7 asiaa, joita en enää uskalla tehdä

Minä 20 vuotta sitten uskaliaani pyörien päällä

Siskoni lähetti minulle kuvan 20 vuoden takaa. Nähtyäni kuvan huokasin, sillä en ole uskaltautunut kahteenkymmeneen vuoteen rullaluistimiin! Voihan äitiys, olet tehnyt minusta herkän, välillä melko arankin ja erityisen itse(ja lasten)suojeluintoisen. Olen ollut melkoinen rämäpää nuoruudessani, mutta en todellakaan ole enää! Jokaisen lapsen myötä herkkyys on kasvanut ja asioita tipahdellut pois elämästäni. Nyt esittelen teille seitsemän sellaista asiaa. Kerro sinäkin toki, jos sinulle on käynyt samalla tavalla äitiyden myötä kuin minulle.

Näitä en tee enää!

1. Benji-hyppy ja muut korkeat hypyt. Siis huh huh, benji-hyppy olisi nykyään ihan kauhistus! Taisin olla 15-vuotias, kun uskataltauduin korkeuksista alas hyppäämään! En tekisi enää sellaista, vaikka maksettaisiin. Tuolloin 20 vuotta sitten maksoin siitä, että sain hypätä, hullua. Enää tuskin uskallan hypätä edes uimahallissa ponnarilta… 😀
2. Kauhuleffat, jännärit ja toimintaleffat. Joskus oltiin miehen kanssa leffa-addikteja, mutta nyt meidän taloudessa pyörii enää lähinnä lasten leffat silloin tällöin. 😀 Ei sillä, etteikö mieheni enää voisi katsella kauhuleffoja, jännäreitä tai toimintaleffoja, mutta minä en missään tapauksessa voi enää. Jos sattuisin hairahtumaan sellaiseen, ei uni tulisi moneen yöhön.
3. Rullaluistelu ja muut mielestäni riskaabelit urheilulajit. Joskus tykkäsin vauhdin hurmasta myös urheilussa, eli mm. rullaluistelin ja vesihiihdin, uuuuuh. Ei tulisi enää mieleenikään nämä lajit!
4. Liikennerajoistusten ylittäminen. Joskus sitä on tullut kokeiltua rajoja ja ylitetty ehkä vitosella nopeusrajoitus. Nyt hyvä kun uskallan ajaa sitä nopeutta, mikä on tien nopeusrajoitus… Jos olen kyydissä, varmistelen jatkuvasti, että mittari ei ylitä nopeusrajoitusta ja saatan siitä huolimatta sanoa, että ”ajetaanhan varovasti”.
5. Tuntemattoman kyytiin lähteminen, niin ja ylipäätään tuntemattomaan ihmiseen luottaminen. Muistan, kun olin joskus alle parikymppisenä mieheni kanssa vieraassa kaupungissa hotellilomalla, harrastin lenkkeilyä ja lähdin yksin aamulenkille läheiseen metsään. Luulin osaavani tien takaisin hotellille, mutta miten kävikään… Olin jossakin syvällä metsässä eikä ollut hajuakaan, miten pääsisin takaisin hotellille. Silloin kännykässäni ei ollut edes navigaatiota. Törmäsin metsästäjämieheen, joka tarjoitui kyyditsemään minut takaisin hotellille metsästysautollaan. Huh. Tällainen ei tulisi nykyään kuuloonkaan 😛
6. Pimeässä yksin liikkuminen. Enää en uskalla liikkua kotipihaa pidemmälle pimeällä kävellen.
7. Huvipuistolaitteet ja jopa keinuminen. Kaksikymmentä vuotta sitten sitä parempi oli huvipuistolaite, mitä hurjempi se oli. Mutta nyt… en uskalla edes katsoa, kun lapseni kiipeää karuselliin, saati että itse siihen kiipeisin. Siis voi apua, mitä minulle on tapahtunut! Suojeluvaistoni on suuuuuuri! Voitteko kuvitella, että myös puistossa keinuminenkin ottaa minua vatsanpohjasta, mutta sille siedätän itseäni joka kerta, kun lasten kanssa puistoillaan. Niiiiin herkäksi en aio sentään ryhtyä! 😀

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Lapsen ruutuaika loppuu ja kiukku alkaa – 5 vinkkiä ehkäisemään kiukku!

6 keinoa, joilla sekä vahvistat suhdetta lapseesi että kasvatat lapsesi luovuutta

15 kuvaa ja 15 ajatusta 15 vuotisen parisuhteen ajalta