RVO®-koulutus: maailmankatsomuksen muutoksesta, kielestä ja emppatreeneistä

Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja (RVO^®) -koulutus on alkanut nyt ihan kunnon pöhinällä! Toinen koulutusviikonloppu on opiskeltu ja sen jälkeenkin on tapahtunut jo paljon. Olen lukenut kaksi koulutuksen kirjallisuuteen kuuluvaa perusopasta läpi ja olemme emppaparin ja emppaperheen kanssa harjoiteltu emppaamista monta kertaa kolmenviikontakaisen koulutusviikonlopun jälkeen. NVC:n (Nonviolent Communication eli suomennettuna rakentava vuorovaikutus) termit ovat rantautuneet kotikäyttöön ja erityisesti työkäyttöön. Toisaalta olen siis vahvasti jo matkalla kohti Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajaksi^® valmistumista. Mutta toisaalta olen vasta niin, niin alussa.

Lue tästä ensimmäinen ja toinen osa kirjoitussarjaa:

Valmentajavalmennus: viimeiset yhteiset opiskelumetrit

RVO®-koulutus: sukellus tunteiden ja tarpeiden maailmaan

Maailmankatsomuksen romahdus

Viime vuosina maailmankatsomukseni eri asioihin liittyen on muuttunut paljon syystä ja toisesta. Olen luonteeltani analyyttinen ja harkitseva (NVC:n kielellä: leimaan itseni analyyttiseksi ja harkitsevaksi), varsinkin niiden asioiden suhteen, jotka ovat isompia ja mahdollisesti vaikuttavat elämään pitkänkin ajan päästä vielä. En siis anna minkä tahansa ideologian vaikuttaa mieleeni, vaan haluan olla itse oman ajatteluni ja mielipiteitteni emäntä. Tästä piirteestäni johtuen en ole tuuliviiri enkä kenenkään muun ohjailtavissa. Ja tästä syystä olen lähtökohtaisesti avoimen skeptinen kaikkea kohtaan, positiivisella tavalla: haluan haastaa ideologioita ja testata näin, kestävätkö ne oikeasti arkea ja eri käytännön tilanteita. Eri teorioita ja suuntauksia opiskeltaessa mielestäni on myös erittäin tärkeää ymmärtää, mistä teoriat ja suuntaukset kumpuavat; mistä ne ovat saaneet alkunsa.

Tämä kuvailemani testaus on nyt menossa NVC:n suhteen. Tässä vaiheessa testausta olen jo iloisen yllättynyt kaikesta siitä, mitä olen löytänyt NVC:n taustaan, teoriaan ja käytöntöön liittyen. Olen myöskin melko vakuuttunut siitä, että rakentavan vuorovaikutuksen ideologia tuo maailmaan enemmän aitoa empatiaa, rauhaa ja ymmärrystä. Samaan aikaan olen välillä hieman epäileväinen, että kykenenkö oppimaan kaiken sen, mitä näen kouluttajien jo osaavan ja mitä voin lukea NVC-kirjoista. Saatan myös pohtia sitä, mitä muut ajattelevat ja miten muut kokevat rakentavan vuorovaikutuksen, jos ja kun käytän sitä jatkossa yhä enemmän.

Tämän tekstin piti valmistua jo yli viikko sitten. Yksi syy siihen, miksi teksti ei syntynyt, on kiihkeä oppimisprosessi, joka tuksuttaa niin kovaa vauhtia eteenpäin, että siitä ei oikein saa edes kunnollista otetta! NVC:ssä on niin paljon kaikkea sellaista, jolla on mahdollisuus muuttaa ihan koko maailmankatsomus. Monessa kohdassa opiskelua on ollut ihana huomata, että olen saanut monelle omalle ajatukselle vahvistusta ja teoriapohjan – että ihan oikeasti ”joku psykologi” (Marshall, NVC:n perustaja) on jo aiemmin näin ajatellut ja kehittänyt niin upean kommunikointitavan näiden minun ajatusteni pohjalta. 😀 Sitten NVC:ssä on myös paljon sellaista teoriataustaa, josta olen ollut täydellisen hämmentynyt, mutta joka on alkanut maistumaan erityisen oikealta, kun sitä on lähtenyt pohtimaan kymmeniltä eri kanteilta ja testaamaan käytäntöön. Näistä ns. kummallisuuksista voisin kertoa teille jossakin toisessa tekstissä enemmän! Pienenä teaserina mainitsen anteeksiannon… ajatukseni siitä on muuttunut paljon NVC:tä opiskellessa.

Kieli on oleellinen

Rakentavassa vuorovaikutuksessa kieli on erityisen tärkeässä osassa. Kieli on todella, todella oleellinen osa. Ja tämä on toinen syy siihen, miksi tämä teksti on myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta. Olen möyhinyt ja pöyhinyt lauserakenteita ja miettinyt, voiko tekstissäni olla esimerkiksi leimaamisia ja yleistyksiä, onko kieli tarpeeksi änveeceetä, jotta voin julkaista tekstin.

Tiedostan itsessäni ison kehityskohdan siinä, mitä tulee NVC:n mukaiseen kielenkäyttöön. Mutta se, mikä on erittäin hyvä juttu, on se, että minulla on paljon intohimoa opiskella tätä uutta kiehtovaa kieltä. Olen aina ollut suomen kielestäkin tosi kiinnostunut – ja mikä harmitus tuli jo ylioppilaskirjoituksissa, kun jäin pisteen vaille L:n papereita äidinkielessä. Minulle olisi ollut kunnia-asia osata äidinkieltä erinomaisesti. No, tuosta harmituksesta on jo päästy yli onneksi vuosikymmen sitten. 😀 Rakkaus kieleen on näkynyt elämässäni mm lukemisharrastuksena ja kirjoittamistöiden tekemisenä. Viime vuosina olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota puhuttuun kieleen: haluan ymmärtää ihmisiä mahdollisimman hyvin sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa – ja haluan tulla ymmärretyksi mahdollisimman hyvin myös. Tämä kiinnostus kieleen on hyvä kannustin NVC:n opiskelussa!

Emppatreenejä viikottain

Toisessa koulutusviikonlopussa jaoimme emppaparit ja emppaperheet. Niin, mitä ihmettä ne ovat?, mietit varmasti nyt. Ja niin mietin minäkin ennen NVC:tä, kun joltakin NVC:tä opiskelevalta nämä termit kuulin. 😀 Emppatreenit ovat noin tunnin, parin keskustelusessioita, joissa vuorotellen avataan keskusteluun asioita, joiden suhteen tuntee tarvitsevansa kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Kuuntelija kuuntelee empaattisesti NVC:n oppien mukaan, eli puhujan tunteita ja tarpeita takaisin heijastaen – ei arvostellen, leimaten, neuvoen, omia tarinoita kertoen…

Koska NVC:n tapa olla empaattinen on minulle uusi, ovat emppatreenit tulleet tarpeeseen. Kerran viikossa tapaamme virtuaalisesti emppaparini kanssa, ja joka toinen viikko emppaperheeni kanssa (eli kahden emppaparin yhdistelmänä). Näin säännönmukainen harjoittelu rakentaa kestävää pohjaa NVC:n perinpohjaiselle osaamiselle.

Huomaan, että NVC:n opiskelu tarjoaa minulle valtavasti uutta mietittävää ja käsiteltävää – ja tekstiäkin syntyisi paljon, kun vaan sille antaa luvan virrata! Silti on vaikea päästää tätä kirjoitusta käsistään julkiseksi syystä, jonka avasinkin jo tässä tekstissä: itsekritiikki. Onkin ehkä syytä päättää tämä teksti itseemppaan: Huomaan, että tunnen epäluuloa, ja olen huolissani siitä, vastaako tämä teksti lainkaan NVC:n periaatteita kielen kannalta. Tarvitsisin lisää varmuutta ja vakautta tekstini suhteen. Pyyntöni siis on itselleni, että lähetän tämän tekstin nyt kommentoitavaksi Savanna ConneXionsin kouluttajalle ja pyydän tältä työntekijältä, että jos hänelle sopii, niin hän voi kertoa, miltä teksti vaikuttaa.

Yllä on esimerkki itse-empasta. Itse-emppa on sitä, että antaa empatiaa itselleen. Huomaa ensin havainnot, sitten kohtaa ja nimeää tunteet, jotka havainto stimuloi. Tunteiden jälkeen rakennetaan yhteys tarpeisiin, jotka ovat tunteiden syy eli jotka aiheuttavat tunteet. Lopuksi voi vielä tehdä pyynnön itselleen ja/tai toiselle. Itse-empatiassa on siis sama kaava kuin toiselle annettavassa empatiassa.

Miltä minun NVC-opintojen pohdinnat vaikuttavat? Kommentoi ja/tai kysy, jos mieleesi nousee jotain NVC:hen liittyvää!

SavannaConneXionsin sivut: KLIK!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: