Ja näin on päässyt käymään tämän(kin) vauvan kanssa, että…
4
…olen autoa ajaessani (vauvan ollessa viereisellä penkillä) työntänyt tuttia hänen nenäänsä.
…olen tiputtanut papuja, omppulohkoja ja vähän muutakin ruokaa hänen päällensä imettäessä.
…olen laittanut vaipan väärin päin hänelle.
…olen työntänyt hänen jalkaansa väärään kantorepun koloon.
…olen puhunut hänelle keskimmäisen lapsen nimellä.
…olen ollut jo menossa autoon ja sulkenut ulko-oven, kun olen muistanut, että hän odottaa autonistuimessaan eteisessä.
…olen kattanut hänelle ruokapöytään lautasen ja tajunnut vasta sen jälkeen, että vaikka minulla on kolme lasta, niin kaikki heistä eivät vielä syö lautasilta.
…olen ottanut hänestä tosi vähän valokuvia.
…olen pyyhkinyt hänen puklujaan niin omilla päällä olevilla vaatteillani, lehden sivuilla, omalla tyynyliinalla tai ihan vain omalla iholla, kun pukluliinoja ei ole näkyvissä eikä helposti saatavilla.
…olen altistanut hänet mitä ihmeellisimmille omakeksimille höpötys-söpötys-laululorurenkutuksille löllöäänellä laulettuna.
Anteeksi vauva. Älä traumatisoidu.
Anyone else? Please?
Niin..suurperheen arkea, heh.(3 lasta sitä taitaa jo nykykäsityksen mukaan olla).
Jep, älyttömän ihanaa, vaikkakin hieman hulinaista (suur)perhearkea tämä on <3
Onnea vielä uudesta perheenjäsenestä �� Kun ehdit niin olisi kiinnostavaa kuulla mitä luulet olevan uusimman murun oireettomuuden taustalla? Tuskin pelkkää tuuria, paljon kokeneina osaisitte varmaan valmistautua raskausaikana jo toisin asioihin joilla voi nyt olla näkyvää tulosta��Ihanaa lukea teidän perheen kohdalla tällaista!!Te jos ketkä ansaitsette aiempaa erilaisen vauvavuoden!!!
Kiitos kovasti Outi <3 Tämä on todella kyllä ihme meidän kohdallamme… Ihme, josta osaamme olla kiitollisisa ihan joka päivä. 🙂
Hei tosi hyvä juttuvinkki, pitääpä kirjoitella pidemmin! Nopeasti vastattuna: kyllä, varauduimme ja teimme asioita toisin 🙂 Ehdottomasti kaikista tärkein oli se, että pidimme erityistä huolta minun suolistostani oikeanlaisella ruualla ja vahvoilla maitohappobakteereilla.