Hae
Emmi Anniina

Tämä itkupäivä

Uutta kohti

Edessä on sata ovea,

tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,

punnitse tunteella,

käytä hivenen järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi,

tiet tallattaviksi,

elämä elettäväksi.

Jos erehdyt,

uskalla itkeä,

uskalla nauraa,

uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,

ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,

äläkä pelkää pahinta,

niin saat mitä sydämesi halajaa.

Itkujen päivä

Kesäkuinen lauantai – se on se äitien itkujen päivä ja se oli taas tänään. Meillä pojat ovat jo tottuneet herkistelyihini ja hymyilevät minulle kauniisti, kun näkevät kyyneleeni. En tiedä, kasvaako kyyneleiden määrä, kun lapset vanhenevat ja saavat päättötodistuksia, mutta minulla kyllä kyyneneet virtaavat jo näissä päivissä, kun alaluokat loppuvat. 😀 Meillä pojat päättivät ensimmäisen luokan ja neljännen luokan. Itse juhlaan ei koronan takia päässyt vanhemmat mukaan, mutta onneksi opettajia sai käydä tervehtimässä koulun pihalla ja saimme videon välityksellä nähdä esityksiä.

Herkistyminen liittyy moneen asiaan. Ensinnäkin kaikki elämän tärkeät virstanpylväät herättävät minulla itkuhanat auki. Ajankulun konkretisoituminen herkistää joka kerta. Toisaalta sitä on todella ylpeä omista lapsistaan: he ovat taas yhden vuoden pärjänneet onnistuneesti kouluyhteisössä. Arvosanat eivät ole tärkeimpiä asioita koululuokanpäättäjäispäivänä, mutta osaamme tietenkin iloita lasten kanssa hyvistä arvosanoista ja ylipäätään, että todistus on siinä kädessä. Stipendit, lahjakortit ja kunniakirjat ovat todella hienoja juttuja ja niitä meillekin tuotiin tänä vuonna jopa monin kappalein, mutta sama homma: ne eivät määritä lapsen arvoa missään suhteessa, vaikka nekin itkettävät herkkää äitiä. Varsinkin, jos stipendit on saatu yhteistyötaitojen, avuliaisuuden, hyvän käyttäytymisen ja ystävällisyyden takia, olen lasteni puolesta erityisen onnellinen. On kyyneleisiin asti liikuttavaa huomata, että lapseni pärjää tässä elämässä ja kasvatus on mennyt tarpeeksi hyvin. Meillä kaikki lapset ovat olleet kotihoidossa eskariin asti ja näin kevätjuhlan arvosteluaikaan on hienoa huomata, että kaikki ne puheet kotihoidon riittämättömyydestä saa heittää silloin romukoppaan: kotihoidosta voi ponnistaa hyvin pärjääviä lapsia! Tänä vuonna yksi erityinen syy itkuihin on se, että meidän pojille rakas Montessorikoulu lopettaa paikkakunnallamme ja edessä on koulunvaihto.

itku

Tämä kesäkuun alun lauantai on senkin takia hieno päivä, että silloin alkaa kesäloma! Muistan itse lapsuudesta, miten paljon sitä odottikaan kesäloman tuomaa vapautta – se tunne oli tosi ihana! On kivaa fiilistellä samaa tunnetta nyt omien lasten kanssa.

Onkos siellä muita äitejä , jotka jakavat fiilikseni? Paina postauksen sydäntä, jos jaat tunteeni.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Kymmenes äitienpäiväni ja ensimmäinen äitienpäiväni neljän lapsen äitinä

Kolmannen lapsen lapsentahtinen imetys loppui 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä

Perheeseemme syntyi vihdoin tyttö – siksikö perheemme on nyt valmis?

2 kommenttia

  1. Jasmin kirjoitti:

    Ihanaa kesälomaa!💚

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *