumaan parin tunnin pätkiä yössä.

Vuosi nukuttiin, ja sitten me hullut onnekkaat halusimme ja saimme toisen lapsen. Hän valvotti meitä myös ensimmäiset kaksi vuotta monia kymmeniä kertoja yössä heräten. Hän kärsi myös samoista vaivoista kuin esikoinen.

nukkuminen

Tässä välissä taas reilu vuosi nukuttiin, kunnes perheemme onnekkaasti ja hyvin toivotusti täydentyi vielä yhdellä huonosti nukkujalla. Rakas kuopuksemme (nyt 1v9kk) ei kuitenkaan ole millään tavalla sairas, hän on vain herkkäuninen ja vähäuninen.

Kuopuksemme on vähä- ja herkkäunisuutensa lisäksi kiintynyt minuun ihan valtavasti, sillä hänen ollessaan yksivuotias mieheni aloitti työpaikassa, jonka takia hän matkustelee joka toisen viikon ulkomailla. Kuopuksemme kiintymys isäänsä alkoi heti yksivuotissynttäreiden jälkeen hapertua, – ja kiintymys minua kohtaan vahvistua.

Mitä jouluna tapahtui

Mies jäi ensin kotiin etätöihin ja siitä lomalle joulukuun alussa. Tammikuun etätyöjakson jälkeen hän jatkaa matkustelua vasta vähän tammikuun puolen välin jälkeen. Eli kuopuskin alkoi taas joulukuussa tottua isäänsä, jes! Siitä huolimatta minä olen ollut kuitenkin aina ykkönen, kaikkiin tilanteisiin.

Kun mies aloitti joulukuun lopussa loman, minä sain kummallisen, ehkä stressin purkautumisesta johtuneen yhden illan kuumeen. Olin niin kipeä tuon yhden illan, etten voinut nukkua kenenkään vieressä. Lähdin siis vierashuoneeseemme nukkumaan ja parantumaan. Tuolloin imetys ja kaikki vähäinenkin hipaisu iholleni kauhistutti. Mies joutui siis pärjäämään kuopuksen kanssa kaksin makuuhuoneessamme. Pärjäsihän hän, vaikka kuopus itki perääni, huusi äitiä ja raivosi.

nukkuminen

Seuraavat muutamat yöt menimme normaalisti, perhepedissä, kuopuksen nukkuessa normaalin levottomasti. Yleensä hän siis nukahtaa joko suoraan meidän sänkyymme tai omaan sänkyynsä meidän sängyn viereen. Yöt menevät ”hulinoidessa” enemmän tai vähemmän. Hän siis saattaa herätä tukkoiseen nenään, omaan tai muun yskään, siihen, kun isoveljet tulevat nukkumaan patjoille huoneen lattialle keskellä yötä tms. Hän turvautuu minuun ja haluaa olla lähelläni, myös yöllä. Minulle läheisyydellä ei ole mitään ongelmaa, se on oikeastaan ihanaa, mutta jos kieppuminen ja heiluminen ei ota rauhoittuakseen moneen tuntiin, niin sitten menee omaa uniaikaa ihan älyttömästi. Imetyskertoja ei välttämättä ole tullut öisin kuin muutama, mutta muuhun hälinään menee uniaikaa.

Pari yötä mentiin siis normaaliin tapaan, kunnes meille rantautui vatsatauti, ja minä kärsin siitä niin pahasti yhden yön, että koin parhaakseni paeta taas vierashuoneeseen nukkumaan ja jättää mies makkariimme kuopuksen kanssa. Onneksi menin, sillä olin niin kipeyshoureissa koko tuon yön! Kuitenkin kuopus itki ja huuti äitiä taas kuten kuumeyönäkin….

nukkuminen

Siitä se idea sitten lähti: kaksi yötä oltiin jo kokeiltu ilman äitiä pakosti, niin menisikö vielä pari kolme viikkoa niin, että vain isä olisi kuopuksen kanssa makkarissa? Rauhoittuisivatko yöt ollenkaan? Olihan isä jo ollut kuukauden kotona, joten kuopus oli jo hieman taas tottunut isäänsä, ja tulisi vielä kolmisen viikkoa olemaan. Miten käy? Alkaako kuopus nukkumaan nyt täydet yöt?

Mitä isä tekee yöllä

En siis koe, että meillä niinkään ollaan suorittamassa unikoulua, mutta ainakin nyt kokeilua, että selvitäänkö ilman äitiä yöt, ja rauhoittaako se kokonaisuutta. Yöllä, jos ja kun kuopus herää, niin isän keinot rauhoittaa kuopusta ovat silitys, rauhallinen puhe, syli, takaisin sänkyyn laskeminen jne. Tätä saattaa siis kestää sen pari tuntia, sama kuin hulinat yöllä silloin, kun minä olen samassa huoneessa myös. Nyt vaan mies on hoitanut ne ja tyystin ilman tissiä 😉

Minulleko on siis suotu läpi yön nukkuminen? Jep, mutta sitä ei ole kertaakaan tapahtunut, joskus keskiraskaudessa viimeksi kaksi vuotta sitten…. Ensinnäkin minua stressaa kuopuksen huuto niin paljon, että sen hiljennyttä olen valveilla vielä tunnin, pari… Toisekseen, vaikka minulla on korvatulpat, kuulen puolet huudoista niiden läpi ja herään niihin. Ja toinen puolet heräämisistäni tapahtuu niin, että en tiedä, mihin herään. Otan korvatulpat pois – ja kappas, kuulen, kuinka kuopus on myös hereillä. Viisaita nämä äitien kehot, etten sanoisi! Vaistoavat lapsen hädän, vaikka eivät kuulekaan sitä.

yksi yö aikaa jäljellä

Mies lähtee huomenna ensimmäiselle reissulleen, ja sitten se on tehty tämä kokeilu. En ole enää ollenkaan varma, että miten tämä päättyy… Kuopuksemme on nyt kolme viikkoa ikävöinyt minua öisin. Välillä on ollut öitä, että hän ei ole herännäyt kuin muutamia kertoja vain pieneen ääneen. Mutta sitten on ollut ihan viime öinäkin vielä niitä kohtauksia, joissa hän raivoaa äitiä paikalle… Onneksi hän ei koko yötä huuda, vaan suostuu sitten mieheni viereen sänkyyn nukkumaan pienten venkslailujen jälkeen.

Meillä ei siis missään nimessä ole sydäntä ”lapsi omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja ovi kiinni ja se avataan vasta aamulla, tapahtui mitä tapahtui” -unikouluun. Varsinkin, kun tiedämme, että lapsi on kokenut erilaisen ero-yhteenpalaamis-ero-kuvion miehen kanssa, niin emme tahdo sotkea kuviota enää millään vähänkään hylkäämisen kaltaisilla kuvioilla yöllä. Haluamme opettaa lapsemme nukkumaan, mutta emme kylmästi, vaan läsnäollen ja omalla esimerkillä. Annamme lapsen päättää, nukkuuko hän omassa vai meidän sängyssä (meille on ihan sama kumpi) ja toki teemme tarvittavat toimenpiteet (esim. nenän niistot), mutta muuten emme tietenkään piristä lasta.

nukkuminen

Tällä hetkellä, kun kokeilua on takana jo kohta kolme viikkoa ja edessä enää yksi yö, niin tiedämme,  että tämä kuopuksen hulinointi ei ole liittynyt minun läsnäoloon, sillä sitä ilmenee siis edelleen! Katsotaan, mitä tapahtuu, kun palaan takaisin hänen kanssaan nukkumaan, kun mies lähtee matkalleen maanantaina!

Tämä kokeilu kannatti nyt kuitenkin tehdä, sillä seuraava mahdollisuus onkin sitten varmaan miehen kesälomalla, elokuussa… Siinä välissä mitään mullistuksia emme arkeemme voi tehdä, niin stressaavaa miehen jatkuva lähtö ja paluu on lapsille. Mutta tulipa nyt kokeiltua, heh! Eikä voi sitten sanoa, että ei oltaisi tälle väsymykselle ja öille tehty mitään…

nukkuminen

Pienenä faktana loppuun voin kertoa, että siskoltani lainassa olevalla Suunnolla kun olen mittaillut marraskuusta asti nukkumisiani, niin esim. tuo marraskuu oli sellainen, että olin sängyssä 8-9 tuntia joka yö, mutta nukuin vain 3-4 tuntia, syvää unta oli tuolloin yleensä 0-15 minuuttia. Että sellaista yöhulinointia! Nyt sentään tämän vierotuksen aikana olen nukkunut 7 tuntia yössä, ollen sängyssä tuon saman määrän kuin marraskuussa. Eli edes jotakin hyötyä tästä kokeilusta on ollut, onneksi!

Meidän perheessämme myös asuu seitsemän vuotta uniergomian kanssa työskennellyt tyyppi, joten sinällään nukkumiseen liittyvät kaikki muut seikat ovat kunnossa. Tiedämme myös kahden sairaan lapsen kasvatuksen jälkeen, että kuopuksemme ei hyvinkään todennäköisesti ole sairaudesta oireinen ja sen takia nukkuisi huonosti.

Nyt on teidän vuoronne vuodattaa teidän tarinanne tai antaa vinkkejä tai mitä tahansa! Olkaa hyvät, kommenttiboksi on teidän!

// Emmi

SEURAA MYÖS: IG: @skribentti / fb: Ready Steady Flow

#RESISTCAFFEINE

*kuvissa olevat kahvit on saatu pr-näytteenä Cafetoria Roasteryltä

Oletko sinä maistanut kofeiinitonta kahvia? Monet varmasti miettivät, että maistuukohan se jotenkin erilaiselta kuin tavallainen sumppi. Se on vähän niinkuin alkoholiton olut tai viini. Jos sinulle tarjoillaan lasillinen tai tässä tapauksessa kupillinen -tonta, et varmasti huomaa, että siitä puuttuu kofeiini.

Miksi minun pitäisi juoda kofeiinitonta kahvia?

Niin, kysymyksen voi yhtä hyvin kääntää toisin päin: miksi sinä juot kofeiinipitoista kahvia? Onko se vain tapa vai kenties jopa pakko? Monet ihmiset eivät varmasti tule ajatelleeksi asiaa sen enempää. Kahvia on tarjolla lähes joka paikassa, jokaisen aterian yhteydessä ja niiden välissäkin. Se on kirjattu jopa työehtosopimuksiin, että työntekijälle kuuluu lakisääteinen kahvitauko. Ei pelkkä tauko vaan nimenomaan kahvitauko.

Monet ihmiset ovat nykyisin hyvin terveystietoisia ja haluavat elää mahdollisimman terveesti. Alkoholin haitat ovat ihmisille hyvin tiedossa. Nikotiininkin tiedetään aiheuttavan suurta riippuvuutta. Mutta miten sitten kofeiinin haitat? Siitä ei kuule oikein puhuttavan medioissa. Onko se tabu vai eikö niitä vain tiedetä?

Mitä haittaa kofeiinista voi sitten olla?

Monet varmasti samaistuvat väitteeseen ”tarvitsen aamukahvini, jotta herään” tai työpaikoilla ”tarvitsen kupin kahvia, että jaksan taas”. Miettikääpä hetken noita skenaarioita. Joku on mennyt pieleen jossain vaiheessa matkaa, jos päivästä ei suoriudu ilman kofeiinin tukea. Olette hyvät ihmiset riippuvaisia kofeiinista!

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Riippuvainen kofeiinista. Siitä pääsee onneksi eroon. Ongelma pitää vain ensin tunnistaa.

kahvi

Kofeiini toimii kehossa periaatteella ”varastan Matilta maksaakseni Mikalle”. Kun hörppäät kofeiinipitoisen juoman, tulee aivoilta käsky lisämunuaisille tuottaa adrenaliinia ja kortisolia. Tämä taistele tai pakene -reaktio on keholle pidemmän päälle hyvin kuluttava tila. Kofeiini siis toisin sanoen syö lisämunuaisten energiaa, jotta se saa aikaiseksi piristävän efektin hetkeksi. Lisämunuaisten energia on kuin kynttilän vahaosuus ja kofeiini on kynttilän liekki. Nykyisillä kuluttavilla elämäntavoilla, mitä valtaosa ihmisistä harrastavat, palaa tuo liekki hyvin tehokkaasti, mutta mistään ei välttämättä saada lisää vahaa. Monet uupuvat yhä nuorempana. Masennuksia diagnosoidaan valtavasti. Ollaan veteliä ja väsyneitä.

Toimintasuunnitelma kofeiinista irtaantumiseen

Suosittelen jokaista kokeilemaan olemaan 30 päivää ilman kofeiinia. Siinä vaiheessa useimmat pääsevät jo hyvin irti riippuvuudestaan. Ensimmäiset kolme päivää ovat vaikeimmat. Varaudu pääkipuun, johon on turha ottaa särkylääkettä.

Koska kofeiinipitoisen kahvin juonti on pitkälti myös tapa, on sitä vaikea lopettaa, jos tapaa ei korvaa millään. Harvalla on niin paljon itsekuria. Siksi kannattaa hankkia laadukasta kofeiinitonta kahvia, jotta voi keittää itselleen sen kupposen kun sitä tarvitsee.

kahvi

30 päivän jälkeen voit sitten kuulostella kehoasi ja pohtia, että haluatko jatkaa kofeiinittomalla linjalla vai otatko kenties tavallisen kahvin takaisin kuvioihin. Jos päädyt jälkimmäiseen, pyri noudattamaan seuraavia ohjeita:

1. Älä herää aamulla kofeiinin avulla

2. Käytä kofeiinin piristävää vaikutusta harkituissa tilanteissa, kuten ennen tiukkaa treeniä tai keskittymistä vaativaa palaveria

3. Pyri ajoittamaan kofeiinipitoisen kahvin juonti sosiaalisiin tilanteisiin

Muista panostaa laatuun kofeiinittomissa kahveissa! Kofeiini voidaan poistaa kahvista vahvoilla kemikaaleilla tai kemikaalivapaalla swiss water -metelmällä. Me ostamme kofeiinittomat kahvit Cafetoria Roasterystä, joissa on käytetty jälkimmäistä, turvallista menetelmää.

// Ramon

Lue myös:

Cafetoria Roastery – pienpaahtimosta suuri kahvinautinto 

Tiesitkö tämän kaiken kahvista? Ja mitä kaikkea kahviin voikaan tunkea?

Riehakkaasta kahvinaisesta tasaiseksi teenhörppijäksi

Seuraa myös:

INSTA: @skribentti

FACE: Ready Steady Flow