Ensimmäistä kertaa tämän kaksivuotisen blogiurani aikana minua vavisuttaa kirjoittamiskriisi. Kriisi koskee sekä kokonaisuudessaan tätä koko blogin olemassaoloa sekä spesifimmin myös blogin sisältämiä aiheita. Ehkä tämä kriisi päättyy johonkin muutokseen, ehkä ei. 

Aloitin blogin kirjoittamisen siksi, koska tuntui, että kukaan, ei kukaaaaan pystynyt ymmärtämään arkeamme. Halusin ajatuksilleni kaatopaikan. Halusin työntää oman pienen vertaistukihuudahdukseni nettiin blogin muodossa, jos joku samanlaisesta arjesta kärsivä vaikka sattumalta löytäisi vuodatuksiini. Koska itse en ollut törmännyt yhteenkään refluksi-allergiablogiin, halusin sellaisen itse perustaa. Halusin myös auttaa lähimmäisiämme (sekä tietysti myös kaikkia meidän arkea vähänkään seuraavia, kaukaisempia tuttuja) ymmärtämään arkeamme paremmin.

Kaikkea tätä haluan vieläkin. Blogi tosissaan on refluksi-allergiablogi, mutta myönnän, että välillä olen hieman sivuutellut muitakin juttuja. Se, onko se ollut hyvä vai huono juttu, en tiedä. Nyt on kuitenkin sellainen mielensisäinen myrsky jatkon suhteen, että on pakko kysyä teiltä, mitä TE haluatte. Saan varmaan päälleni nyt karmeat epäsympaattinen ihminen– kurat, kun kerron, että ensimmäistä kertaa blogitekstieni aikana mietin, missä suhteessa kirjoitan tätä blogia itselleni ja missä suhteessa teille muille. Tähän asti kaikki tekstit ja aiheet ovat vaan syntyneet omalla painollaan ilman sen suurempia prosessointeja.

Vai pitäisikö kirjoitella jostain ihan muusta? 🙂

Mielessäni siis pyörii paljon vaihtoehtoja: koko blogihommien hyvästely, samalla tavalla jatkaminen, blogin siirtäminen suljetuksi ja toisen (vähän eri asioihinkin keskittyvän) blogin perustaminen tämän rinnalle/sijaan. Nyt siis virtuaalilukijat: jos teitä vähänkään kiinnostaa, mihin suuntaan tämä blogi menee vai meneekö mihinkään, niin jättäkää jotain merkkiä jos jaksatte.

Hah! MINÄ kirjoitin otsikkoon toivepostaus! Se on sitten puoliksi vitsi. Kun blogin kirjoittamista aloitin, ajattelin, että korkeintaan muutamat kaverit blogia vilkuilee silloin tällöin, jos muuten meistä ei refluksisirkuksen väsymyspyörityksessä mitään kuulu. Nyt tiedän, että (lähes?) kaikki ystävät ja kaverit lukevat kuulumisiamme täältä, se on kiva. Kivaa on myös, että olen saanut teiltä muilta lukijoilta ihan älyttömästi vertaistukea tähän arkeen, kiiiiiitos siis siitä <3 

Monet maidottomat/viljattomat tuttavat kertoivat, että ruokapäiväkirjapostaukset olivat mielenkiintoisia, ja niitä toivottiin lisää. En koskaan uskonut kirjoittavani sanaa toivepostaus blogiini, mutta tuossa se nyt on. Tässä siis kahden päivän ruokailujani (miinus kahvit ja palkkarijuomat urheillessa). Toivottavasti edes joku saa jonkun uuden idean maidottomaan/viljattomaan/muuhun -ttomaan ruokailuunsa, sillä minun mielestäni on vähän kyseenalaista ladata tähän nyt vaan minun välillä vähän onnettomiakin ruokailujani… Mutta menköön 🙂