Hae
Emmi Anniina

Kotiäitiyden loppu

Työolo muuttui kotioloksi
samalla, kun Pikkusankarin vointi muuttui kertaheitolla hirmuhallitsijasta hihittelijäksi. Törkeän levoton zyrtec-aika kesti kuukauden. Jokaisena tuon kuukauden
päivänä toivoin hartaasti pääseväni töihin lepäämään,
mieluiten jo heti samana päivänä. Kun zyrtecin
poisto
– taikasauva heilahti pari viikkoa sitten, ja Pikkusankarin joka
minuuttinen ilkivalta ja itsensä satuttaminen loppuivat, aloinkin taas
ajatella, että ”ehkä SITTENKIN olisi ihanaa olla kotona…”. Tuolloin
työhakemuksia oli kuitenkin jo raapustettu ja haastatteluissa ravattu. Niin, ja
sitten kun oikein mieluista työpaikkaa minulle tarjottiin, en aikaillut, vaan
päätin muuttaa kotiäitiyden koti-isyydeksi intuitioni varassa. Päätöksen jälkeen vasta
oikeasti mietin, mitä tuli tehtyä.
Jos
ajattelisin itsekkäästi, haluaisin tietysti olla hyvät kaudet kotona ja paskat
päivät töissä (ottakaa tämä kirjaimellisesti, nimimerkillä viimeiset kolme
päivää tunnin välein vihreää ja limaista allergiakakkaa siivonnut huolestunut
äiti). En siis välttämättä haluaisi töihin, jos vain itseäni ja meille silloin
tällöin tarjoiltavaa oireetonta ihanaa arkea ajattelen nyt, kun normaali ylä-alamäkiarki on taas alkanut ja suuuuuri pahis on poistettu Pikkusankarin lääkevalikoimasta… Nautin suunnattomasti oireettomasta/vähäoireisesta arjesta Pikkusankarin kanssa. Tykkään oikeasti olla kotona. Mutta. Minähän en ole reiluun
kahteen vuoteen ajatellut yhtään itsekkäästi, joten tämä töihin lähtöpäätös tuntuu
oikein hyvältä ja oikealta ensisijaisesti lastani, mutta myös miestäni ajatellen. 

En keksi yhtään syytä, miksi
Pikkusankarin kannalta tämä ei olisi hyvä päätös. Mieheni haluaa jäädä kotiin.
Tulemme taloudellisesti toimeen tällä kotihoitajavaihdolla juuri ja juuri.
Pikkusankarin ja isin suhde lujittuu entisestään. Mieskin saa kokea sen, paljon puhutun kotivanhemmuuden. Ja
onhan se kiva, että Pikkusankarin pällisteltävänä päivät pitkät on välillä
jokin muukin kuin aina se äidin sama naama. Ja ihan kiva homma vieläpä, että se toljoteltava
on just Iti

”Mitä
tykkäisit, jos äiti lähtisi töihin, ja isi jäisi kotiin kanssasi?”
Ӏiti,
töihin!”, pieni sormi osoittaa ulko-ovelle tomerasti, ”Mo mo!”.

12 kommenttia

  1. Mama kirjoitti:

    Kumma tuo zyrtec kun ei meillekään lopulta sopinut vaikka aluksi olikin ihan ok lääke. :/ Hienoa että isi jäi kotiin, pääset sinäkin hyvillä mielin töihin kun on osaava hoitaja. 🙂 Jaksamista noiden ylä- ja alamäkien kanssa <3

    • Emmi kirjoitti:

      Juuri näin. Minulle siinä varmaan se suurin ikävä ja haikeus tulee. Miehet pärjäävät mainiosti kotona.

      Oon vähän sekaisin tuon zyrtec-pohdinnan kanssa. Käytöshäiriöt sen lopettaminen vei, MUTTA nyt näyttää, että suolisto ei pärjääkään ilman, sillä tuo allergiakakka on tullut nyt vasta zyrtecin lopettamisen jälkeen kuvioihin. Toki voi olla joku muukin juttu, mutta mietin, että oisko se zyrtec ollut allergiaoireille kuitenkin hyvä juttu, mutta tuottanut tuon kaamean sivuvaikutuksen käytökseen…??

    • Mama kirjoitti:

      Nyt vasta huomasin että olit vastannut kommenttiini. Voi olla hyvin mahdollista että zyrtec toimi antihistamiinina mutta aiheutti vaan sivuvaikutuksena muita oireita (eli ei sietänyt sitä lopulta enää joten haitat meni hyötyjen edelle). Muitakin antihistamiineja on, me kokeiltiin zyrtecin perään xyzal (josta epäiltiinkin että ei tuu sopimaan kun zyrtecistä jalostettu vaikuttava aine), nyt on reseptit että voidaan kokeilla aeriusta ja ataraxia (atarax sellaisiin akuutteihin allergiaoireisiin).

    • Emmi kirjoitti:

      Tuomela kirjoitti meillekin nyt tuota aeriusta varalle. Tekö ette ole sitä vielä kokeilleet?

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Onnittelut ja tsempit töihinpaluuseen!

    Millasta oiretta zyrtecistä tulee? Mietin vaan, että sopiikohan se meidänkään lapselle…

    Linda

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos 🙂

      Kirjoitin aiemmin tuosta ADHD-epäilyistä, niin niitä oireita! Siis aivan käsittämätöntä itsensä telomista, pään hakkaamista, muiden ihmisten puremista ja tönimistä, keskittymisvaikeuksia yms. – siis normaalin rajoihin sopimatonta uhmaa!
      Kun zyrtecin viimeiset tipat annettiin (lopetettiin pikkuhiljaa), niin seuraava päivä oli jo iiiiihan erilainen – siis normaali uhmataapero. Ja tuota täysin oireetonta aikaa oli siis se yhdeksän päivää, josta kerroin.

      Kun Pikkusankarilla on refluksi-allergia-oireita, niin hän kyllä oirehtii ylimääräisellä levottomuudella, puremisella jne. (jonka huomaa myös "normaaliin" uhmaan sopimattomaksi), mutta nyt olen huomannut (kun on ollut refluksioireita tuon zyrtecin lopettamisen jälkeen), niin on se ihan eri mittakaavassa kuitenkin kuin zyrtecin aikaan.

      Mielestäni tämä levottomuus jne. on suht harvinainen sivuoire zyrtecistä, mutta nähtävästikin mahdollinen!

    • Mama kirjoitti:

      Meillä kaikki mikä ei sovi aiheuttaa just tuommoista lelujen täysillä hakkaamista, puremista, tuntuu että tuo hakkaisi päätä pinnasängyn pinnoja vasten jos vaan osaisi niin tehdä. Tuntuu tosiaan että haluaa satuttaa joko itseä tai muita että paha olo jotenkin purkautuisi. :/

    • Emmi kirjoitti:

      Joo, taitaa olla selvä homma tämä tämmöinen oireilu näillä allergisilla refluksikoilla 🙁 Se on vaan kurjaa, että kun ekat kerrat tuosta päänhakkaamisesta (Pikkusankarin ollessa vajaan vuoden ikäinen) mainitsin neurologille, hän vain totesi, että taitaa poika olla kyllästynyt vain. 🙁 Huoh.

    • Mama kirjoitti:

      Oho, justiinsa. :S Kuulostaapa todella empaattiselta ja hommasta kiinnostuneelta lääkäriltä.. Ei olla aeriusta kokeiltu tod näk sekään ei sovi ja ollu muuta lääkesäätämistä tässä (prepulsid alkoi kesällä, astmalääkityksen kanssa on säädetty ja nyt yritetään avaavaa vähentää yms). Seuraavana tarvis kiinteitä taas kokeilla, ehkä sit aeriusta sen jälkeen jossei ala ruoka sopimaan.

    • Emmi kirjoitti:

      Okei. Tsemiä kovasti lääkesäätöihin!!

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Asutteko hometalossa? Oireet viittaisivat… Nm. Kokemusta on!

    • Emmi kirjoitti:

      Moi Anonyymi! Sinä kommentoit vuoden 2012 tekstiin, jolloin asuttiin eri talossa kuin nyt. Toki jokaisessa eri talossamme/asunnossamme on voinut olla hometta, mutta en tiedä, kuinka todennäköistä se olisi? Näitä homejuttuja olemme mekin lähiaikoina miettineet, koska myös miehelläni on pahentunut allergia ja atopia lähiaikoina taas. Me asumme nyt 2,5 vuotta vanhassa talossa… Kuinka todennäköistä on, että noin tuoreessa talossa on hometta, mikä oireittaisi? :-O

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *