Hae
Emmi Anniina

Lääkkeistäpuhdistautumiskuulumiset

Monia meidän kuulumisia pidemmän aikaa seuranneita kiinnostanee, mitä arjellemme on tapahtunut lääkkeettömyyspäätöksen jälkeen. Reilun kuukauden ajan Pikkusankari on lepuutellut kehoaan suurista refluksi-, astma- ja allergialääkekuormista. Lääkkeiden poisveto aiheutti ihmetystä ja hämmennystä, eikä me oikein tiedetty, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vieläkään emme tiedä varmaksi mitään, mutta hieman suuntaa antavia kokemuksia eri tekijöistä on kertynyt tämän kuukauden aikana…
Menneen kuukauden voi jaottaa ennen osteopatiaa ja osteopatian jälkeen -lohkoihin. Taaskaan en halua sanoa, että osteopatia on SE JUTTU, autuas ja kaiken kivun pois vievä hoitomuoto… mutta kyllä tässä nyt jo aika varmasta helpotuksen seikasta voidaan puhua. Pikkusankarin osteopatiakäynti tehtiin reilu pari viikkoa sitten, keskellä tätä ensimmäistä lääkkeetöntä kuukautta.
Jos ajatellaan, että Pikkusankarin arjen hulluuskerroin kaikilla lääkkeillä juuri ennen lääkkeiden poisvetoa oli 100%, niin lääkkeiden poisvedosta viikko eteenpäin, prosentti oli 50%. Jostain syystä tuo 50% alkoi kasvamaan pikkuhiljaa takaisin päin… kunnes tuli osteopatia. Osteopatiasta reilu viikko eteenpäin (eli tuo aika, kun käynnin vaikutukset tai vaikutuksettomuudet alkavat olla selvillä) pystyi jo toteamaan, että välillä on jopa päiviä, että Pikkusankari on täysin oireeton! Nyt ehkä yleistäisin, että päivistä riippuen mennään 0%-30% oireilla. Osteopatian lisäksi on toki mainittava ne uudet, hiivapohjaiset maitohappobakteerit – ne ovat varmasti myös olleet tärkeässä osassa Pikkusankarin olon paranemisessa!
Mitä siis on muun muassa tapahtunut?
-Epämääräinen sössötys, rumien ilmaisujen kokoaikainen latelu, sosiaalisesti epäkorrekti puhe ja tiettyihin sanoihin takertuminen on vähentynyt minimiin (sellaiseen tasoon, minkä luulen olevan kohta viisivuotiaalle normaalia). Tilalle on tullut  peruspuhe; ja erityisen ihanaa on se, että se toinen puoli Pikkusankarin verbaalista olemusta on kaivautunut taas esille; häntä on kehuttu kohteliaaksi ja huomaavaiseksi pojaksi ja hän kyselee niitä normaaleja juttuja: Missä tuhatjalkainen asuu? Mikä on avaruustuuli? Mitä tuo liikennemerkki tarkoittaa?
-Kokoaikainen yleistuskaisuus on kadonnut. Jäljelle ovat jääneet ajoittaiset oirehtelemiset.

-En muista kertaakaan, että Pikkusankari olisi osteopatian jälkeen valittanut pääkipua. Sitä ennen hän valitti sitä joka ikinen päivä. (Ja kappas, ennen kuin olin kertonut osteopaatillemme päänsärystä, hän ennätti kysyä, onko Pikkusankarilla pääkipua, sen verran jumissa olivat kallonpohjat olleet…)

-Pikkusankari tottelee nykyään paljon useammin kehotuksia ja käskyjä. Kaikista pahimman oireilun aikana hän ei totellut yksinkertaisesti MITÄÄN. Siis oikeasti, – ei mitään. Ei edes uhkailun, lahjonnan tai palkitsemisen kautta. Ei edes sen äärimmäisen tapahtuman kautta, kun minä itkin lattialla voimattomuutta vanhempana olosta. Nyt hän sitten tottelee usein kivasti jopa keskustelun avulla.
-Uhmaa on, kränää on ja raivoa on edelleen, mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin kuukausi sitten. Minun hermoni eivät ole tuhannesti nuijittuina päivän päätteeksi, vaan saattaa olla, että päivästä on selvitty vain muutamalla äänen korotuksella.
-Hullun oireilun aikana joku lelu oli aina Pikkusankarin suussa. Aivan valehtelematta sanoen. Nyt enää ajoittain.
-Pikkusankari on alkanut itse kontrolloida omaa syömistään enemmän, ja jatkuva ruuan vinkuminen on vähentynyt huomattavasti. Ehkä terve nälkä ja nälättömyys ovat löytäneet lääkkeiden aiheuttamien tuntemusten jälkeen tiensä Pikkusankarin suolistoon.
-Oudoin tapahtuma on se, että Pikkusankari on ollut väsyneempi ja raukeampi kuin aiemmin. Siis hän nukkui yksi päivä jopa päikkärit itsenäisesti (tämä sama poika lopetti päikkärit kokonaan ollessaan vajaa kaksivuotias…). Myös iltaisin hän saattaa itse kertoa, että nyt vähän jo väsyttää (aiemmin tämä ei olisi tullut kuuloonkaan!). Päivisin hän saattaa pitää omia lepohetkiä vaikka kirjoja katselemalla paljon usemmin kuin oireaikoina.
Miten tästä eteenpäin?
-Täysin emme ole nyt olleet antamatta lääkkeitä, mutta säännöllisesti/automaattisesti emme anna mitään. Kun tulee päiviä, jolloin Pikkusankari kaluaa leluja ja on muutenkin hieman oireileva, tiedämme, että refluksi kolkuttelee kurkkua, ja annamme Gavisconia. Kun Pikkusankari on ”vain” levoton ja käyttäytymisellään oireileva, annamme Zyrtecin (varsinkin, jos olemme olleet paljon pihalla ja on paljon siitepölyä ilmassa). Lievissä hengitysvaikeustilanteissa/hengityksen vinkumisissa annamme tietysti Ventolinea. 
-Koska happosalpaajan vaikutus on nyt kokonaan poissa, olemme huomanneet entistä tärkeämmiksi ruokarytmin ja tiettyjen ruokien välttämisen (sitrushedelmät, viinimarjat, vahvat mausteet ja todella rasvainen ruoka suurissa määrin). Pikkusankarin vatsassa kun ei ole mitään lääkeapuja nyt refluksin käsittelyyn.
-Jatkamme uudella maitohapolla (toki välillä sitä tauottaen).
-Ja tietenkin: seuraamme mielenkiinnolla tilannetta näin eteenpäin ja ehkä opimme lisää mahdollisten oireiden syistä.

12 kommenttia

  1. AnnaW kirjoitti:

    Kiitos kuulumisista! Meillä kävi aika samalla tavoin Precosan aloittamisen jälkeen. Ensin oli superhyvä kausi, sitten tilanne asteittain paheni aikaisempaan suuntaan (muutamien peräkkäisinä päivinä sattuneiden väärien valintojen vuoksi) ja siitä ei olla enää noustu siihen todella hyvään :/ Omeprazol jätettiin tässä myös pois ja se ei ole tuntunut heilauttavan tilannetta mihinkään suuntaan. Missään nimessä isosiskon vointi ei oireilun perusteella ole niin huonoa, kuin vielä vaikka pari kuukautta sitten mutta ei olla kyllä lähelläkään sitä iloista ja hymyileväistä tyttöä, joka meillä asui heti Precosan aloittamisen jälkeen.

    Sitä olisin sinulta kysynyt, että oletteko huomanneet helpotusta myös ns. SI-oireilussa? Meillä on tytöllä ihan järkyttävä herkkyyskausi menossa, ei suurinpiirtein voi pitää vaatetta päällä, kun tuntuu kurjalta, samoin äänet ovat yhtä helvettiä.

    Ja toinen kysymys tuosta osteopatiasta. Oletteko käyneet jollakin, joka on refluksiin paneutunut vai jollain ihan ns. tavallisella osteopaatilla? Me ei olla osteopatiaa kokeiltu vielä. Aika kova kynnys varata aika tuollaisella kosketuksesta hulluksi tulevalle lapselle mutta taas meillä ollaan siinä tilanteessa, että joku uusi helpottava tekijä on löydettävä, kun arki on niin kuormittavaa ja lapsella selvästi edelleen huono olla. SIn selvittelykin on meillä ihan alkutekijöissään. Kai tämä tästä taas…

    Hyvää viikkoa teille <3

    • Emmi kirjoitti:

      Hami, että teillä ei uutta nousua hyvään enää sitten tapahtunut :'-(

      Joo, myös SI-oireilu helpotti Pikkusankarilla osteopatian/maitohappojen jälkeen! Edelleen on sen kaltaista oireilua, mutta ei siinä määrin kuin ennen näitä.

      Jep, otin selvää Suomen parhaimmista lasten osteopaateista, ja varsinkin juuri meidän poikien lailla oireilevia hoitaneista, -päästiin kehutuimmalle! Hänen vastaanottonsa ovat Töölössä ja Porvoossa.

      Minua jännitti myös tosi paljon, miten hoitaminen on mahdollista tuolle hötkyilevälle Pikkusankarille, mutta aina hoito on saatu tehtyä, vaikka Pikkusankari siinä pöydällä vetkuilee, sätkyilee ja puhuu vähän levottomia.

      Suosittelen kokeilemaan! Me lähdettiin osteopatiaa kokeilemaan todella suurin epäilyksin, mutta silti avoimin mielin. Eihän siinä kokeilussa häviä kuin rahaa. Ja toisaalta, vaikka rahaa siinä häviäisi, eikä hoito auttaisi, niin saisipa ainakin mielenrauhan sen suhteen, että tietää kokeilleensa kaikkensa, että lapsen olo helpottuisi <3

      Mahdollisimman aurinkoista viikkoa teillekin <3

    • AnnaW kirjoitti:

      Täytyy kyllä varata aika…Hannu on varmaan teidän tyyppi?

      Mietin tässä, että varaisinko ajan jollekin täällä kotikaupungissa. Olen yhdelle tyypille soittanutkin jo ja hän kertoo hoitaneensa paljon lapsia mutta ettei sinällään ole refluksiongelmien kanssa ollut paljon tekemisissä. Toisaalta, kuka tässä tietää minkä verran tässä edes refluksista kyse. Helsinkiin kulkeminen ei innosta lähinnä sen takia, että lapset kuormittuvat niin voimakkaasti reissaamisesta ja arjesta poikkeamisesta, ennen oman mielenterveyteni kannalta ihan huvikseni lähde pitkille reissuille… No täytyy pohtia. Sen verran jo isosiskolle asiasta puhuin, että hän on kuullut sanan osteapaatti ja, että siellä maataan pöydällä ja tyyppi taivuttaa ja kääntelee. Ei vetänyt pultteja ainakaan vielä, ehkä on siis toivoa 😀

    • Emmi kirjoitti:

      Kyllä, Hannu on hän 🙂

      Ymmärrän täysin reissaamisstressin! Meiltä hänen luokseen on vajaa tunti, ja se on ollut ok, vaikkakaan ei ongelmaton matka.

      Kiva, että neitinne ei antanut täystyrmäystä idealle heti alkuun 😀

    • AnnaW kirjoitti:

      Mä tulin vielä jatkamaan 😉

      Meillä onkin ollut nyt isosiskon kanssa kaksi aivan LOISTAVAA päivää!!! Iloinen, reipas, kohtelias, auttavainen, malttavainen…mitä kaikkea tuo mun tyttöni onkaan taas ollut. Ja ennen tiistaita oli vielä nuo kaikki samat adjektiivit käytössä mutta aika käänteisessä merkityksessä! Tiistaina nimittäin aloitettiin taas Precosa ja huomaan eron, jopa tytön silmistä, että on hyvä olla. Ennen tiistaita meillä oli viikon tauko Precosasta ja sitä ennen aika monen viikon putki Precosan kanssa. Nyt yritetään kovasti koittaa pitää tämä säännöllisinä viikon mittaisina kuureina…tietysti tilanteen mukaan.

      Pakko nyt kertoa myös siskoni tilanteesta, sillä vaikka hän käy täällä blogissasi myös, hän ei koskaan kommentoi. Heidän 4-v lapsi on aloittanut myös Precosan näihin kaikkiin samoihin ongelmiin, mitä meilläkin on. Heillä vaste on ollut niin hyvä, että edes Precosattomalla viikolla oireilu ei ole palannut! Jotenkin mulla on nyt vahva kutina, että sopivan tauotuksen löytyminen voisi olla avainasemassa.

      Sähän tiedät, millaista jatkuvaa vuoristorataa tämä on. Huomisesta ei tiedä mutta onneksi nyt on kaksi päivää taas mennyt loistavasti 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva, että tulit vielä jatkamaan, sillä tiekkö… meillä on ollut tosi oireisia viimeiset kolme päivää!! Ollaan oltu ihan ihmeissämme… Huoh. Eli nyt otamme asiaksemme yrittää löytää juurikin sen tasapainon Precosan kanssa… Luulisitko, että se (teillä ja ehkä muillakin…) olisi niin kuin viikko ja viikko taukoa?
      Äh, tää on just tätä.
      Mutta se on mieletöntä, että vaikka huomisesta ei tosiaan ole tietoa, niin teidän neitinne on saanut nauttia muutamista paremmista päivistä! Ja tuo sinun siskon lapsen tilanne, mahtava sekin!

    • AnnaW kirjoitti:

      No me ajateltiin kokeilla tuota viikkoa Precosaa ja viikko taukoa-rytmiä. Katsotaan sitten miten se toimii. Sellainen ajatus meillä on ollut jo alusta asti mutta ei olla vielä siihen päästy. Alkuun, kun aloitettiin ja Precosa auttoi heti ekana päivänä, otettiin sitä viikko. Heti taukoviikon alussa oireet palasivat, eikä pidetty kokonaista viikkoa taukoa. Ja heti, kun jatkettiin käyttöä, niin tilanne taas parani. Ajateltiin, että vedetään nyt Precosaa pidempään, kunnes tulee "tarve" lopettaa. Sitten meille tulikin nämä mainitsemani "väärät valinnat" eikä uskallettu jättää precosaa pois. Tilanne helpottui pikku hiljaa mutta ei entiselleen. Viimein pidettiin sitten viikko taukoa, kun tuntui, että onko tästä nyt oikeasti apua vai ei. Viikon aikana tilanne meni aika helvetilliseksi ja sitten aloitettiin tämä kuuri ja helpotusta tuli taas heti samana päivänä. Eli ainakin yritetään pitää nyt jatkossa viikon rytmiä ja katsoa, jos sen kanssa tilanne pysyisi vakaana. Katsotaan.

      Ja maitohappobakteerina meillä käytetään samalla Bioteekin probiootti plussaa, joka mene siis päivittäin aina purkki loppuun asti. Kun se loppuu, niin siirrytään taas purkilliseen Idoformia. On tämä kyllä sellaista säätöä, että huh huh.

      Tällaista me nyt meinataan. Kerron kyllä sitten, kun tiedän miten toimii 🙂

      Ihanaa äitienpäiväviikonloppua sinne <3

    • Emmi kirjoitti:

      No niin, kiitti, että jaksoit tarkentaa, tämä selvensi teidän kuviota!
      Me yritetään nyt sitten kanssa tehdä tota viikko-viikko-systeemillä! Ja sitten, kun vielä tietäisi, mihin aikaan vuorokaudesta se on paras antaa suhteessa muihin annettaviin juttuihin ja ruokailuihin… Huoh.

      Sinullekin oikein kaunista äitienpäivää <3

  2. Rinttu kirjoitti:

    Hienolta kuulostaa!! Tulos on monen asian summa, mutta selkeällä plussalla olette 😉

    • Emmi kirjoitti:

      Joo, yleisesti ottaen tämä on aika ihmeellistä ilman lääkkeitä! Tosin juuri tänään jostain syystä Pikkusankari oli tosi oireinen… :-/

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Kaikkea parasta teille! Mahtavaa, että teille kuuluu parempaa juuri nyt 🙂 Löysin blogisi viikko-kaksi sitten ja lueskellut sen kokonaan alusta tähän päivään saakka 🙂 On ihanaa lukea kun uskallat vuodattaa suoraa tekstiä jokapäiväisestä elämästänne!

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos! No huh, sinulla olikin aikamoinen lukemisurakka 😀
      Joo, minä en osaa kauheasti kierrellä ja kaarrella tekstieni kanssa…
      Mukavaa viikonjatkoa sinulle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *