Hae
Emmi Anniina

Sometin joka päivä ja kirjoitin blogia säännöllisesti, mutta en kertonut raskaudestani. Miksi?

Kerroin perheenlisäysuutisemme blogissa ja IG:ssä vasta, kun vauva oli syntynyt. Moni ihmetteli tätä ratkaisuani. Tässä postauksessa kerron viisi pääsyytä sille, miksi en halunnut kertoa raskaudesta kuin vain lähimmille ihmisille (toki eri paikoissa liikkuessa raskauden huomasi muutkin).

raskaus

kuvaaja: Leena Waren, meikki ja kampaus @thaliasbeauty101

Miksi en kertonut?

  1. Halusin osoittaa ihmisille konkreettisesti, että sivutyökseen bloggaava ja somea joka päivä tekevä ei oikeasti kerro kaikkea arjestaan, vaikka ihmiset niin välillä olettavatkin. Ihmiset saattavat olettaa, että vaikuttajan elämästä voi tietää paljon, suurimman osan tai kaiken, kun häntä seuraa. Ehei, ei voi! Pystyin 9 kuukautta ”salaamaan” (eli toisin sanoen olla kertomatta) raskaudesta, vaikka se oli kaikista suurin uutinen ja kuuluminen meidän perheessä tuon ajan.
  2. Raskaus oli minulle rankkaa aikaa, enkä tahtonut jakaa niin paljon valitusta someen ja blogiin, kuin olisin varmaan jakanut, jos olisin raskauden aikaisia fiiliksiä jakanut. Alkuraskauden ajan oksensin, olin todella vetämätön ja ällötys oli jatkuva seuralainen ympärivuorokautisesti. Keskiraskauden ihanuus ei kauaa kestänyt. Loppuraskauden aikana pahoinvointi palaili pikkuisen, mutta isommin tulivat liitoskivut, jatkuva pissahätä, hallitsematon väsymys, levottomat jalat, univaikeudet, närästys, iho-ongelmat… Kaikki normaaleja raskauteen liittyviä asioita, mutta en tahtonut täyttää kanaviani näillä asioilla, vaan muilla, positiivisemmilla. Muistan yhden kommentin ihmiseltä, joka oli seurannut minua somessa ja tiesi raskauteni, ja hän kommentoi, että ”ei paljon väsymys siellä näkynyt, että ihan aktiivisesti teit kyllä kaikkia juttuja”. Tämä ei ollut siis hyvällä sanottu. Itse taas tiedän, että ihan aitoa materiaalia jaoin someen raskausaikanakin  – ihan aitoja ne kaikki jutut olivat, joita minä raskausaikana tein ja jokaikinen somessa jaettu hymy on ollut aito. Pointti on ollutkin se, että siitä aidosta elämästä minä jaoin enemmän niitä muita kuin vaikeuksiin liittyviä asioita. Ehkä ymmärrätte? Miksi positiivisemmat asiat ja menot olisivat ”vähemmän aitoja” kuin väsyneemmät asiat, joita en nostanut esille?
  3. Halusin testata itseäni myös, että kuinka riippuvainen olen somesta ja kuinka paljon mietin raskauden jakamattomuutta seuraajien kanssa. Hienosti pärjäsin – eikä vaikeuksia tullut, vaikka toki paljon olisi ollut kerrottavaa ja jaettavaa. Onneksi asioita voi jakaa myös näin jälkikäteen.
  4. Olen edelleen toipilas rikoksesta, jossa minua kuristettiin ja minut yritettiin raiskata. Viimeisen vuoden olen ollut haavoittuvaisempi kuin koskaan ennen. Olen ollut vereslihalla ja pelokas. Pelkään, että ihmiset käyttävät haavoittuvaisuuttani hyväkseen. Raskaus lisää niin henkistä kuin fyysistä haavoittuvaisuutta todella monin kierroksin. En olisi pystynyt juoksemaan karkuun henkeni edestä ison mahani kanssa, kuten pystyin viime vuoden tammikuussa. Tuntosarveni olivat raskauden takia jatkuvasti pystyssä ja herkisti entisestään ihmisten tarkkailuun. Koin turvallisemmaksi sekä itseni että vauvan kannalta, että pidän raskauden piilossa julkisuudelta.
  5. Tämän tajusin vasta raskauden loppupuolella, mutta vahvisti päätöstäni olla kertomatta julkisesti raskaudestani. Huomasin helposti, ketä kuulumiseni kiinnostavat ja ketä eivät, kun he eivät saaneet luettua raskauskuulumisia mistään, vaan ne oli kysyttävä minulta itseltään, jos halusivat tietää, mitä minulle kuuluu.

Haluan nämä asiat kertomalla kannustaa jokaista vaikuttajaa miettimään tarkkaan, mitä jakaa somessaan. Kuten huomaatte, somea ja blogia voi tehdä tosi hyvin ilman, että kertoo elämää mullistavasta asiasta kaikille.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: IG: @emmianniinajansson / FB: @emmianniinablog

Kolme poikaa ja…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *