Hae
Emmi Anniina

Ongelma nimeltään yöllinen nukkumisjärjestely

Me olemme Minimullistajan aikana olleet pehmeämpiä kasvattajia kuin Pikkusankarin aikana (onneksi tulimme järkiimme!). Tämä on tarkoittanut muun muassa sitä, että olemme olleet hyvin sensitiivisiä sen suhteen, millaista tukea ja läsnäoloa Minimullistaja on tarvinnut niin nukuttamistilanteissa kuin öisinkin. En häpeä kertoa, että hän edelleen tarvitsee/haluaa aikuisen viereensä nukahtamistilanteessansa. Niin kuin aiemmin olen tainnut kirjoittaakin, niin tämä ei ole meille mikään ongelma, ja mielellään itsekin olemme hänen lähellään myös nukkumaan mentäessä. Tulee kyllä aika, jolloin hän ei tarvitse eikä halua meitä viereemme.
Eli, olemme siis sitä mieltä, että minkään sortin unikoulu ei ole meidän lapsia varten. Uskomme, että korkeintaan on hyvä lempeästi ohjata lapsia parempaan uneen, mutta emme todellakaan halua tehdä mitään pakolla emmekä niin, että meille vanhemmille tulisi toimistamme yhtään huono omatunto (kuten tapahtui, kun mietimme, miten toimimme Pikkusankarin kanssa). 
Minimullistaja siis nukahtaa läsnäollessamme omaan sänkyynsä, ja nukkuukin illan sikeästi omassa sängyssään. No, yöllä (melkein joka yö) hän talsii aikuisten makkariin ja pujahtaa viereemme. Olemme sallineet tämän ja sopeutuneet tähän hyvin. Nyt on kuitenkin sen ongelman aika. Meinaan vauva. Mitä sitten tapahtuu meidän sängyssämme?
Tällaisessa tilanteessa emme ole aiemmin olleet, sillä Pikkusankari nukkui kolmevuotiaana omassa sängyssään, kun Minimullistaja syntyi. Enkä sano, että hän olisi tyytyväisenä nukkunut, sillä aikamoisen tappelun jälkeen hän siellä nukkui. Ja tämä on se kohta, jota emme halua toistaa. Olimme aivan liian tiukkoja hänelle. Ja oletimme hänen olevan isompi kuin hän olikaan. Miten nyt siis olisi hyvä toimia, kun vauva tulee taloon ja varmastikin siihen meidän väliimme perhepetiin?
Kaikki apu ja vinkit ovat nyt tarpeen! Miten teillä on toimittu tässä tilanteessa tai miten toimisitte? Vauvan tuloon on pari kuukautta, jos hän ajallaan syntyy. Onko jo nyt hyvä aika toimia jotenkin asian suhteen? Mihin asioihin vetoamme, jos ehdotamme Minimullistajalle omassa huoneessa pysymistä öisin (ja teemme toimia tämän eteen)? Vetoammeko hänen isouteen? Vauvan pienuuteen? Turvallisuuteen? Vai onko parempi antaa tilanteen hoitaa itsensä sitten vasta, kun vauva syntyy? Voiko Minimullistaja ihan itse haluta nukkua omassa sängyssään, vai päinvastoin, tarvinneekohan hän meidän läsnäoloaan entistä enemmän tuolloin, kun elämä mullistuu ja hänestä tulee isoveli? 
Faktahan kuitenkin kai on, että ei ole hyvä, että me kaikki neljä nukumme samassa sängyssä. Joskus Pikkusankarin kanssa Mininmullistajan syntyessä kokeilimme patjaa sänkymme vieressä, mutta siitäkään ei tullut suurta helpotusta asiaan ainakaan Pikkusankarin tapauksessa. Vai käykö tässä kaiken jälkeen niin, että mies nukkuu vierashuoneessa Minimullistajan kanssa ja minä vauvan kanssa meidän sängyssä…? :-DD Apua, auttakaa!

18 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Meillä oli yöllä sama tilanne kun sisarus syntyi, pinnasänky sivuvaunuksi ja esikoinen nukkui siellä ja vauva vanhempien välissä. Jossain vaiheessa esikoinen alkoi pysymään koko yön omassa sängyssään (yhden yöllisen äidin hermoromahduksen seurauksena) ja tyytyväisenä on siellä nukkunut. Nyt nuorin (8kk) haetaan väliin nukkumaan ensimmäisestä inahduksesta, että esikoinen saa nukuttua lastenhuoneessa rauhassa 🙂
    Kolmatta yritetään, joten samalla sivuvaunu meiningillä aiotaan mennä, jos nopeasti tärppää, eikä nuorin vielä Nuku omassa sängyssä koko yötä.

    Nyt on muuten sänky laitettu seinään kiinni, ettei nuorin unissaan mönkijä häiritsisi isänsä unia ja nukkuu loppuyön minun ja seinän välissä 🙂

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Ehdottaisin puhumista vauvan turvallisuudesta ja siitä ettei parisänkyyn kaikki neljä todella mahdu nukkumaan.

    Meillä poju pian 4v. alettiin lempeästi ohjata omassa sängyssä nukkumiseen reilu 2 vuotiaana kun vauva syntyi. Mies siirtyi pojun kanssa nukkumaan eri huoneeseen. Alkuun poitsu nukahti omaan sänkyyn ja tuli yöllä kainaloon. Nyt poika nukkuu yöt omassa sängyssä ja tulee aamulla kainaloon. Kuopus siirtyi nukkumaan heidän kanssa samaan huoneeseen 1v ja on ollut super helppo tapaus, nukkuu läpi yön omassa sängyssä. Toinen vanhemmista nukkuu yöt lasten kanssa. Odotellaan kevätvauvaa ja aika näyttää millon isommat muksut on valmiita nukkumaan keskenään yöt. Perheessämme on myös 9, 7 ja 5 vuotiaat jotka nukkuvat yönsä hyvin omissa huoneissa. Lapset vaan on erilaisia ja sen ehdoilla mennään.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva kuulla, miten teillä on tehty! Ja tuo on niin totta, että kaikki lapset ovat niin erilaisia, ja sen mukaan heitä tulisikin kohdella!

  3. Maarit kirjoitti:

    Olisko mahdollista saada Minimullistaja pysymään omassa sängyssään niin, että yöllä herätessään hän saisi hakea vanhemman, joka tulee nukuttamaan hänet uudestaan omaan sänkyyn. Enkä puhuisi välttämättä vauvasta mitään. Jos hän suostuu tähän järjestelyyn, houkutus nousta omasta sängystä ei välttämättä ole enää niin iso (versus pääsy vanhempien ihanaan lämpimään sänkyyn). Meillä opeteltiin tällä tavalla omassa sängyssä omassa huoneessa nukkumaan.

    Kokemusta on myös siitä, että ennen vauvan syntymää isompi sisarus on siirtynyt samassa huoneessa vanhempien kanssa omaan sänkyyn nukkumaan. Yhden lapsen kanssa toimi, sillä hän pysyi omassa sängyssään. Seuraava taas ei oikein millään pysynyt ja siirtyi silti jossain vaiheessa yötä perhepetiin vauvan ja vanhempien kanssa. Tällöin vauva nukkui varalla olevan pinnissivuvaunun ja minun välissä, minun vieressä yöllä sänkyyn hiippailija ja hänen vieressään mies. Muut saivat nukuttua, mutta mies ei oikein… Ei mikään ideaali ratkaisu, mutta pienessä asunnossa sillä selvittiin.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva, kun kerroit teidän ratkaisuista!

      Onpa muuten hyvä idea tuo, että vanhempi vain tulisi nukuttamaan, mutta vanhempien sänkyyn ei olisi pääsyä! Luulen, että tämä voisi toimia meillä hyvin Minimullistajan kanssa, mutta juurikin se oma mukavuus kärsisi siinä, kun joutuu lähtemään siitä ihanasta omasta sängystä pois, heh 😀 Mutta toisaalta, ehkä tämä ei kestäisi niin kauaa…

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Me ollaan tehty niin että toinen vanhemmista on mennyt nukuttamaan esikoista uudestaan omaan sänkyyn ja toisinaan jos on ollut tosi kova hinku parisänkyyn niin ollaan tuotu meidän sängyn viereen patja. Hyvin ollaan selvitty näillä keinoilla

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos kommentista! Mä en muista, mikä meillä meni mönkään ton patjan kanssa Pikkusankarin kohdalla, mutta se ei jotenkin vaan toiminut. Ehkäpä voisi toimia nyt Minimullistajan kanssa…

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Meillä pinnasänky on sivuvaununa ja vauva nukkuu siinä. Mikäli esikoinen haluaa yöllä tulla omasta sängystä meidän sänkyyn, nukkuu hän meidän välissä. Vauva on turvassa omassa tilassaan, mutta helppo yöllä imettää ja on lähellä äitiä. Ennen vauvaa esikoinen viihtyi koko yön omassa sängyssä, omassa huoneessa, mutta vauvan tultua hän on selkeästi kaivannut enemmän läheisyyttä ja tullut lähes joka yö viereen.

    • Emmi kirjoitti:

      Toi on varmaan aika kätevä vaihtoehto toi teidän ratkaisu!
      Ja tosiaan – ollaan kyllä mietitty, että vaikuttaako se vauvan tulo sitten meillä kuinka paljon tuohon läheisyyden tarpeeseen keskimmäisellä, kun nytkin jo haluaa nukkua meidän välissä joka yö 😀

  6. Anniina / Raidoilla kirjoitti:

    Oho, onpas me postattu aika samoista aiheista 🙂 Meille ei tosin oo vauvaa tulossa mut kuopuksen nukkumispaikasta on täälläkin käyty taistelua.

    En osaa antaa muuta vinkkiä kuin lapsen viemisen lempeästi takaisin omaan sänkyyn kun hän yöllä pyrkii vanhempien viereen.

  7. Anonyymi kirjoitti:

    Hei! Tuttu tilanne. Meillä on aina nukuttu perhepedissä yhden lapsen kanssa. Alkuillasta lapset on nukkuneet omassa sängyssä, mutta jo puolen yön jälkeen ovat aina kipittäneet viereen. Meillä kun kakkonen syntyi, niin esikoinen aloitettiin palauttamaan joka ikinen yö omaan sänkyyn. Välillä mies nukkui esikon vieressä, niin kauan, että hän nukahti uudestaan. Tätä jatkui noin 5viikkoa ja esikko alkoi nukkumaan yöt läpeensä omassa huoneessa. Kolmonen kun syntyi, niin aloitimme kakkoselle saman shown. Hän hiipi joka ikinen yö viereemme ja taas mies aloitti palauttamaan tämän kakkosen omaan sänkyyn. Tätä showta kesti puolisen vuotta (!) ennenkuin kakkonen oppi nukkumaan omassa huoneessa. Nyt jännityksellä odotinkin, että miten tämä kolmonen opetetaan jossain vaiheessa omaan huoneeseen, kun lapsiluku pitäisi nyt olla täynnä 😀

    Toivottavasti pysyit kärryillä tästä mun huonosta sepustuksesta 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Moikka! Ja kiva, kun tulit kommentoimaan!

      Joo, tajusin oikein hyvin, mitä kerroit. 🙂 Itse asiassa tuota palauttamista me kokeilimme silloin Pikkusankarin kohdalla, kun Minimullistaja syntyi, mutta muistaakseni se kesti ja kesti (todennäköisesti juuri monta kuukautta), ja se alkoi olla aika voimia vievää, varsinkin, kun Minimullistaja oli niin haastava itkijä myös öisin tuolloin samaan aikaan… Se ei siis ollut kovin menestys sekään kokeilu meillä silloin, mutta jospa nyt menisi paremmin :-)!

  8. Anonyymi kirjoitti:

    Meillä toimi retkisänky parisängyn jatkeena kun kuopus syntyi. Sellanen siis mitä teltoissa tai retkeillessä käytetään.Retkisänky toimi patjaa paremmin koska oli melkein yhtä korkealla kuin parisänky, joten oli vain kuin sänky olisi kasvanut pituutta:-)

  9. Sanna kirjoitti:

    Meillä alussa isä siirtyi nukkumaan esikoisen viereen ja minä nukuin toisessa sängyssä vauvan kanssa. Näin saimme kaikki nukuttua parhaiten. Esikoisen ei tarvinnut lähteä yöllä liikkeelle (ja herätä siinä kunnolla), kun hänellä oli turva vieressä ja hän pystyi nukahtamaan nopeasti omassa sängyssä uudelleen.

    Nyt nukumme kaikki samassa huoneessa ja lapset rakastavat sitä. Meillä on 160 cm ja 120 cm sängyt vierekkäin ja siinä mahdutaan kaikki nukkumaan hyvin 🙂 Saa nähdä koska saamme siirrettyä lapset omaan huoneeseen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *