Hae
Emmi Anniina

Blogikirjoituskarman välttelyä

Viimeisin
viikko, kuumeilun jälkeen, on ollut, no, miten sen nyt tässä uskaltaisi sanoa: kiva.
Pikkusankari viilettää menemään jo kuudetta päivää refluksi-allergiavaivoista
täysin oireettomana, ilkivallattomana, hyväntuulisena ja kilttinä (jos siis oireettomanakin
suurella uhman ja villiyden yhdistelmällä varustettua taaperoa voi kiltiksi sanoa… mutta kyllä,
verrattuna aiempaan aivan järrrrrkyttävään hulluusarkeen, nyt voisi sanoa tosi
kiltiksi!). Kuukauden mielessäni väijyneet ADHD-kummitukset lähtivät varmaan
maailmanympärysmatkalle. Ei ole viikkoon näkynyt. Tuoreimman salapoliisityön
tuloksena viime viikon aikana jätimme zyrtecin pikkuhiljaa pois. Ja nyt kuuteen
(!) päivään ei ole tippaakaan kyseistä lääkettä annettu. Plus kipeysaikana
Pikkusankarin syömisinto ei ollut kehuttava (kuten ei aiemminkaan kyllä), mutta
sitä ylimääräistä pöydänalus-äidin lautaselta vaivihkaa ronkkimis-matskua
päätyi hänen pötsiään ärsyttämään varmaan vähän vähemmän kuin yleensä; luonnollisestikin, sillä hän makasi
kuumehorteessa sohvalla tuijottaen samaa maatilakirjan aukeamaa viisi tuntia. 
Outoa tässä
on se, että juurikin zyrtecin maksimiin noston avulla viihdyimme kesälomareissullamme
elokuun alussa paljon pidempään kuin pakkaamiemme vaihtovaatteiden määrä olisi sallinut, ja
nostimme lipunkin tankoon zyrtecin kunniaksi. Sivuvaikutukset sitten kai
tulivat reilun viikon viiveellä. Outoa tosiaan. Tai sitten tämä on taas jokin ihan hullu
yhteensattuma ja taustalla on jotain, mistä tällä hetkellä meidän refluksisalapoliisien muistiinpanovihkot eivät tiedä vielä mitään. Mutta toisaalta, tarkemmin ajateltuna, eihän tässä mitään niin outoa
ole, sillä MIKÄÄN ei ole outoa tässä refluksi-allergia-pääkipu-yhdistelmäviidakossa.
Aina sitä kuitenkin muka yllättyy uusimmasta käänteestä. 

P.S. Blogikirjoituskarma, ole kiltti, äläkä toteudu tällä kertaa.
Sitä paitsi, huomasitko, minä kirjoitin ihan vain sinua ajatellen
mahdollisimman lyhesti ja neutraalisti, jotta vahingonilosi ei olisi niin suurta
taas sitten, kun me putoamme täältä normaalitaaperoarkipilvistä
refluksialamaailmoihin. Oikeastihan tuohon kirjoitukseen olisi pitänyt sisältyä
ainakin sanat ihanaa + upeaa + suurenmoista + mieletöntä + fantastista +
käsittämätöntä + mahtavaa + erinomaista + 20 muuta fanfaarisanaa ja äidin
vuolaat jokapäiväiset ilon kyyneleet.

2 kommenttia

  1. Marietta kirjoitti:

    Mukava kuulla, että teillä on mennyt paremmin. Sitä huomaa aina välillä omien lasten sairastuessa miettivänsä Pikkusankaria, sillä selviytymistarinanne on jäänyt niin vahvasti mieleen täällä jonkin verran lueskelemassa käytyäni. Blogistasi on ollut hyötyä refluksiasioihin tutustuessani. Mahdollisimman leppoisaa syksyä!

    • Emmi kirjoitti:

      Oi kiva, että kommentoit, Marietta!
      Minullakin refluksinettituttujen tapaukset pyörivät yllättävän paljon mielessä arjessa, kun painii samanlaisten tai samankaltaisten asioiden kanssa. Se on voimauttavaa!
      Ja tosi kiva kuulla, jos blogistani on jotain hyötyäkin ollut!
      Teille myös oikein ihanaa syksyä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *