No nyt on syöty leipää ja omenapaistosta: yli viikon ruokapäiväkirja!
Ruokapäiväkirjoistahan kai aina tykätään (?), ja viimeisimmästä täällä nähdystä on jo puolisen vuotta, niin pläjäytän tässä teille kahdeksan päivän ruokapäiväkirjan nyt esille, jotta muutkin, kuin instagramini seuraajat pääsevät ihastelemaan kauhistelemaan ruokiani! Ruokapäiväkirja ei ole ihan tuore, sillä muutenhan se olisi täynnä mansikoita, herneitä ja kaalia! Kuitenkin sen verran tuore tämä on, että sain jo syödä (kohtuullisissa määrin) pähkinöitä, kaikkia vihanneksia, kananmunaa ja monia mausteitakin! Ruokakuvia selaillessani tajusin, että kyseisellä viikolla oli menossa joku kumma leipä-omenapaistos-kausi… Nyt en ole pariin viikkoon syönyt yhtään leipää enkä omenapaistosta.
1. päivä:
Aamupalaksi omena-puolukkapaistosta kookos-vaniljakastikkeella |
Lounaaksi turskaa
|
Päivällinen: porkkanaraasteen seassa siemeniä ja pähkinöitä |
Jälkkäriksi isohko siivu banaanileipää |
Iltapalaksi lautasellinen kukkakaali-tillileipää |
Päivä 2:
Aamupalalla ensimmäiseksi kulhollinen lantturanskiksia (joo, minä pystyn syömään ranskiksia heti aamulla :-))… |
…ja sitten päälle (ei niin komea, mutta maukas) mansikkamuffini |
Lounas: jauheliha-munakoiso-retiisi-palsternakkawokkia |
Päivällinen: kukkakaali-tomaattileivät vihanespedillä |
Iltapala: omenapaistos (koko vuoallinen…) |
Päivä 3:
Aamupalaksi lautasellinen mandariinileipiä |
Lounaaksi siikaa pienellä tillillä… |
Päivälliseksi jauhelihaa, lanttua ja paprikaa |
Iltapalaksi naurisranskiksia paprikajauheella… |
…ja nirhaisuja uunituoreesta siemen-porkkanaleivästä |
Päivä 4:
Aamupalaksi puolipellillistä paahdettuja parsakaaleja… |
…ja leipäpala |
Lounaaksi muikkuja suurella juures-vihannes-yrttipedillä |
Päivälliseksi pähkinäsalaatti pikkucurrylla (nyt kun sitä saa syödä, sillä juhlitaan!) |
Jälkkäriksi päärynäpaistosta puolukoilla ja kookos-vaniljakastikkeella |
Iltapalaksi lautasellinen hirssi-kesäkurpitsaleipäsiä |
Päivä 5:
Aamupalaksi jauhelihaa, sieniä ja retiisiä (jep, pystyn syömään aamulla myös jauhelihaa ongelmitta… :-)) |
Lounaaksi ahvenkeittoa ja avocado. |
Päivälliseksi lämmin kanasalaatti |
Jälkkäriksi omenapaistos kookos-vaniljakastikkeella |
Iltapalaksi chia-aprikoosipuuroa… |
…ja muutama pala tattari-kesäkurpitsaleipää |
Päivä 6:
Aamupalaksi omena-mulperipaistosta kookos-vaniljakastikkeella… |
…ja muutama kesäkurpitsarieska |
Lounaaksi possua, lantturanskiksia ja salaattia |
Päivälliseksi pinaattista kalapaistosta ja nauriita |
Iltapalaksi vähän porkkanaraastetta ja ituja… |
…sekä lautasellinen kookos-punaherukkakeksejä |
Päivä 7:
Aamupala: lihaa mausteilla |
Lounas: tomaattinen kalakeitto… |
…ja muutama pala hirssileipää |
Päivällinen: lämmin kanasalaatti |
Jälkkäriksi carob-marinoituja punajuuri- ja hedelmäpaloja |
Iltapalaksi kukkakaali-tillileipää ja paprikaa |
Päivä 8:
Aamupalaksi suolaista teffpannaria, salaattia ja lanttua |
Lounaaksi kalasalaatti valkosipulijauheella (oih, nyt se menee oireetta!). |
Päivällinen: pitsaa ja kaalia |
Välipala: napostelua |
iltapala: neljä palaa omena-amaranttipannaria… |
…ja päärynäpaistosta puolukoilla ja kookos-kaakaokastikkeella |
Näiden lisäksi juon kofeiinitonta kahvia ja teetä aika monta mukillista päivässä. Lemppareina tällä hetkellä ovat kahvista Mexico Altura -pavut ja teestä Pukan After Dinner sekä Clipperin rosehip, aromatic ja sleep easy. Urheilupäivinä juon treenin jälkeen Sun Warriorin riisiproteiinijuoman (vanilja on ehdoton lemppari!).
Se hetki, kun katsoo pientä nukkuvaa lasta
Yksi tunnetuimmista
elämänohjeista on ”elä hetkessä”. Ja itse kannatan tätä
mottoa myös vakaasti. Tosin ajattelen, että se taito ei fraasia
jankkaamalla tartu ihmiseen, vaan ensin fraasin merkitys pitää
sisäistää ja sitten pitää tarjota tälle hetkessäelämisen
taidolle kasvualusta. Ainakin minuun tämä taito on vain elämää
elämällä ja vaikeuksia kohtaamalla juurtunut, ei pelkästään
itselleen carpediemiä hokemalla. Lapset omalla hetkeen keskittymisen
spiritillään ovat opettaneet minulle paljon, myös tähän asiaan
liittyen.
elämänohjeista on ”elä hetkessä”. Ja itse kannatan tätä
mottoa myös vakaasti. Tosin ajattelen, että se taito ei fraasia
jankkaamalla tartu ihmiseen, vaan ensin fraasin merkitys pitää
sisäistää ja sitten pitää tarjota tälle hetkessäelämisen
taidolle kasvualusta. Ainakin minuun tämä taito on vain elämää
elämällä ja vaikeuksia kohtaamalla juurtunut, ei pelkästään
itselleen carpediemiä hokemalla. Lapset omalla hetkeen keskittymisen
spiritillään ovat opettaneet minulle paljon, myös tähän asiaan
liittyen.
Monesti myös kehotetaan nauttimaan nyt kun lapset ovat pieniä
ja kerrotaan, että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä.
Täysin totta, ja juuri sen takia haluankin olla kotona pienten
lasteni kanssa. Nauttiminen ei sekään kuitenkaan tule
automaattisesti ”nauti, kun lapset ovat nyt pieniä” -hokeman
jälkeen, vaan nauttiminen on pikemminenkin ohitseviliseviä hetkiä,
jolloin tajuaa hymyilevänsä sisäistä onnea ja tyytyväisyyttä,
rakkautta. Suuremmassa mittakaavassa elämästä nauttiminen on sitä,
kun tajuaa, että asiat ovat oikeasti tosi hyvin (vaikka tietyillä
mittareilla ne eivät todellakaan olisi hyvin).
ja kerrotaan, että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä.
Täysin totta, ja juuri sen takia haluankin olla kotona pienten
lasteni kanssa. Nauttiminen ei sekään kuitenkaan tule
automaattisesti ”nauti, kun lapset ovat nyt pieniä” -hokeman
jälkeen, vaan nauttiminen on pikemminenkin ohitseviliseviä hetkiä,
jolloin tajuaa hymyilevänsä sisäistä onnea ja tyytyväisyyttä,
rakkautta. Suuremmassa mittakaavassa elämästä nauttiminen on sitä,
kun tajuaa, että asiat ovat oikeasti tosi hyvin (vaikka tietyillä
mittareilla ne eivät todellakaan olisi hyvin).
Usein mietin, että millaisia hetkiä pienten lasten kanssa
elämisestä tulee oikeasti kaipaamaan, vaikka jo kymmenen vuoden
päästä, kun pojat kolkuttelevat teinimaailman ovia… (A-PU-A!)
elämisestä tulee oikeasti kaipaamaan, vaikka jo kymmenen vuoden
päästä, kun pojat kolkuttelevat teinimaailman ovia… (A-PU-A!)
Se hetki, kun katsoo vastasyntynyttä vauvaa ja tajuaa, että tuo
tyyppi on oikeasti tullut minusta. Tajuaa, että tuo mahtava ihminen,
johon minulla on oikeus tutustua ja josta minulla on oikeus pitää
huolta, on elävä olento.
tyyppi on oikeasti tullut minusta. Tajuaa, että tuo mahtava ihminen,
johon minulla on oikeus tutustua ja josta minulla on oikeus pitää
huolta, on elävä olento.
Se hetki, kun käy vaikka vain viemässä roskat tai hakemassa
postit, ja palaa sisälle… Pienet vikkelät jalat juoksevat
luokseni ja kädet kietoutuvat tiukasti halausotteeseen ”äitiiiii!”.
postit, ja palaa sisälle… Pienet vikkelät jalat juoksevat
luokseni ja kädet kietoutuvat tiukasti halausotteeseen ”äitiiiii!”.
Se hetki, kun kotityöt keskeytyvät niin, että lapsi
minisormillaan ottaa kädestäni kiinni ja vie lelujen luokse sanoen
”leikitään”.
minisormillaan ottaa kädestäni kiinni ja vie lelujen luokse sanoen
”leikitään”.
Se hetki, kun lukee lapsille kirjaa, ja heidän silmänsä
vilkkuvat innostuksesta oppiessaan uusia asioita tai päästessään
elävästi mukaan tarinaan.
vilkkuvat innostuksesta oppiessaan uusia asioita tai päästessään
elävästi mukaan tarinaan.
Se hetki, kun lapsi kiipeää syliin ja rutistaa oikein kovaa.
Se hetki, kun vain ollaan ihmiskasassa ja silitellään toisia.
Pöyhitään tukkaa, lasketaan varpaita ja pusutellaan.
Pöyhitään tukkaa, lasketaan varpaita ja pusutellaan.
Se hetki, kun maailman pienin juttu tekee lapsen maailman
iloisemmaksi. Kun askarteluteippi on loppu ja suru on valtava, ja
sitten kun uusi teippi saapuu lapsen käsiin, niin hyppimisinnostusta ei voi estää
mikään.
iloisemmaksi. Kun askarteluteippi on loppu ja suru on valtava, ja
sitten kun uusi teippi saapuu lapsen käsiin, niin hyppimisinnostusta ei voi estää
mikään.
Ja se hetki, kun katsoo pieniä nukkuvia lapsia, ja kyyneleet
pyrkivät silmiin, kun tajuaa, kuinka älyttömän onnellinen näistä
lapsista onkaan.
pyrkivät silmiin, kun tajuaa, kuinka älyttömän onnellinen näistä
lapsista onkaan.