Hae
Emmi Anniina

Talohaaveesta totta kymmenen vuoden unelmoinnin jälkeen

unelma

Tämän vuoden loppu yllätti meidät niin valtavan surullisissa merkeissä kuin yhden pitkäaikaisen haaveenkin toteutumisen merkeissä. On siis ollut yhtä tunnemylläkkää viime kuukaudet.

Halusin tällä kirjoituksella tuoda toivoa kaikille teille, jotka ovat jo pitkään unelmoineet jostain tietystä, eikä se unelma meinaa toteutua. Tiedän niin hyvin epätoivon! Me ollaan haaveiltu talosta järven rannalla ainakin kymmenen vuotta. Talohaave ei taloudellisten aspektien takia ole edistynyt vuosiin. Asumme Etelä-Suomessa, ja täällä haavetalomme budjetti olisi siis niin iso, että meillä ei siihen olisi millään varaa tällä hetkellä. Olin myös luvannut äidilleni, että olen hänen lähellä kuolemaan asti (ja oletin tietenkin, että äitini elää ainakin 100-vuotiaaksi…). Siksi muutto muualle Etelä-Suomesta ei sopinut kuvioihimme mitenkään. Ennen kuin… äitini kuoli, ja tajusin, että nyt äiti on kanssani aina, mihin ikinä menenkään.

Nopeita liikkeitä hautajaisten jälkeen

Niinpä teimme nopeita liikkeitä hautajaisten jälkeen. Äitini haudattiin 1.12 ja tuon jälkeen aloimme katsomaan taloja ihan ympäri Suomea. Tuntui, että vaikeasta ajasta huolimatta nyt jotenkin oli vaan toimittava! Päätettiin myös, että kokeillaan myydä itse taloamme, sillä olimme aika varmoja, että meidän talo menee nopeasti kaupaksi, sillä se on moderni talo ja suositulla asuinalueella. Eikä edes keritty taloa laittaa viralliseen myyntiin, kun jo kolme pariskuntaa kävi sitä katsomassa. 😀 Yhdestä näistä pariskunnista tuli talomme ostaja. Ihmettelyjä olemme kuulleet tästä tosi nopeasta myynnistä – ja sitä se varmaan aika pitkälti olikin!

4.12. löydettiin Kuopion talo netistä

6.12. oma talo laitettiin hijaiseen myyntiin (myynti-ilmoituksessa oli yksi pimeässä otettu kuva talosta ulkoapäin… 😀 )ja saatiin heti seuraavana päivänä kyselyitä talosta

10.12 käytiin Kuopiossa katsomassa uutta taloamme

8.12 ekat katsojat kävivät meillä

12.12 tokat katsojat kävivät meillä

12.12 meidän tarjous Kuopion talosta meni läpi

14.12 kolmannet katsojat kävivät meillä

16.12 tokat katsoja kävivät meillä uudemman kerran

20.12 hyväksyttiin tarjous meidän talosta

27.12 tehtiin kuntotarkastus meidän taloon

29.12 tehtiin molemmista taloista kaupat

Lopulta siis neljässä viikossa etenimme siihen, että löysimme talon ja olimme sen ostaneet. Kuukausi ei ollut helppo. Varsinkin se, että meillä ei ollut välittäjää mukana, lisäsi yllättävän paljon hommia talon asioiden hoitamisen suhteen. Mutta niistäkin selvittiin. Jaksaminen erityisesti minulla ei ollut hyvä koko kuukauden aikana, sillä suru väsyttää edelleen hurjan paljon. Kaikesta huolimatta meistä tuntuu, että juuri tämä talo oli ja on meitä varten. Itse talossa on paljon rempattavaa, mutta miljöö ei voisi olla täydellisempi!

unelma

Toivon, että tämä postaus voisi tsempata teitä olemaan sitkeitä omien unelmien suhteen. Ja ehkä tämä postaus antaa toivoa synkkien hetkien keskelle. Meillä suurimman surun keskellä saimme tällaisen ilon. Vaikka ilo ei tällä hetkellä tunnukaan niin upealta kuin voisi tuntua vähemmän surullisessa elämäntilanteessa, niin uskon, että jossain vaiheessa ilo puskee paremmin pintaan.

Meille jäi kokonaisuudessaan myös hyvä fiilis talon itse myymisestä, siinä säästyy välittäjän kulut – ja näin ollen mekin myimme talomme 20 tuhatta alle sen hinnan, minkä kaksi välittäjää oli arvioinut talomme hinnan vähintään olevan. Meitä se ei kuitankaan enää harmita, sillä tasapainottamassa on todellakin se oma unelma siellä Savossa.

Oltaisiinko match?

Instagramissa tulen jakamaan ajatuksia ja tunnelmia muutosta ja myöskin varmasti rempasta, joka tulee olemaan pitkällinen projekti. Kuopio on tuttu minulle lapsuuden kesistä ja myöskin omista opiskeluvuosista. Mutta onhan se nyt jännittävää muuttaa 400 kilometrin päähän tutusta kotiseudusta, ja vieläpä nyt sitten mukanamme koko lapsikatras. Jos olet Kuopion seudulta ja koet, että meillä voisi olla ystävyyspotentiaalia, niin minulle saa laittaa viestiä! Myöskin jos tiedät tuttavapiiristäsi sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka kaipaavat itselleen varalapsenlapsia Kuopion seudulta, niin siinäkin tapauksessa saa ehdottomasti laittaa viestiä! Meillä on muutama ystävä Kuopiosta, mutta suurin osa ystävistä ja kummeista jää Etelä-Suomeen. Isovanhempia meillä ei enää äitini kuoleman jälkeen olekaan arjessa mukana.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG ja TikTok: @emmianniinajansson

FB: @emmianniinablog

Nykyisistä työkuvioistani ja neljä vinkkiä tuoreelle yrittäjälle

Mä olen tämän vuoden ajan ollut meidän perheessä se, joka tekee pääasiallisen tulon talouteemme. On ollut hieno huomata, että vihdoin yrittäminen on vaihtunut onnistumiseksi 😉 Olen tehnyt valmentajana KELAn ammatillista kuntoutusta ja tämän lisäksi luentoja, työpajoja, valokuvausta ja omaa somea. On ollut niin ihanaa yhdistää nämä kaikki hyväksi kokonaisuudeksi! Samaan aikaan olen opiskellut rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajaksi, – siitä olettekin saaneet lukea täältä mun blogista jo puolen vuoden ajan.

Mun työviikoissa on kaksi päivää Nuotti-valmennusta, joista teen toisen päivän Lahdessa ja toisen Kouvolassa. Nämä päivät ovat suhteellisen pitkiä, sillä olen valinnut tehdä valmennusta vain kahtena päivänä viikossa. Mieluummin teen kaksi pitkää valmennuspäivää kuin lähtisin tunnin tai kahden tunnin päähän töihin useammin viikossa. Muiden päivien sisällöt vaihtelevat suuresti, joten ne suunnittelen lasten menojen ja koko perheen mieltymysten mukaisesti. Kuitenkin viikkoon kuuluu yleensä valmennuspäivien lisäksi seuraavien luentojen, workshopien tai koulutusten suunnittelua ja markkinointia (ja niinä viikkoina, kun ko. juttuja on, niin ne 😀 ). Ja omassa somessa teen kaupallisia yhteistöitä viikottain, niihin kuluu tietysti myös yrittäjyyteen liittyviä työtunteja. Valokuvauskeikkoja tulee silloin tällöin – kaikki puskaradion kautta.

yrittäjä

Tällä hetkellä työtilanne tuntuu hyvältä, aion jatkaa näin tämän vuoden. Ensi vuonna onkin sitten edessä uusia suunnitelmia, niistä kerron teille varmasti syksyllä tai loppuvuodesta. Kuitenkin jatkan kaikkia edellämainittuja työlohkoja, mutta osaa niistä vähän eri kulmasta. Minulla on myös suunnitteilla yksi isompi juttu, jota kukaan ei ole Suomessa vielä tietääkseni aiemmin tehnyt. Miten jännää!

Minä aloittelin yrittäjänä vuonna 2020 ja vasta nyt vuonna 2023 teen töitä oikeasti täysipäiväisesti. Koronavuodet söivät suurimman osan minun koulutuksista ja valmennuksistani ja siitä ylipääsemiseen tarvittiin aika paljon aikaa. Oli tuoreena yrittäjänä järkyttävä pettymys, kun vaivalla sovitut keikat ja pitkätkin koulutukset peruttiin. Mutta opinpa ainakin lisää sinnikkyyttä! Tein aiemmin myös ystävälleni keikkamyyntiä ja muutamille tahoille sisällöntuotantoa (lehtiartikkeleita, uutisten tiivistämistä, podcastien purkua jne.), mutta nyt olen jättänyt pois nämä jutut, jotka eivät ole sitä minun omaa corea enää.

yrittäjä

Jos siis aloitteleville yrittäjillä antaisin muutaman vinkin, niin ne olisivat ne perinteiset:

1. ole sinnikäs!

2. tiedä, mikä on se sinun coresi ja keskity siihen

Ja eihän minullakaan core ole vain yksi juttu, mutta tarkoitan, että ensin kannattaa miettiä, mikä on se päätulonlähde ja sitten valita oheen muutamia muita juttuja, jos aikaa/energiaa/tahtoa riittää. Jotkut jutut on vaan valitettavasti karsittava, jos haluaa viettää perheenkin kanssa aikaa. Ja se on ainakin minulle erittäin tärkeä asia. Siksi pääosin valitsinkin vain ne kaksi säännöllistä valmennuspäivää viikossa. Moni palkallinen tekee saman määrän asiakkaita koko viikossa kuin minä kahdessa päivässä. Siksi kolmas tärkeä vinkki tuoreille yrittäjille on:

3. pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja tiedosta omat rajasi

ja teksti loppuu minun mielestä siihen ohjeeseen, josta myös kaikki lähtee liikkeelle, kun aloitat yrittäjänä:

4. tiedosta omat arvosi ja toimi niiden mukaan

Ihanaa heinäkuun loppua teille!

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA:

IG ja TikTok: @emmianniinajansson

FB: @emmianniinablog