Hae
Emmi Anniina

Oikeastiko?

The Gurun vastaanotolla joulukuun puolivälissä linjasimme seuraavaksi tehtäviä toimenpiteitä molempien poikien hoidon suhteen. Pikkusankarin oireet järisyttivät syksyämme niin kovasti, että jouduimme valitettavasti palaamaan maksimilääkitykseen kaikkien kolmen lääkkeen kanssa. Nyt kun melko hyvä hoitotasapaino oli saavutettu, oli aika alkaa vähentämään lääkekuormaa, taas kerran.

jokapäiväiset kaverimme

Suunnitelma alkaa Seren 2+2-annoksen vähentämisellä 2+1-annokseen ja siitä 1+1-ylläpitoannokseen. Sitten on Losecin vuoro: nykyisestä 15mg-annoksesta pitäisi päästä 10mg-annokseen. Aerius saa olla 2,5ml-annoksessa. 

Vähennykset tehdään tietenkin pikkuhiljaa ja annetaan annoksen olla aina samassa muutaman viikon ajan. Ja aina, kun kyseisellä annoksella Pikkusankari on oireeton, on lupa kokeilla uusia ruokia. Kun saimme vähennettyä Seren 2+1-annokseen onnistuneesti, päätimme uhkarohkeasti kokeilla Pikkusankarin ruokavalioon kananmunaa. Aiemmilla kerroilla tuo valkoinen pallero on osoittautunut todella selkeästi epäsopivaksi. Nyt oli toisin, kaikista epäilyistä huolimatta. Kananmuna ei aiheuttanut ollenkaan oireita!
”Syön samoja kuin äiti ja isi!”

Sitten siitä vasta päästiinkin uhkarohkeuden suurelle huipulle seuraavan tapahtuman rohkaisemana:

Oli jouluaatto. Vierailimme poikien serkkujen luona. Pikkusankari oli hetkeä aiemmin vastannut serkkunsa suklaan tarjoamiseen näin mallikkaasti: ”Kiitos, mutta en voi ottaa, koska olen allerginen suklaalle.” Tunnin päästä etsiskelimme Pikkusankaria kaikkialta taloa. Isi löysi vihdoin Pikkusankarin serkkunsa huoneesta, ovi vedettynä tiukasti kiinni. Pikkusankari istui sängyn päällä käsissään suklaarasia, jossa oli jäljellä kolme ja puoli suklaakonvehtia. Kiinnostus tuota ihmeellistä ruskeaa namia kohtaan voitti pienellä järjen. Kauhu. Paniikki. Hätä. Huoli. Mutta huh, miten turhaan. Onneksi selvisi, että suklaita oli ollut rasiassa jäljellä vain neljä, joten vain puolikas oli päätynyt mahaan asti, jos oli. Toista konvehtia oli vähän imeskelty. Oireita ei tullut. Tuosta sitten lähti ajatus virtaamaan seuraavan ruokakokeilun suuntaan…
Päätimme kokeilla Pikkusankarille normaalia maitoa! Ja nyt näyttää siltä, että sekin menee läpi! Se jää nähtäväksi, minkä osuuden nämä melkein maksimiannoksella menevät lääkkeet blokkaavat oireita… Mutta kuitenkin! Aika mielettömän mahtavaa! Syökö mun poika IHAN OIKEASTI kananmunia ja normaalia maitoa oireetta? En pysty tajuamaan.

12 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Jee, jee, jee!!!!! Ihanaa!!!!!!!!! Ja sata huutomerkkiä vielä lisää 😉

  2. tyttönen tuolta kirjoitti:

    Hienoo! Helpottaa teiän elämää huomattavasti.

    • Emmi kirjoitti:

      Kyllä helpottaa toooosi paljon, varsinkin kun meillä käytetään kananmunaa melko paljon.

  3. annimari - Veljekset Sisu ja Voima kirjoitti:

    Mieletöntä!! Onneksi olkoon <3

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Enpä olisi kuukausi sitten uskonut, että pian minua onnitellaan kananmuna- ja maitoaiheisista jutuista! Nyt vaan toivotaan, ettei takapakkia ihan heti tulisi…

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Mahtavaa! Tiedän niin tunteen, kun itse olen pari viikkoa ihmetellyt, syökö meidän lapsi tosiaan maissia ja juustoa :).

    • Emmi kirjoitti:

      Jep, ei tätä ihmetystä ja iloa voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen allergisen lapsen äiti! On niiiiin kummallista kaataa samaa maitoa kaikille ja tehdä yhteistä munakasta… kun ennen on tehnyt kaikkensa, ettei pahimpinakaan väsymyshuuruina laita sitä samaa maitoa kaikkien laseihin tai tiputa lattialle omaa munakasta, jottei poika nappaisi sieltä vaarallista murusta suuhunsa.

  5. Minna S. kirjoitti:

    Siis uskomattoman hienoa! En meinannut uskaltaa lukea eteenpäin Pikkusankarin löytymisestä ja suklaarasiasta eteenpäin. Ajattelin jo vaikka mitä kauheuksia heti automaattisesti. Sarjassamme vain toinen allergiaäiti osaa ajatella ne seuraamukset. Nyt kuitenkin sai lukea sellaista, joka antaa kaikille allergiavanhemmille toivoa. Ai että kun tuli hyvä mieli teidän puolesta! Luin postauksesi miehellenikin ääneen ja hänkin ilahtui ihan silmin nähden.

    • Emmi kirjoitti:

      Jeeee! Kiva, että postaus oli toivoa tuottava muillekin allergiaperheille! Juuri se tässä blogin kirjoittamisessa on jujuna – vertaistuki, niin huolien kuin ilojenkin jakajana! Toivon, että mahdollisimman moni allergiaperhe saisi kokea samanlaisia ihmetyksen hetkiä kuin me viime viikkoina.
      Jaksamista teille arkeen <3

  6. Anonyymi kirjoitti:

    Mahtavaa! Pitäisi kai itsekin rohkaistua kokeiluihin tuollaisten tulosten toivossa! SG

  7. Emmi kirjoitti:

    Joo, toisaalta kannustan tietynlaiseen rohkeaan kokeiluun, mutta tietenkin pitää olla varovainen, jos lapsella on mahdollisuus vakaviin seurauksiin ruokakokeiluista. Toivottavasti teilläkin aukenisi uusien ruokien väylä pianpianpian!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *