Meidän blogin 10 periaatetta

Kirjoittelin muutamia päiviä sitten pitkän tekstin matkastani bloggaajana. Sen voit lukea tästä: Millaista oli blogata kahdeksan vuotta sitten? Ja mitä se on nyt? Tuota tekstiä kirjoittaessani tuli mieleeni raottaa hieman blogimme periaatteita. Ja sitä, miten ne ovat ajan saatossa muuttuneet…

Rehellisyys. Minä olen aina ollut rehellinen. Olen ollut rehellinen, kun olen kertonut perheestäni, mietteistäni, kaupallisista yhteistöistä… Tämä nyt on aika selvä juttu, enkä edes osaa miettiä, että miksi en olisi rehellinen. Kaikki perustuu siis rehellisyyteen.

Aitous. Aitous on minulle sitä, että voi olla blogissa juuri sellainen, kuin olen. Aitous tarkoittaa sitä, että voin kirjoittaa sitä, miltä minusta aidosti tuntuu. Voin kuvailla asioita niin, kuin ne koen. Voin laittaa juuri sellaisia kuvia, kuin haluan. Se on aitoutta minulle. Ja sillä tiellä jatkan.

Positiivisuus. Tämä blogi ei todellakaan ole aina ollut positiivinen vireeltään, eikä sen oikeastaan kuulunutkaan olla sellainen blogin alkuaikoina. Elin elämäni vaikeimpia vuosia silloin ja yleisfiilis oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Nyt voin sanoa olevani melkein aina se porukan positiivisesti ajatteleva tyyppi, jos koemme vaikeuksia. Positiivinen ajattelu on minun kantava voimani, ja vaikka se ei blogin alkuvuosina täällä näkynytkään, niin sen avulla puskin eteenpäin. Blogiin kuului tuolloin vain vaikeudet, ja nyt tänne kuuluu laajemmin asioita, joten positiivisuus on saanut vankan jalansijan täällä blogissakin. Rakastan positiivista ajattelua, enkä oikeastaan enää jaksa ihmisiä ympärilläni, jotka toistuvasti ajattelevat negatiivisesti. Olen vuosien saatossa oppinut valjastamaan positiivisuuden paremmin käyttööni.

Kriittisyys. Vaikka olenkin positiivinen, olen myös kriittinen – ne eivät poissulje toisiaan. Terve kriittisyys kuuluu mielestäni järkevään ihmisyyteen. Terve kriittisyys lähtee jo ihan siitä, että olen kriittinen omaa ajatteluani kohtaan. Ja totta tosiaan, olemme myös kriittisiä totuuksiksi väitettyjä asioita kohtaan. On todellakin järkevää omata taito ajatella itse, eikä vain ”seurata johtajaa” kaikissa asioissa. Kriittisyys blogissa tulee siis esille esimerkiksi niin, että osaamme ja uskallamme ottaa esille blogissa vähän vähemmän esillä olevia asioita esimerkiksi terveyteen liittyen. Saatamme siis esitellä hieman valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä terveydestä. Ja jokainen itse voi sitten katsella eri näkökulmia kauempaa ja miettiä, että haluaako enää uskoa mihinkään yhteen totuuteen vai esimerkiksi seistä ”totuuksien” ulkopuolella vain tarkkailemassa niitä. Minä olen valinnut tämän jälkimmäisen tavan suurimmassa osassa asioita. Kriittisyys blogissa tarkoittaa myös sitä, että yhteistöiden kohdalla olemme oikeasti myös kriittisiä tuotteita/palveluita kohtaan, emmekä sokeasti lähde rahan perässä mainostamaan mitä vain.

Pieni jakamisprosentti. Niin, blogista voi lukea kuulumisia. Blogista voi myös napsia reseptejä kivoihin ruokiin. Blogista voi saada jotakin osviittaa siitä, miten meidän parisuhde ja arki rullaa. Mutta blogi kun ei vaan millään ole se koko totuus. Kaikki, mitä kirjoitan blogiin, on totta, mutta en missään nimessä kirjoita blogiin kaikkea. Ja tässä on suuri ero. Vain oma perhe ja lähimmäiset tietävät OIKEASTI ja syvällisesti, mitä minulle kuuluu. Ja näin sen kuuluu mennäkin. On ihanaa kirjoittaa rehellisesti ja avoimesti, mutta koko elämää en blogiin ole valmis kirjoittamaan. Ja onhan minulla paljon läheisiä, jotka eivät liity mitenkään blogiin/someen, enkä heitä sitten tietenkään sekoita mukaan tähän hommaan.

Esteettisyys. Tämä on tätä nykyajan meininkiä, haha 😉 Kuten edelliseen bloggausta koskevaan tekstiin kirjoitin, ensimmäisinä vuosina en tehnyt muuta kuin julkaisin tekstejä 😀 Nyt haluan, että blogi on lukijalle myös esteettinen kokemus, ja siksi haluan yhä enemmän panostaa kivoihin kuviin ja sujuvaan, hyvinkirjoitettuun tekstiin.

Elämäntilanteiden kunnioittaminen. Vaikka haaveissani on hieman edelleen kasvattaa blogia, on yksi blogimme periaatteista meidän elämäntilanteiden kunnioittaminen. En halua, että bloggaamisesta syntyisi vaivaa tai kurjuutta lapsille. Siksi mietin todella tarkasti, milloin kirjoitan ja mitä kirjoitan. Minulle kirjoitustauot ovat ok, ja minulle on myös ok se, että en julkaise niitä aivan mielettömän söpöjä kuvia lapsistani, joita olen ottanut, sillä haluan suojella heidän yksityisyyttään. Pyrin välttämään stressiä ja kiirettä elämässäni, joten rentouden tahdon säilyttää myös tämän blogin kirjoittamisessa. 🙂

Hyvä kielenkäyttö. Uskotteko, että olen poistanut oikeiden ihmisten lähettämistä kommenteista vain kaksi ikinä, kahdeksan ja puolen vuoden aikana? Se on totta. Toki olen poistanut tuhansia roskaviestejä, robottien lähettämiä jne. Mutta siis sellaisia, jotka ovat ihan oikeasti meille suunnattuja kommentteja, olen poistanut vain kaksi. Ja ne olen poistanut kommenteissa olevien kirosanojen takia. Olemme saaneet solvaavaa, ivaavaa ja ärsyttäväksi tarkoitettua kommenttia vaikka kuinka! Olen halunnut pitää keskustelun mahdollisimman avoimena, joten olen ne antanut tulla läpi, ja olemme niihin vain nätisti vastanneet. Kirosanoja en kuitenkaan voi sietää täällä (en omassa tekstissä enkä kommenteissa), varsinkin, kun tiedän, että esikoinen lukee myös blogiamme. Olen vasta viime aikoina herännyt siihen todellisuuteen, että olisin voinut rankemmalla kädellä poistaa meille tulleita rumia kommentteja. Mutta toisaalta: seisomme tekstiemme takana, niin osaamme kyllä vastata mihin tahansa meille lähetettyihin kommenteihin. Kuitenkin on ikävää, että ihmiset kirjoittavat loukkaaviksi tarkoitettuja kommentteja tahallaan… Katsotaan, päädynkö jatkossa olemaan tiukempi niiden suhteen vai en (jos sellaisia tulee).

Nöyryys. Nöyryys elämässä on mielestäni yksi tärkeimpiä asioita. Nöyryyteen liittyy kunnioitus ja kiitollisuus. Bloggaamisessa, kuten muussakin elämässä, nöyryys on hyväksi. Ilman teitä lukijoita ei olisi tätäkään blogia enää, sillä teillehän tätä tehdään! Olen kiitollinen kaikista kivoista hetkistä bloggaamisen parissa. Kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä (varsinkin ystäviksi jääneistä!), kiitollinen kaikista matkan varrella saaduista opeista (niin hyvässä kuin pahassakin!), kiitollinen tapahtumista, joihin bloggaaminen on vienyt. Olen kiitollinen pienistä tuloista ja taloudellisist hyödyistä, joita bloggaaminen on mahdollistanut. Ja kiitollinen paljosta muustakin! On hyvä olla samaan aikaan ylpeä omasta tekemisestään, mutta myös nöyrä kaikesta siitä, mitä on saanut. 🙂

Plagiointikielto. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää, mutta nähtävästi aina ei ole. Olen kohdannut plagiointia, ja sille sanon tietenkin ehdottoman ein.

Miltä nämä periaatteet kuulostavat? Näkyvätkö ne lukijana mielestäsi blogissamme? Millaisia periaatteita sinulla on yleisesti ottaen tai jos bloggaat, niin blogissasi?

// Emmi

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @skribentti / FB: @readysteadyflowblog