Hae
Emmi Anniina

Tammikuun postaukset: gluteenittomia reseptejä, laulamista, kasvatusasioita ja rikoksesta toipumista

Päätin aloittaa uuden postaussarjan, jossa käyn läpi aina kuluneen kuukauden postaukset. Tästä kuukauden lopussa julkaistavasta postauksesta pääset sitten helposti klikkailemaan sinua kiinnostaviin postauksiin, joita et ole vielä kerinnyt lukemaan tai jotka ovat menneet ohi. Otetaan siis tarkasteluun nyt tammikuun postaukset! 😎

Gluteenittomat reseptit

Reseptejä jaoin kanssanne neljä. Taatelikeksit ovat takuuvarma, meidän perheelle loistavasti uppoava keksiresepti! Kokeile, jos taatelit maistuvat sinulle muussakin muodossa. Resepti on gluteeniton ja halutessasi myös maidoton.

Mitä tehdä taateleista osa 2/2: herkulliset gluteenittomat taatelikeksit

Kuukauden klassikkoreseptinä jaoin kanssanne lusikkaleipien reseptin, joka siis on myös gluteeniton ja halutessasi maidoton. Lusikkaleivät tuskin koskaan menettävät hohtoaan! Kannatta kokeilla, jos tykkää näperrellä leipoessa ja tahtoo jotakin oikeasti suussasulavaa tarjolle! Nämä menevät fiinimpiinkin juhliin tarjottaviksi tuosta noin vain!

Todellinen herkkuklassikko: lusikkaleivät (gluteenittomina ja maidottomina)

Karjalanpiirakat (riisipiirakat) ovat myös toinen resepti, jota voisi kutsua klassikoksi. Tämä gluteeniton (ja halutessasi maidoton) ohje on toimivaksi monta kertaa todettu ja tuottaa erittäin herkullisia piirakoita, nam!

Tämän talven resepti-ihastus: gluteenittomat ja maidottomat karjalanpiirakat (riisipiirakat)

Viimeinen resepti on tarkoitettu iltakahviksi, mutta miksipäs sitä ei voisi juoda myös muulloin! Tämän iltakahvin tarkoitus on, että se ei piristä lainkaan. Kokeile, jos tykkäisit herkutella erittäin maistuvalla kupilla mokkaa!

Kermaisen pehmeä, kofeiiniton iltakahvi

Kasvatuspostaukset

Kirjoitin kolme kasvatukseen liittyvää postausta tammikuussa. Tästä postauksesta voit kurkkia, missä asioissa me olemme tiukkiksia…

12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 1/2)

…ja tästä sen, missä olemme melko rentoja:

12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 2/2)

Yksi vinkkipostauskin mahtui tammikuulle, koskien lapsen ja aikuisen välistä suhdetta ja lapsen luovuuden kehityksen tukemista.

6 keinoa, joilla sekä vahvistat suhdetta lapseesi että kasvatat lapsesi luovuutta

Muut postaukset

Tässä postauksessa kertoilen blogin uudesta aikakaudesta ja syistä, miksi bloggaan. Perustelen myös rajauksiani, mistä aiheista bloggaan ja mistä en.

Blogini uusi aikakausi on alkanut!

Lauluetätuntini ovat ohi – siitä kerron tässä postauksessa. Yhteistyö Musiikkikoulu Demon kanssa jäi todella lämpimästi mieleen! Lukaise postauksesta laulunopettajani kertoilua yleisesti laulutunneista, mutta myös hänen näkemystään minun kehityksestäni!

Syksyn laulutuntien jälkeinen haikeus – ihastuin laulamiseen taas, kiitos Musiikkikoulu Demo!

Toistaiseksi viimeinen postaus rikoksen uhriksi joutumisen jälkeen on tässä.

Vuosi rikoksen uhriksi joutumisen jälkeen

Mitä helmikuulle on luvassa? Voin luvata, että luvassa on ainakin yksi aihe, josta en ole kirjoitellut moneen vuoteen, mutta nyt aion taatusti kirjoittaa! Pysykää menossa mukana 😉

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson FB: @emmianniinablog

6 keinoa, joilla sekä vahvistat suhdetta lapseesi että kasvatat lapsesi luovuutta

Lupasin teille Emmi Anniina -blogissa enemmän kasvatusjuttuja Lapsikuiskaaja -tittelini takaa, ja nyt jaan teille arjen hälinän keskelle muistutukseksi kuusi tapaa, joilla samaan aikaan vahvistat suhdettasi lapseen sekä kasvatat hänen luovuuttaan.

kasvatus

Mitä haluaisit syödä tänään?

Kun kysyt lapselta, mitä hän tahtoisi syödä tänään, otat hänen toiveensa huomioon tavalla, joka tuntuu varmasti tärkeältä jokaisesta lapsesta Jo pienestä pitäen on hyvä osallistaa lasta arjen askareisiin mukaan. Lapsi saa kokemuksen, että hän on tärkeä ja häneen luotetaan, kun myös hänen mielipiteitään kysytään, kuunnellaan ja otetaan huomioon. Jos vanhemmalla on aikaa, voi kysymyksen jälkeen lähteä yhdessä kauppaan ja käydä ostamassa tarvittavat aineet ruuanlaittoon ja valmistaa yhdessä lapsen toivoma ruoka (ja toki syödä se myös yhdessä). Tällainen huomio ei tietenkään ole mahdollista joka päivä, eikä välttämättä edes joka viikko, mutta edes silloin tällöin toteutettuna aivan huippujuttu! Tällaisessa kokonaisvaltaisessa toimessa lapsi pääsee oman ikätasonsa mukaan kehittämään ideointitaitoa (mitkä ruuat olisivat mieluisia), karsimistaitoa (mikä olisi juuri tämän päivän lemppariruoka), suunnittelutaitoa (mitkä ruuat sopisivat yhteen ateriana), etsimistaitoa (kaupassa ainesten haku), motorisia taitoja (ruuan laitto), keskittymisen ja kärsivällisyyden taitoa (ruuan valmistaminen ja sen valmistumisen odottaminen) ja toki paljon paljon muitakin taitoja. Ja toisaalta: kaikki tämä yhdessä tekeminen vahvistaa suhdettasi lapseesi, kun teet kaiken tämän rauhassa ja lapseen keskittyen.

Mitä leikkiä leikittäisiin?

Luulen, että jokainen vanhempi leikkii säännöllisesti lapsen kanssa. Mutta kuinka usein tuleekaan annettua kunnolla aikaa leikille niin, että takaraivossa ei tykytä koko ajan joku aikataulu? Jos vanhemmalla on kiire tai hänen mielessään risteilee kymmeniä asioita, vaikuttaa se aivan varmasti lapsen ja aikuisen väliseen leikkihetkeen. Siksi välillä olisikin mahtavaa, jos aikuinen soisi lapselle vain leikille rauhoitettuja hetkiä, jolloin lapsi saisi päättää leikin. Aikuisen tulisi vain antautua leikin maailmaan lapsen ehdoilla! Tiedän, se on välillä vaikeaa aikuiselle, mutta voi miten tärkeää se lapselle olisi! Kun lapsi saa päättää leikin, luovuus pääsee valloilleen – silloin ei aikuisen kannata juuri jarrutella, ellei kyseessä olisi todella jotakin vaarallista tai muuten epäsopivaa. Kun lähdet lapsen ehdottamaan leikin maailmaan mukaan, osoitat lapselle luottavasi häneen ja suhteenne paranee.

Millainen on päiväsi ollut?

Ole kiinnostunut joka päivä lapsesi kuulumisista, oli hän kanssasi kotona tai hoidossa tai koulussa. Tämä on tärkeä asia! Jos tilanne, jossa kysymys kysytään, on luottamuksellinen ja rauhallinen, kysymys antaa lapsesi luovuudelle vallan: hän saa kertoa sellaisia asioita, joita hän kokee tärkeäksi kertoa juuri siinä hetkessä. Joskus hän ehkä kertoo yksityiskohtaisesti barbileikeistään ja makaronilaatikon koostumuksesta, mutta toisina päivinä hän saattaa avautua mielensä päällä olevista murheellisista asioista. Itse en suosittele ”lypsämistä”, vaan ikätason mukaisesti kysyttyjä avoimia sekä tarkentavia kysymyksiä, mutta lypsämisestä harvoin on mitään hyötyä, minkään tai kenenkään kannalta. Kannattaa kuitenkin aina aloittaa kuulumisten kysyminen niin, että lapsella on valta aloittaa päiväkertomus juuri siitä, mikä on hänelle tärkeintä kertoa. Jos päivittäin kysyt lapsesi kuulumisia, vahvistuu suhteenne tärkeällä tavalla.

Kerrotaanko yhdessä satu?

Sadut ja kertomukset ovat supertärkeitä asioita lapsen luovuuden kehityksen kannalta! Satujen lukeminen on kivaa ja todennäköisesti melko yleistä, arkipäiväistä touhua lapsiperheissä. Välillä lapsen luovuutta voi houkutella esiin myös itse satuja keksien. Saduissa kaikki on mahdollista – tämä on aspekti, joka lisää lapsen luovuutta sadutellessa! Satujen kertomiseen on lukemattomia eri tapoja: voit antaa lapsen keksiä itse ihan koko sadun, voit kysellä erilaisia kysymyksiä, joiden avulla lapsi edistää satua tai voitte edistää satua vuorotellen vaikka lause lauseelta. Apuna voi käyttää myös esimerkiksi satunoppia. Ole kiinnostunut sadusta ja anna lapselle tilaa kertoa satua juuri sillä tavalla, joka hänellä on. Vasta, kun satu on loppunut, kannattaa nostaa esiin keskusteluun asioita, jotka mahdollisesti ovat jääneet pohdituttamaan aikuista lapsen sadussa. Kun annat aikaasi sadun kuunteluun ja tarvittaessa siitä keskusteluunkin, suhteeseenne saattaa löytyä taas uusia ulottuvuuksia.

Tanssit pystyyn!

Vapaa liike on luovuutta ja yhdessä tanssiminen on suhteen vahvistamista, eli tanssit pystyyn olkkariin! Anna lapsen valita musiikki – tai valitkaa vaikka vuorotellen kappaleita. Tanssikaa intuitiivisesti, dance like nobody’s watching!

Hiljainen kävely käsi kädessä

Vastakohta edellisille, ehkäpä jopa tämän tekstin villikortti. Ehdota lapselle, että lähdette hiljaiselle kävelylle ulos luontoon, niin, että ette saa puhua yhtään mitään (ellei tosiaan tule joku hätä). Lapsen iästä riippuen sopiva aika tällaiselle kävelylle on viisi minuuttia viiva puoli tuntia. Olen kokeillut tätä niin opiskellessa NEPSY-valmentajaksi toisen opiskelijan kanssa kuin omien lastenkin kanssa ja on kyllä aika hieno kokemus! Kun ei ole mitään vaatimuksia sanoa mitään, alkaa yhteys muodostua täysin eri tasolla! Käsi kädessä lisää yhteyttä välillänne. Kävelyn jälkeen on aika purkaa ajatuksia, joita kävelyn aikana on mieleen noussut. Sieltä saattaa löytyä yllättäen jotakin aika erikoista ja luovaa! Ehdotan kokeilemaan tätä rohkeasti 😎

Paina vaikka postauksen sydäntä, jos tykkäät kasvatusjutuista blogissa!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: iG: @emmianniinajansson FB: @emmianniinablog

LUKAISE MYÖS:

12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 1/2)

12 kasvatusasiaa: 6, joissa olemme tiukkiksia ja 6, joissa olemme höveleitä (osa 2/2)

Täytä lapsen toive ja leiki hänen kanssaan