Hae
Emmi Anniina

Jos olisit kaksivuotias, niin mihin piilottaisit auton avaimet?

Se tapahtui taas: jotakin hieman poikkeavaa järjestyi juurikin miehen työmatkaviikolle! Tällä kertaa se oli automme molempien avainten katoaminen (ja vähän muutakin). Olimme pyörien varassa kotona kolme päivää. Paitsi että esikoisen pyörästä puhkesi kumi ja minulla oli orastava flunssa, joten suuri liikunta viikonloppuna ei tullut kyseeseen kohdallani… No, kerrataanpa hieman, lukaise postaus, jos arkinen paasaus kiinnostaa 😀

Joka kerta jotakin!

Meinasin kirjoittaa tähän ensin, että JOKA kerta, kun mies on työmatkalla, meillä tapahtuu jotakin epäonnista, mutta sitten peruinkin sanani, koska varmasti on ollut näiden parin vuoden sisällä myös matkoja, joiden aikana ei ole tapahtunut mitään suurempaa epäonnista, mutta niitä viikkoja ei vain niin hyvin muista kuin yllättävien tapahtumien viikot. Niinhän se ihmisen mieli toimii… Kuitenkin, voin sanoa, että kun meillä tapahtuu jotakin epäonnista, niin hyvin todennököisesti se tapahtuu miehen työmatkaviikolla. Kun näin sanon, en ehkä valehtele.

Mitä kaikkea matkaviikkojen aikana on sitten tapahtunut? No, aloitetaan ilmeisimmästä: kipeyksistä. Meillä ollaan kipeitä kerran, pari vuodessa (joskus oli jopa parin vuoden tauko!), ja ne kaikki kerrat nyt näiden parin vuoden aikana ovat sijoittuneet miehen matkatyöviikoille. Muistan sen yhden yön, kun mies oli lähtenyt päivällä matkalle ja kuopus alkoi oksentamaan heti ensimmäisenä yönä… Pari muuta kipeyttä ovat olleet flunssia, mutta onneksi niistä ei ole ollut mitään muuta oikeaa haittaa kuin se, että yöt ovat menneet tukkoisen kuopuksen kanssa pyöriessä ja yskää kuunnellessa (toki sinällään iso juttu, kun ei saa nukuttua). Ja oma jaksaminen flunssassa ei tietenkään ole ollut mikään paras, kun arkea yksin pyörittää, mutta vitamiinit auttavat aika hyvin terveeksi nopeasti, jos niitä vain muistaa ottaa.

arki

Kipeyksien lisäksi meillä tosiaan on tapahtunut kaikkea muutakin mielenkiintoista… Talvella kerran putket jäätyivät ja veden tulo siis loppui päiväksi, kerran terassin ovi meni rikki niin, että pari tuntia sitä yritin korjata miehen videopuheluohjeilla, että saisin sen edes kiinni. Ja autot ovat monta kertaa jättäneet käynnistymättä, syynä x, y ja tiedostamaton (niin, siis vaikka avain on ollut tallessa, heh!). Kaikkea ei edes pysty muistamaan 😀 Saan kiittää kyllä apukäsiä näissä tilanteissa. Aina ei apua ole voinut saada tai en ole kehdannut pyytää, mutta usein olen saanut apuja. Yhden kerran muistan, kun heräsin aamulla ja olin jo kovin menossa keittämään kahvia, mutta sähköä ei tullut. Mies oli unohtanut kertoa, että hänelle oli tullut sähköyhtiöstämme viesti, että sähkökatkos kestää juuri tuona päivänä koko aamupäivän! Tunnustan, että siinä lähti kyllä vähän vihaista viestiä miehelle… Hän oli kuitenkin jo pari viikkoa tiennyt tuon asian…

Flunssa ja avaimet

Niin kuin kerroinkin alussa, että mitä tapahtui viimeisimmän matkan aikana, minun ja kuopuksen pienen flunssan lisäksi siis ne avainten katoamiset… No, nyt kun tätä kirjoitan, niin voin paljastaa, että molemmat avaimet ovat löytyneet, huh! Toinen löytyi lauantai-iltana keskimmäisen sängyn alta ja toinen löytyi tiistaina rattaiden irroitettavasta osasta.Toinen oli siis lasten jäljiltä, ja toinen meidän jäljiltä.

Avain hukkui siis viime viikon torstai-iltana, jolloin oli toisella puolella kaupunkia keskimmäisen kaverin synttärit, joihin emme olisi kerinneet avaimen etsimisen takia enää pyöräillä. Meinasi jäädä nuo synttärit välistä, mutta ilmoittaessani poikani poisjäännistä tasan klo 18 kun synttärit alkoivat ja minä luovutin avaimen etsimisen kanssa, pojan kaverin äiti tarjoutui hakemaan poikamme juhlimaan! Aivan ihanaa! Meidän onneksemme juuri näihin kolmeen päivään ei sattunut mitään muuta ihan-pakko-mennä-autolla-reissuja, mutta pyöräilykilometrejä (sateessa) tuli yhteensä koko perheelle aika monta kymmentä kilometriä. Onneksi pojat olivat reippaita! Minä ja kuopus ei haluttu flunssan takia väsyttää itseämme kovasti pyörällä tai kävellen pitkiä matkoja, oltiin aika väsyneitä, joten keskimmäisemme kummitädin pojan yksiveesynttäreille osallistuivat vain isommat pojat, jotka reippaasti lahja, kortti ja tekemämme muffinit repussa pyöräilivät myös juhliin koulun ja eskarin ja muiden menojen lisäksi. Mennessään sinne esikoiselta puhkesi kumi pyörästä, mutta onneksi avulias juhlavieras toi poikamme takaisin kotiin. Kaikkea sitä tapahtuukin, kun paljon touhuaa!

arki

Jaoin tätä episodia instagramissani jonkin verran, ja sain seuraajiltani mahtavia vinkkejä, joiden avulla he ovat löytäneet kummasti omia kadonneita esineitä. Ajattelin, että voisin jakaa teille tännekin nämä kaikki paikat, joista minulle vinkattiin, jos vaikka joskus teillekin sattuisi tilanne, että joku suht tärkeä tavara olisi kadonnut… Vai sattuuko teille koskaan sellaisia? 😀 No, tässä kuitenkin varalta lista:

Kun jotakin tärkeää on lapsiperheessä hukkunut, tsekkaa ainakin nämä paikat

reppu (myös sisätaskut ja istuinalustan takaa), lapsen oma laukku (myös laukun vuorikankaan alla voi olla, jos kangas on rikki), treenikassit, pönttö (tämä vaihtoehto on hankala, jos häviämisestä on aikaa… 😀 ), pyykkikori, lelulaatikot, kaikki kengät ja varsinkin kumisaappaat (ja vieläpä ihan varpaissa asti voi olla!), pesukoneet, vaunujen tavaratilat, patterinvälit, vaatekaappi, lelut, joissa jokin jemmamahdollisuus, takkien taskut, patjan alla, sängyn alla (myös siellä ihan perällä voi olla!), keittiön alakaapit ja välinelaatikko, pakastin, mikro, sänkyyn pedatun tyynyliinan/pussilakanan sisällä, auton takakontti, virtalukko, auton katto,…

Ystäväni Hanna neuvoi viisaasti: ”Paras neuvo on, että katso uudestaan sieltä, mistä olet jo katsonut!”

arki

Sain niin paljon viestejä ja kommentteja, että oli ihan kiva huomata, että emme olleet ainoa lapsiperhe, joka oli joskus hukannut avaimia! Nyt olisi tosi herkullista kuulla, että mistä kaikista paikoista teillä on löytynyt pieniä, mutta tärkeitä esineitä? Ihan vain vastaisuuden varalta, tai sitten, jos nyt sattuisi joltakulta teillä olemaan juurikin tällä hetkellä avaimet hukassa… Pistäkää siis kommenttia alas ja kertokaa oudoimmat tai yleisimmät hukkapaikat? Ja vähintäänkin, jos olette kohtalontovereita, niin painakaa postauksen sydäntä 🙂

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog

SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS:

10 VINKKIÄ ARKEEN TYÖMATKALESKELLE

10 VIRHEIDEN KAUTTA OPITTUA ASIAA VANHEMMUUDESTA

KEINOJA, JOIDEN AVULLA LAPSIPERHEARKI ON HIEMAN SUJUVAMPAA

2 kommenttia

  1. Markus kirjoitti:

    Hihii, mahtavaa että avaimet löytyi!
    Instassa osallistuin jo neuvonantoon, ja
    jännityksellä odotin, että mistä ne löytyy ?

    • emmi kirjoitti:

      Ihanaa, että siellä on eletty etsintäfiiliksissä mukana 🙂 Olin positiivisesti yllättynyt, että vieläpä MOLEMMAT avaimet löytyivät 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *