Hae
Emmi Anniina

No nyt on syöty leipää ja omenapaistosta: yli viikon ruokapäiväkirja!

Ruokapäiväkirjoistahan kai aina tykätään (?), ja viimeisimmästä täällä nähdystä on jo puolisen vuotta, niin pläjäytän tässä teille kahdeksan päivän ruokapäiväkirjan nyt esille, jotta muutkin, kuin instagramini seuraajat pääsevät ihastelemaan kauhistelemaan ruokiani! Ruokapäiväkirja ei ole ihan tuore, sillä muutenhan se olisi täynnä mansikoita, herneitä ja kaalia! Kuitenkin sen verran tuore tämä on, että sain jo syödä (kohtuullisissa määrin) pähkinöitä, kaikkia vihanneksia, kananmunaa ja monia mausteitakin! Ruokakuvia selaillessani tajusin, että kyseisellä viikolla oli menossa joku kumma leipä-omenapaistos-kausi… Nyt en ole pariin viikkoon syönyt yhtään leipää enkä omenapaistosta.

 1. päivä:

Aamupalaksi omena-puolukkapaistosta kookos-vaniljakastikkeella

Lounaaksi turskaa

 

Päivällinen: porkkanaraasteen seassa siemeniä ja pähkinöitä

Jälkkäriksi isohko siivu banaanileipää

Iltapalaksi lautasellinen kukkakaali-tillileipää

Päivä 2:

Aamupalalla ensimmäiseksi kulhollinen lantturanskiksia (joo, minä pystyn syömään ranskiksia heti aamulla :-))…

…ja sitten päälle (ei niin komea, mutta maukas) mansikkamuffini

Lounas: jauheliha-munakoiso-retiisi-palsternakkawokkia

Päivällinen: kukkakaali-tomaattileivät vihanespedillä

Iltapala: omenapaistos (koko vuoallinen…)

Päivä 3:

Aamupalaksi lautasellinen mandariinileipiä

Lounaaksi siikaa pienellä tillillä…

Päivälliseksi jauhelihaa, lanttua ja paprikaa

Iltapalaksi naurisranskiksia paprikajauheella…

…ja nirhaisuja uunituoreesta siemen-porkkanaleivästä

Päivä 4:

Aamupalaksi puolipellillistä paahdettuja parsakaaleja…

…ja leipäpala

Lounaaksi muikkuja suurella juures-vihannes-yrttipedillä

Päivälliseksi pähkinäsalaatti pikkucurrylla (nyt kun sitä saa syödä, sillä juhlitaan!)

Jälkkäriksi päärynäpaistosta puolukoilla ja kookos-vaniljakastikkeella

Iltapalaksi lautasellinen hirssi-kesäkurpitsaleipäsiä

Päivä 5:

Aamupalaksi jauhelihaa, sieniä ja retiisiä (jep, pystyn syömään aamulla myös jauhelihaa ongelmitta… :-))

Lounaaksi ahvenkeittoa ja avocado.

Päivälliseksi lämmin kanasalaatti

Jälkkäriksi omenapaistos kookos-vaniljakastikkeella

Iltapalaksi chia-aprikoosipuuroa…

…ja muutama pala tattari-kesäkurpitsaleipää

Päivä 6:

Aamupalaksi omena-mulperipaistosta kookos-vaniljakastikkeella…

…ja muutama kesäkurpitsarieska

Lounaaksi possua, lantturanskiksia ja salaattia

Päivälliseksi pinaattista kalapaistosta ja nauriita

Iltapalaksi vähän porkkanaraastetta ja ituja…

…sekä lautasellinen kookos-punaherukkakeksejä

Päivä 7:

Aamupala: lihaa mausteilla

Lounas: tomaattinen kalakeitto…

…ja muutama pala hirssileipää

Päivällinen: lämmin kanasalaatti

Jälkkäriksi carob-marinoituja punajuuri- ja hedelmäpaloja

Iltapalaksi kukkakaali-tillileipää ja paprikaa

Päivä 8:

Aamupalaksi suolaista teffpannaria, salaattia ja lanttua

Lounaaksi kalasalaatti valkosipulijauheella (oih, nyt se menee oireetta!).

Päivällinen: pitsaa ja kaalia

Välipala: napostelua

iltapala: neljä palaa omena-amaranttipannaria…

…ja päärynäpaistosta puolukoilla ja kookos-kaakaokastikkeella

Näiden lisäksi juon kofeiinitonta kahvia ja teetä aika monta mukillista päivässä. Lemppareina tällä hetkellä ovat kahvista Mexico Altura -pavut ja teestä Pukan After Dinner sekä Clipperin rosehip, aromatic ja sleep easy. Urheilupäivinä juon treenin jälkeen Sun Warriorin riisiproteiinijuoman (vanilja on ehdoton lemppari!). 

Se hetki, kun katsoo pientä nukkuvaa lasta

Yksi tunnetuimmista
elämänohjeista on ”elä hetkessä”. Ja itse kannatan tätä
mottoa myös vakaasti. Tosin ajattelen, että se taito ei fraasia
jankkaamalla tartu ihmiseen, vaan ensin fraasin merkitys pitää
sisäistää ja sitten pitää tarjota tälle hetkessäelämisen
taidolle kasvualusta. Ainakin minuun tämä taito on vain elämää
elämällä ja vaikeuksia kohtaamalla juurtunut, ei pelkästään
itselleen carpediemiä hokemalla. Lapset omalla hetkeen keskittymisen
spiritillään ovat opettaneet minulle paljon, myös tähän asiaan
liittyen.
Monesti myös kehotetaan nauttimaan nyt kun lapset ovat pieniä
ja kerrotaan, että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä.
Täysin totta, ja juuri sen takia haluankin olla kotona pienten
lasteni kanssa. Nauttiminen ei sekään kuitenkaan tule
automaattisesti ”nauti, kun lapset ovat nyt pieniä” -hokeman
jälkeen, vaan nauttiminen on pikemminenkin ohitseviliseviä hetkiä,
jolloin tajuaa hymyilevänsä sisäistä onnea ja tyytyväisyyttä,
rakkautta. Suuremmassa mittakaavassa elämästä nauttiminen on sitä,
kun tajuaa, että asiat ovat oikeasti tosi hyvin (vaikka tietyillä
mittareilla ne eivät todellakaan olisi hyvin).
Usein mietin, että millaisia hetkiä pienten lasten kanssa
elämisestä tulee oikeasti kaipaamaan, vaikka jo kymmenen vuoden
päästä, kun pojat kolkuttelevat teinimaailman ovia… (A-PU-A!)

Se hetki, kun katsoo vastasyntynyttä vauvaa ja tajuaa, että tuo
tyyppi on oikeasti tullut minusta. Tajuaa, että tuo mahtava ihminen,
johon minulla on oikeus tutustua ja josta minulla on oikeus pitää
huolta, on elävä olento.
Se hetki, kun käy vaikka vain viemässä roskat tai hakemassa
postit, ja palaa sisälle… Pienet vikkelät jalat juoksevat
luokseni ja kädet kietoutuvat tiukasti halausotteeseen ”äitiiiii!”.
Se hetki, kun kotityöt keskeytyvät niin, että lapsi
minisormillaan ottaa kädestäni kiinni ja vie lelujen luokse sanoen
”leikitään”.

Se hetki, kun lukee lapsille kirjaa, ja heidän silmänsä
vilkkuvat innostuksesta oppiessaan uusia asioita tai päästessään
elävästi mukaan tarinaan.

Se hetki, kun lapsi kiipeää syliin ja rutistaa oikein kovaa.

Se hetki, kun vain ollaan ihmiskasassa ja silitellään toisia.
Pöyhitään tukkaa, lasketaan varpaita ja pusutellaan.
Se hetki, kun maailman pienin juttu tekee lapsen maailman
iloisemmaksi. Kun askarteluteippi on loppu ja suru on valtava, ja
sitten kun uusi teippi saapuu lapsen käsiin, niin hyppimisinnostusta ei voi estää
mikään.
Ja se hetki, kun katsoo pieniä nukkuvia lapsia, ja kyyneleet
pyrkivät silmiin, kun tajuaa, kuinka älyttömän onnellinen näistä
lapsista onkaan.