Hae
Emmi Anniina

Likainen totuus

Tämä on postaus, jota ehkä vähän häpeän. Tämä on totuus
siitä, millä ruualla minun vauvani ovat mahassa kasvaneet. Huh ja
yök. Kirjoitan tämän vertaistuellisessa merkityksessä teille,
joille raskaus tarkoittaa samaa kuin minulle eli aivan järkyttävää
sokerin ja hiilarin himoa. Niin, tämähän on taas yksi niistä
asioista, joita on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kokenut
samaa – siis sitä, että sitä sokeria ja hiilaria ON OIKEASTI
SAATAVA, tapahtui mitä tapahtui, keinolla millä hyvänsä. Kun tuntuu, että on pakotettu syömään tietynlaista
ruokaa. Että keho huutaa täysiä saadakseen juuri sitä. Jos sopivaa syötävää ei ollut käsillä, oli se ostettava; ja jos rahaa ei ollut mukana, sitä oli lainattava tai puhuttava velaksi. True story.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun selasin puhelimeni kuvia ja reilun
kolmen vuoden takaisia whatsupp-keskusteluja mieheni kanssa. Minä
olin tuolloin töissä, ja mies Pikkusankarin kanssa kotona
hoitovapaalla. Eilen juttelin kaverini kanssa raskauden aikaisesta
painonnoususta, ja tuli taas muisteltua sitä, miten painoa tuli
molemmissa raskauksissa minulle vain kahdeksisen kiloa, vaikka
ruokavalio oli semmoinen, että sitä olisi voinut tulla vaikka
kolmenkymmentä kiloa (nähtävästi voin kiittää geenejä tästä?).
Tässä se tulee… likainen totuus whatsupp-kuvien muodossa. Mitä
minä söin raskaana ollessani kaikki päivät?

Ja nämä kuvat… Ne ovat vain pieni näyte siitä, mitä söin. Minä,
joka olen aina syönyt perusterveellisesti, söin raskausaikana näin.
Kyllllä.

19 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Apua miten toi on mahdollista. Sinähän imetit?? Ja oli tiukka imetysdieetti refluksin vuoksi..mahtaako tuolla lisäainemäärällä olla tekemistä syntyvien lasten allergioiden kanssa. Älä pahastu mut ei näytä hyvältä. Nykyinen tilanne teillä näyttää hyvältä varmaan tai kun katsoin tuota ostoskassia niin ostokset muuttuneet ääripäästä toiseen. Onneksi. Tsemppiä terveellisempään ruokavalioon

    • Emmi kirjoitti:

      Noniinpä, tässä vaiheessa (ja raskauksien välissä) itse ihmettelin samaa. Mutta kyllä se on mahdollista! Miksi pahastuisin 😀 Minunkaan mielestä ei näytä hyvältä :-DD

      Imetin kyllä, ja jep, allergioita ja refluksia on molemmilla. Mysteeriksi jää, mikä on mitäkin vaikutusta. Toki… Esikoisella oli tosi paljon pahemmat refluksi ja allergiat kuin kuopuksella, vaikka ehkä kuopuksen kohdalla ruokavalio meni esikoistakin huonommin. (Siltikin: lisäaineiden vaikutusta mahdollisten allergioiden syntyyn ei pitäisi vähätellä! Siinä olet kyllä oikeassa!)

      Siis ainahan meillä on kauppakassin sisältö näyttänyt suurin piirtein tuolta kuin tuossa edellisessä postauksessa, johon viittasit. Ja idea tässä postauksessa olikin se, että en ikinä, ikinä suunnitellusti ostanut mitään sokerista/hiilarista mättöä, mutta raskaana ollessa joka päivä sitä oli kuitenkin saatava – ja siinä tilanteessa se oli saman tien kauppaan meno, jos kaupan lähellä olin. Nämä kuvissa olevat kaikki ostokset olivat siis työpaikan kanttiinista ja työpaikan kahvihuoneen herkkuja 😀 Kotona söin pastat ja kaikki mahdolliset pakastinleivokset pois hiilarinhimoissani, vaikka kuinka yritin muuta…

      Ehkäpä tämä olikin minun raskauteni "outous", kun jollain se himo kohdistuu esim. hiekkaan tai laastiin tai johonkin muuhun yhtä voimakkaasti. Minulla se oli tämmöinen. Eivät uponneet rahkat, kanat eivätkä vihannekset juuri missään muodossa. Ne meni suun kautta pöntöstä alas. (Toki meni myös nämä muutkin ruuat välillä.)

      Ja vieläpä kun koko raskauden ajan kaikki arvoni olivat oikein mainiot ja sokerirasitustesti normaali, niin oli kyllä aika ristiriitainen olo.

      Tiivistetysti: en ikinä koskaan suosittele kenellekään raskaana olevalle tällaista ruokavaliota – ja jos joskus vielä raskautuisin, taistelisin todella vahvasti mielitekojani vastaan, jos ne tällaiset samanlaiset olisivat kuin edellisissä raskauksissa.

      Kiitos tsempeistä, mutta kyllä tuo terveellinen ruokailu on taas ollut arkipäivääni heti synnytyksen jälkeen 🙂

  2. Anne kirjoitti:

    Mulla tuli raskausaikana aivan järjetön himo grillattuun kanaan. Ei olisi muuten ihmetyttänyt, mutta olin ollut syömättä kanaa noin 15 vuotta 😀 Esikoista odottaessa näin untakin grillatusta kanasta, mutta en ruennut vielä syömään sitä. Kuopuksen raskausaikana kanahimo tuli taas ja kana siirtyi takaisin ruokavalioon. Eli aika voimakkaita voivat nuo raskaushimot olla! 😀

    • Emmi kirjoitti:

      Oho, noi himot on kyllä jotain ihan kummallista, järjellä selittämätöntä!

      Minäkin raskaana ollessa joka päivä ajattelin, että tänään en anna himoilleni periksi (kun säälitte se vauva siellä mahassa), mutta se himo oli jotain niiiiin jäätävää, että oikeasti saatoin syödä kotona pelkkää keitettyä makaronia ja töissä olin melko velallinen jokaiselle työkaverille kahvilaostoksistani (minähän siis jätin usein rahat kotiin juuri sen takia, etten vaan voisi ostaa mitään turhaa… :-D)

      Jäikö sulla muuten kana ruokavalioon pysyvästi?

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Moi! Asiani ei koske muutoin tätä postausta, paitsi niin että se sattui jostain silmiini sopivasti, kun teki mieli lähteä hakemaan lisää jäätelöä… (kylläkin lisäaineetonta kookosjäätelöä, mutta sokerimättöä silti.) Jep, työnsin kulhon kauemmas, joten kiitos 😀
    Tosiaan, en ole koskaan lukenut blogiasi aiemmin, jonkun sivupalkin kautta tänne sattumalta klikkasin. En tiedä onko teillä refluksiasiat enää ajankohtaisia, mutta ajattelin ihan huviksi linkata kirjasta, jota luen parhaillaan. Sitä ei ehkä Suomeksi ole saatavilla, viime vuonna ilmestynyt Uudessa-Seelannissa, jossa siis tässä odottelen esikoista… Kirja on nimeltään Baby Cues – Prevent and remedy colic, reflux, lactose and dairy overload, ja se keskittyy koliikin, refluksin sekä yleisten ruuansulatusongelmien estämiseen ja parantamiseen perustuen lähinnä syöttörytmiin, perusteelliseen röyhtäytykseen (osin myös ruokavalioon) vauvan omien "merkkien" avulla (baby cues). Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja loogiselta. Tässä linkki kirjan nettisivuille, jos sattuu kiinnostamaan, sinua tai jotakin muuta. https://www.babycues.info/ (Sivun alalaidassa Philippa's blog picks:in alla olevat linkit selittää monet pääasiat pähkinänkuoressa, näin nopealla vilkaisulla)

    • Emmi kirjoitti:

      Moikka, ja anteeksi, että pilasin herkkuhetkesi 😀

      Meillä on refluksiasiat edelleen ajankohtaisia kyllä! Kiitos oikein kovasti kirjavinkistäsi, aion ehdottomasti perehtyä siihen!

  4. Hanna / Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen kirjoitti:

    Ymmärrän hyvin sen pakkomielteen! Jotain silloin kai puuttuu elimistöstä. Mulle tuli Henrikin ja Aavan odotuksissa ihan pakkomielteinen himo ruisleipään. Söin sataprosenttista ruisleipää suoraan pussista ilman voita tai mitään muutakaan päällystettä. Söin sitä kuin karkkia, pussitolkulla. ABC-asemalla ennen annoksen saapumista söin valtavan määrän ruisleipää ensin salaattipöydästä. Laivalla buffeessa täytin lautaseni ruisleivällä…

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva saada vähän tukea, sillä huono omatuntohan tällaisesta syömisestä on tullut 🙁 Itsekin kun sen tajusi, että eihän siinä ollut mitään järkeä – vetää pelkkää sokeria ja viljoja! Mutta en voinut itselle mitään, en vain voinut.

      Aikamoista tuo sunkin ruisleipähimo! 🙂 On nää vaan niin ihmeellisiä juttuja nää raskausajan himot!
      Mä yritin päätellä, että mulla on järkky energiavaje, kun keho janosi sokeria, ja yritin syödä "järkevää", mutta energiapitoista ruokaa. Se vaan ei sitten kuitenkaan uponnut hyvin, joten kierre oli valmis.

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Nää on aika jänniä juttuja, oon monesti miettinyt… Esikoista odottaessani söin tosi terveellisesti, ei edesvtehnyt mieli mitään makeaa tai rasvaista. Söin tosi paljon hedelmiä ja kahvinkin jätin pois, kun se ei oikein maistunut. Kuopuksen odotus taas oli tässä mielessä toisenlainen. Koko ajan teki mieli just kaikkea hyvää, vedin lähinnä suklaata, myös jätskiä ja sipsejä. Söin kyllä muutakin, ihan peruskotiruokaa, mutta makeanhimo oli valtaisa ja podin siitä huonoa omaatuntoa. Raskaudet muuten olivat suht samanlaiset ja ekassa painoa tuli n 8kg ja tilassa n 10kg, et ei siinäkään suurta eroa. Mutta tällä kuopuksella on refluksi. Kummallakaan ei mitään allergioita. Kuopus nyt vuoden ja imetän edelleen ja edelleen makeanhimo on kova, päivittäinen. Mutta nyt yhdistän sen kyllä enemmän väsymykseen, syön hyvää, jotta jaksan, vaikka oikeasti taitaa mennä vähän toisinpäin. Ja olen myös tullut riippuvaiseksi makeasta. Enkä siis koskaan aiemmin ole syönyt makeaa paljoakaan, päinvastoin.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos, kun tulit jakamaan tarinasi!

      Minäkin olen niin paljon lukenut nyt allergioista ja refluksista, että kaikki syy-seuraus-suhteet ovat mahdollisia – kaikki äidin valinnat vaikuttavat kyllä lapseen ja hänen terveyteensä, mutta sekin on fakta, että samanlaiset valinnat eri ihmisillä saavat eri asioita aikaan. Joillakin huono ruokavalio voi saada muiden tekijöiden (mm. sairausgeenit) kanssa aikaan juurikin vaikka refluksia, mutta toisilla taas ei ole niitä muita tekijöitä, joita identtinen huono ruokavalio buustaisi.

      Toivottavasti pääset makeanhimosta irti, jos kärsit siitä!

  6. Klara kirjoitti:

    Näyttää aivan minun raskaus-aikani ruokavaliolta! Joka on ehkä jäänyt nyt vähän päälle imetyksen ajaksi…….. Meillä ei kummallakaan tytöillä ( 2v6kk & 7kk) ole allergioita eikä refluksia tms joten ei kai noilla yhteyttä aina ole.

    • Emmi kirjoitti:

      Oho, siellä siis samanlainen sokerinsyöjä! Minullehan onneksi tämä ruokavalio ei jäänyt kummallakaan kerralla päälle, sillä jouduin tiukalle imetysdieetille molempien kanssa! Onneksi teillä ei ole allergioita eikä refluksia!

  7. Hanne // Järven rannalla kirjoitti:

    Tällä hetkellä rv 22+6 ja voit kuvitella mitä nää kuvat aiheutti, järkyttävä himo jäätelöön :'D
    Kuulostaa niin tutulta tää teksti, mä yritän koko ajan taistella itseni kans et ois vaan yks herkkupäivä viikossa. Se himo menee vaan välillä (joka päivä) niin yli ettei vaan voi mitään. :/ ja mä en kans normaalisti syö mitään tollasia vaan oikeesti puhdasta ja terveellistä ruokaa..

    • Emmi kirjoitti:

      Käääääk! Sooooriiii 😀

      Mä en ikinäikinä olisi moiseen kerran viikossa-meininkiin pystynyt 😀 Ja sehän tässä juuri outoa onkin ollut molemmissa raskauksissa, kun ruokavalio ennen raskautta on kuitenkin ollut melko hyvin hallinnassa terveyden kannalta katsottuna!

      Tsemppiä loppuraskauteen :-)!

  8. Minttu-Maaria kirjoitti:

    Ruoka- ja ravitsemusalan ihmisenä olen tietysti vähän järkyttynyt, mutta kun itsekin tiedän sen hiilarihimon! Se on ihan kauheaa ja niin ylitsepääsemätöntä, että siihen ei auta mikään. Mä en ole syönyt hirveesti herkkuja, olen liikkunut jne. ja silti oli raskausdiabetes. Rukkasin ruokavalion kuntoon eikä insuliiniä tarvittu, onneksi. Mut täytyy sanoa, että oli aika mälsää elää raskausaika ilman herkkuja. Sitten kun vauva oli 3 kk, niin jouduin kokonaan makeattomalle dieetille muista syistä! Siis ei hunajaa, ei makeutusaineita ei mitään. Hulluksi meinasin tulla imetyshiilarihimossa!!! Onneksi makeatonta elämää kesti vain kolmisen kuukautta, mut on se aika kamalaa, kun on totaalikielto. Yleensä suon itselleni vähän jotain herkkuja, koska kieltäytyminen johtaa ojasta allikkoon.

    Tarkoitukseni on siis sanoa, että ymmärrän 🙂 Kauheesti tekisi kyllä mieli luennoida sokerin vaaroista, mutta kun kaikki tietää ne. Eikä tieto auta, jos on se hiilarihimo! Se on jopa liian yleistä raskaanaolevien ja imettävien keskuudessa ja oon miettinyt, että olisiko mitään, millä herkkuja voisi korvata? Siis terveellisempää hiilaria, mut ei sellaista taida olla, joka selättää sen pakkohimon 😀

    • Emmi kirjoitti:

      Saa olla järkyttynyt – niin olen minäkin ollut 😀 Suoraan sanottuna ihan kamalaa sokerimättämistähän se oli.

      Harmi, että sinulla oli raskausdiabetes – ei ole varmastikaan mukava seuralainen. Minulla ihme kyllä ei sellaista ollut, vaikka sukurasitustakin siihen on! Huh.

      Minullakin ruokavalio muuttui raskausajan jälkeen "pikkuisen", kun jouduin molemmista pojista imetysdieetille (esikoisen aikaan jopa sille kuuden ruoka-aineen kana-bataatti-kesäkurpitsa-riisi-mustikka-päärynälinjalle). Mutta onneksi nyt olen jo ihan iloisesti kiinni hyvässä, terveellisessä ruokavaliossa, jossa ei ole probleemaa makeanhimon kanssa lainkaan 🙂

  9. MINNA kirjoitti:

    Vaikken koskaan raskaana olekaan ollut, niin samaistun ihan järjettömiin hiilarihimoihin. Helposti menee paketillinen paahtoleipää, litra jätskiä tai pellillinen pullaa ihan salamannopeana alas, kun himot iskee. Täytyis varmaan vähän himmailla.. 😀

    minttusblog.blogspot.fi

  10. Emmi kirjoitti:

    Ida / Pikkukolmiossa
    Jostain syystä näin, että kommenttisi oli tullut, mutta täällä sitä ei näy :-O
    Minua olisi kovasti kiinnostanut, että mitä kirjoittelit? 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *