RVO®-koulutus: anteeksipyytämisen ja -antamisen muutoksesta ja sovittelusta

”Mitäs nyt kuuluu sanoa?”

”Nyt sun tarvitsee kyllä pyytää anteeksi!”

”Ei noin saa toiselle tehdä, pyydä anteeksi!”

Kun anteeksipyyntö on pakotetusti ja mekaanisesti suoritettu, asian voi unohtaa ja lapsi pääsee pälkähästä. Saattaa olla teillekin tuttu kaava omasta elämästä? Enkä yhtään ihmettele, tuttua on täälläkin! Mutta mitäpä jos anteeksipyyntöprosessi näyttäisi ihan erilaiselta, ja olisi syvällisempi? Mitä jos anteeksipyyyntöprosessi valottaisi molempien osapuolten näkemyksiä ja kokemuksia asiaan niin, että vastavuoroinen ymmärrys kasvaisi?

Pois mekaanisesta anteeksipyynnöstä

NVC-metodilla anteeksipyyntötilanteesta ei ole tarkoitus vain päästä nopeasti pois. Kun puhutaan anteeksipyytämisestä rakentavan vuorovaikutuksen kaavalla, niin pyritään siihen, että ketään ei pakoteta pyytämään anteeksi eikä prosessissa välttämättä edes käytetä ”anteeksi”-sanaa (toki sitä saa käyttää!). Keskiössä on toisten tunteiden ja tarpeiden kuuntelu vastavuoroisesti ja pyyntöjen esittäminen. Kuulostaako hämmentävältä? Niin minunkin mielestä kuulosti aluksi. Parin kuukauden käytännön kokeilujen jälkeen olen kuitenkin huomannut, että rakentavan vuorovaikutuksen tavalla hoidettu anteeksipyyntö jättää jälkeensä enemmän toivoa siitä, että toinen todella ymmärtää, kuinka paljon minuun on sattunut toisen käytös. Pelkkä anteeksi-sana voisi  perinteisellä tavalla sanottuna kuitata kylmästi kaikki minun tunteet ja täyttymättömät tarpeet, eikä minulla olisi mitään käsitystä siitä, että haluaako anteeksipyytäjä ihan oikeasti ymmärtää minua ja haluaako hän tehdä jatkossa toisin. NVC-prosessin anteeksipyytämisen jälkeen ainakin omalla kohdallani ”toivottavasti saat vielä samalla mitalla takaisin” -ajatukset ovat olleet vähäisempiä, eikä kaunaa tule kannetuksi niin kauaa.

Tietenkin jotta olisi luontevaa alkaa harjoittelemaan rakentavampaa tapaa pyytää anteeksi, olisi hyvä opiskella NVC:tä enemmänkin. NVC-prosessi on tietyllä tavalla todella yksinkertainen (HTTP eli havainto-tunne-tarve-pyyntö), mutta taas toisaalta NVC ulottuu syviin uskomuksiin asti ja voi olla yksi moottori koko maailmankuvamuutoksessa. NVC:tä siis voi toisin sanoen toteuttaa HTTP-tyylillä vain kielenä, jonka valitsee tietyissä tilanteissa puhuttavaksi. Tai NVC voi olla kokonaisvaltainen ajattelu- ja käytössysteemin muutos. Sinä lukija voit aloittaa harjoittaa NVC:tä vaikkapa anteeksipyytämisprosessin muuttamisen kautta, jos sinusta on myöskin tuntunut päälleliimatulta tai jotenkin vaivaannuttavalta se perinteinen tapa pyytää anteeksi.

Esimerkkejä anteeksipyytämisestä ja -antamisesta

Jos myöhästyt tapaamisesta, voit sen sijaan, että sanot vain ”anteeksi”, kertoa, että ”nyt kun olen 15 minuuttia myöhässä (havainto), huomaan nolostuvani (tunne) ja kaipaan tähän hetkeen yhteyttä (tarve) ja informaatiota (tarve), koska en tiedä, missä aiheessa olette menossa ja mitä olette keskenään jakaneet ensimmäisen vartin aikana. Sopisiko, että joku teistä kertoisi, että mitä asiaa te nyt käsittelette, niin pääsisin nopeasti kärryille (pyyntö toisille)?  Huomenna aion laittaa herätyskellon soimaan 15 minuuttia aiemmin (pyyntö itselle). Tapaamisen laadusta riippuen voit käydä tämän läpi mielessäsi tai sanoa ääneen. Ja jos tapaaminen on sinulle erityisen tärkeä ja koet, että tapaamisen aika riittäisi siihen, olisi hyvä kysyä oman havainnon, tunteen ja tarpeen jälkeen, miten muut voivat asian (myöhästymisen) kanssa. Ehkä muilla on myös sinulle joku pyyntö, jonka voisi sitten lopussa esittää samaan aikaan, kun anteeksipyytäjä kertoo omat mahdolliset pyyntönsä.

Koska anteeksipyyntötilanteet vaihtelevat niin paljon, on tärkeää kuunnella itseään siinä, mitä haluaa sanoittaa ja milloin vain miettii asiat mielessään. Jos NVC:n ottaa maailmankuvakseen, se voi olla myös sanatonta viestintää, energiaa, fiilistä, tunnelmaa, ilmapiiriä (millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua), josta välittyy se, miten suhtaudut toiseen ihmiseen ja itseesikin. Tätä toimintaa voisi kutsua äänettömäksi empatiaksi, jota voi antaa itselleen tai toisille. Silloin siis mietitään mielessä omia ja/tai toisten tunteita ja tarpeita, joita on elossa. NVC:ssä halutaan kohdata ihminen anteeksipyyntötilanteessa ilman leimoja, niin, että hänestä muodostetaan sellainen mielikuva, jolla on ihan samat tunteet ja tarpeet kuin sinulla, mutta joka sitten ei ehkä ole valinnut tarpeidentyydytysstrategiakseen sellaista, joka olisi sinulle sopinut. Eli toisin sanoen kaikista rajuimmiltakin kuulostavien tapauksien takana on vain ihmisten yritys tyydyttää tarpeita.

NVC ei ole tekojen katsomista läpi sormien, vaan syvällisemmän ymmärryksen tarjoilemista

Nyt saatat nostaa käden ylös ja sanoa, että ”Ei, eihän kenenkään kamalia tekoja voida katsoa läpi sormien, kun hehän vain tyydyttävät tarpeitaan… Kyllä niille kunnon rangaistus pitää saada!” Tällaisen vastalauseen olen kuullut monesti. Itse olen kuitenkin miettinyt asiaa seuraavalla tavalla: haluaisinko minä mieluummin, että se mies, joka minut kadulla yritti raiskata ja joka minua kuristi, laitettaisiin vain vankilaan vai että me sen miehen kanssa kohdattaisiin sovittelun merkeissä ja että hän todella saisi kuulla kaikki ne kipeimmät tunteet, joita olen näinä kaikkina vuosikausina tuntenut ja että hän saisi todella kuulla ne kaikki tarpeet, jotka minulla jäi tyydyttymättä hengenvaarallisessa tilanteessa. Että hän saisi kuulla, mitä hänen tekonsa herätti minussa ja voisi sitä kautta oppia omista teoistaan. Kyllä minä nykyään valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon. Haluaisin myös todella paljon kuulla, mitä tarpeita hän yritti tyydyttää tehdessään minulle niin ja haluaisin kuulla, mitä hänessä heräsi, kun hän kuuli minun tunteet ja tarpeet. Siis mieluummin kuin vain sanan ”anteeksi”, kuulisin hänen sanovan: ”Kuulen, että olet todella järkyttynyt, vihainen ja surullinen siitä, mitä tein. Sinulla ei toteutunut lainkaan turvallisuuden, tasapainon, yksityisyyden ja rauhan tarve, kun hyökkäsin päällesi, kuristin sinua ja yritin raiskata. Tämän kuuleminen herättää minussa…”

Uskon, että kuullessaan toisen tuskan ja saadessaan siihen myös reagoida, hän pystyisi ottamaan suuremman vastuun omista menneistä ja tulevista teoistaan kuin vankilaanlaitolla. Haluan kuitenkin muistuttaa, että ei välttämättä tarvitse valita joko perinteistä rikosajattelutyyliä tai NVC-tyyliä. Esimerkiksi minä olen edelleen sitä mieltä, että toisten ihmisten henkiä uhkaavat/vievät ihmiset on syytä eristää. Ei siksi, että heidät laitettaisiin kärsimään vaan siksi, että ympäristö olisi varmasti heiltä turvassa. Mutta toivoisin tietenkin, että myös hekin saisivat mahdollisuuden tulla kuulluksi tunteissaan ja tarpeissaan, jotta pystyisivät eheytymään. Uskon myös, että jos ”rikoksentekijöille” tarjottaisiin tilaisuuksia kasvattaa tietämystään omien tekojen seurauksista ”uhrien” kanssa sovittelussa, moni heistä huomaisi, että se, mitä he tekivät, ei ehkä olekaan se paras strategia tarpeiden tyydyttymiselle, vaan löytäisivät muita keinoja. Kuitenkin kaikille tarpeille, kuten jännityksen, spontaaniuden, seikkailun, seksuaalisen ilmaisun ja hallinnan tarpeille, joita ”rikoksia” tehdessä saatetaan yrittää tyydyttää, löytyy maailmasta miljoona muutakin strategiaa, jotka eivät todennäköisesti tuottaisi kenellekään esimerkiksi järkytystä, pettymystä, inhoa, vihaa, ja jotka eivät horjuttaisi kenenkään turvan, yksityisyyden, kunnioituksen ja arvostuksen tarpeita.

NVC:n kautta voi hyväksyä tarpeet teon taustalla, vaikka tekoa ei koskaan haluaisi hyväksyä

Ymmärrän, jos NVC-prosessin anteeksipyytäminen kuulostaa vielä kaukaiselta. Tässä tekstissä halusin kuitenkin tarjoilla vähän syvemmin pohdintaa anteeksipyytämisestä ja -antamisesta, sillä tämä on ollut yksi suurimmista konkreettisista muutoksista minulla liittyen omaan elämään. Rikosesimerkki yllä oli siis minun elämästäni vuodelta 2020.  En koskaan olekaan ajatellut, että ”miehen tulisi nyt kärsiä mahdollisimman paljon, kun meinasi viedä henkeni”, vaan ajattelin, että toivottavasti mies tulee joskus todella tajuamaan tekonsa vakavuuden ja seuraukset, jotka edelleen tänäkin päivänä vaikuttavat arkeeni, kun liikun yksin pimeällä tai olen yksin kotona yötä. NVC:n opiskelu on auttanut minua käsittelemään omia tunteita ja tarpeita liittyen tähän tapaukseen, ja myöskin roolipelin kautta antaa hitusen ymmärrystä tällaisille teoille: mies on epätoivoisesti yrittänyt tyydyttää omia tarpeitaan, kun ei ole tiennyt kauniimmasta ja paremmasta tavasta niitä tyydyttää sillä hetkellä. Muistetaan kuitenkin, että niissä tilanteissa, joissa itse on ollut todella loukkaantunut, järkyttynyt ja pettynyt, ei ole mahdollista heti tilanteen jälkeen hypätä miettimään vastapuolen tarpeita, sillä siinä tilanteessa selviytyjä tarvitsee roppakaupalla empatiaa ja tukea ja turvaa. Vasta eheytymisprosessin vähän myöhäisemmässä vaiheessa on mahdollista kohdistaa huomio myös vastapuoleen. Ja monesti haluaa todellakin ymmärtää, että miksi (eli minkä tarpeiden takia) toinen toimi niin kuin toimi. Ja muistetaan myös se, että selviytyjän ei tarvitse koskaan hyväksyä tekoa, mutta on mahdollista hyväksyä tarpeet teon taustalla.

Anteeksipyytämiseen liittyy NVC:ssä myös sovitteluteema, jota opiskelimme yhden viikonlopun ajan. Sovittelua voidaan tehdä työpaikoilla, kouluissa, pariskunnille, perintöriidoissa, missä vain sellaisissa tilanteissa, joissa ihmiset ovat jumissa jonkun ristiriidan kanssa ja ottavat vastaan ulkopuolista apua. Sovitteluahan äitiyden kolmenatoista vuotena on tullut harjoiteltua ihan kiitettävästi kotona. Nyt olen saanut uusia eväitä sovitteluun NVC:n kautta, ja niistä olenkin todella kiitollinen. Sovittelussa empaattista kuuntelua tehdään useamman kuin yhden henkilön kanssa, joten sovittelu on ainakin minulle astetta haastavampi handlata ja oletan, että monesti on näin. Tarvitsen harjoittelua – ja sitähän piisaa täällä kotona ihan joka päivä! Olen innoissani myös siitä, mitä kaikkea uutta mahdollisuutta sovitteluosaaminen tuo minun työrintamalle. Upeaa on se, että myös mies innostui aloittamaan rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja -koulutuksen, joten pystymme jatkossa entistä paremmin tukemaan toinen toistamme erilaissa perheenkin sisäisissä vuorovaikutustilanteissa.

Ja hei! 24.10 alkavaan Vantaan koulutukseen on vielä mahdollista ilmoittautua! Pääset tutustumaan koulutukseen ja ilmoittautumaan tästä linkistä: KLIK!

Ja alla olevista minun edellisistä teksteistä voit lukaista rehellistä NVC-opiskelijan pohdintaa koulutuspäivistä.

Valmentajavalmennus: viimeiset yhteiset opiskelumetrit

RVO®-koulutus: sukellus tunteiden ja tarpeiden maailmaan

RVO®-koulutus: maailmankatsomuksen muutoksesta, kielestä ja emppatreeneistä

RVO®-koulutus: korttipelejä ja itsetuntemuksen syventymistä

RVO®-koulutus: leimaamisesta ja sen vaikutuksista

RVO®-koulutus: mietteitä häpeästä ja syyllisyydestä

RVO®-koulutus: Haluaisitko sinäkin olla Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja®?

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: