Hae
Emmi Anniina

On aika pohtia omaa hyvinvointia, uutta ikää, työkuvioita, asumispaikkakuntaa ja ystäväpiiriä

Minun elämäni on nyt upeassa murroskohdassa!

Jo parikymppisenä ajattelin paljon lukua 35. Tiesin jo silloin, että tämä luku tulee olemaan merkityksellinen minulle. Ja nyt kaikki konkretisoituu. Täytän 35 syyskuussa. Yllätyin, miten nopeasti tämä luku tulikaan minua vastaan! Ajattelin, että tuohon ikään asti voin hyvillä mielin elellä kokeillen sitä, mikä on arvojeni mukaista elämää. Lupasin parikymppisenä itselleni, että kun täytän 35, niin sitten viimeistään alan myös pitämään itsestäni parempaa huolta niin henkisesti kuin fyysisestikin, koska tuolloin nuoruus ja sen tuomat  voimat ja hyvät vaikutukset alkavat hiipumaan. Halusin jo silloin päättää, että perhe on kasassa, kun täytän 35 (se on! ihanaa!). Nyt on edessä tämä rajapyykki ja kirjoitan tästä nyt blogiinkin siksi, koska haluan pitää mietintätauon myös blogin osalta. Oikeastaan käyn nyt arvioiden läpi ihan kaikki elämäni osa-alueet seuraavien kuukausien/seuraavan vuoden aikana. En tahtoisi kirjoittaa, että tämä on neljänkympin kriisi, mutta toki voi olla. Koen itse ”kriisi”-sanan negatiivisempana kuin mitä koen tämän oman murroskohtani nyt elämässä. Elämähän on jatkuvassa muutoksessa koko ajan ja minunkin elämääni on mahtuntut monta kaikkia ajattelu- ja käytöstapoja muuttavia kokemuksia, mutta tällainen iän tuoma kokonaisvaltainen murroskohta elämässäni on nyt ensimmäistä kertaa edessäni.

elämä

Kun kirjoitan, että nyt on aika alkaa panostamaan omaan hyvinvointiin, ei tarkoita, ettenkö olisi panostanut siihen jo aiemmin. Olen aina tehnyt vain intuitioni mukaisia asioita, olen haaveillut, tehnyt töitä unelmien eteen ja saavuttanut suuria unelmiani. Olen nauttinut ruuasta, syöynyt tarvitseamia vitamiineja, harrastanut kulttuuria, ollut aktiivinen ja elänyt omien arvojen mukaista elämää. Olen ollut ystävällinen, pitkäpinnainen, rehellinen ja aito ystäville ja myös niille, jotka eivät olekaan halunneet enää olla ystäviäni. Olen aina laittanut perheeni etusijalle kaikessa ja niin aion tehdä jatkossakin. Olen ollut tosi tyytyväinen elämääni. Olen tehnyt virheitä, mutta myös oppinut niistä. Tämä nykyinen yhteiskunnan aika ja myös oma ikä, joka lähestyy keski-ikää, on kuitenkin hyvä hetki tarkastella elämää.

Voisiko olla aika tehdä muutoksia, jotta voisin entistä paremmin? Millaisessa maailmassa tahdon kasvattaa lapsiani? Mikä on seuraava unelma, jonka haluan toteuttaa? Minkälaisia ratkaisuja aion tehdä jatkossa liittyen eri elämänalueisiin? Mikä vie voimavaroja? Mitä tuo voimavaroja? Minkälaisista yhteiskunnassa vallalla olevista energioista tahdon kokonaan irtisanoutua? Minkälaisten ihmisten kanssa en tahdo enää olla tekemisissä? Minkälaisten ihmisten kanssa tahdon lähentyä? Millaisen todellisuuden tahdon itse luoda itselleni ja perheelleni? Miten voisin auttaa ihmisiä tähän aikaan sopivalla tavalla paremmin?

blogitauko tai ainakin paljon hiljaisempi blogi hetken ajan

Blogi lomaili heinäkuun ja ai että miten ihanaa oli olla kirjoittamatta! Rakastan kirjoittamista, mutta tämänkin asian suhteen nyt on mietittävä, mitä tämä antaa ja mitä tämä ottaa, miksi kirjoittaisi tai miksi en kirjoittaisi.

Seuraavat kuukaudet tarkastelen hyvin mielenkiinnolla yhteiskunnan tapahtumien lisäksi omia päänsisäisiä tapahtumia.

elämä

Meillä on takana elämässämme monta käsittämätöntä ihmissuhdetta: sellaista, joissa läheiseksi luultu ihminen on jättänyt meidät ilman, että on antanut keskustelun mahdollisuutta. Tällaiset suhteet ovat tehneet kipeää. Suhteiden päättymistä on ollut vaikea käsittää, mutta niillä kaikilla on ollut joku merkitys: niiden avulla olemme ymmärtäneet, millaisia suhteita emme enää elämäämme kaipaa ainuttakaan ja lähellemme ei enää helpolla sellaiset pääsekään. Mutta niistä kaikista me olemme nyt päästy eteenpäin. Osaamme olla onnellisia muistoista, joita olemme yhdessä koettu ja jätämme kaunan ja katkeruuden kokonaan taakse. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että me voimme ilolla ja ylpeydellä sanoa, että oma heimo on meillekin löytynyt ja ihmeellistä kyllä, koko ajan löytyy lisää samanhenkistä porukkaa ympärille! Ihanaa! Mitä enemmän olemme päästäneet irti meitä kahlitsevista suhteista, sitä enemmän olemme saaneet ällistyttävän upeita ihmisiä elämäämme! Seuraavan vuoden yhtenä teemana on siis myös ystävät ja heidän kanssaa vietetty aika. Olen sitä mieltä, että tässä kummallisessa yhteiskunnallisessa ajassa on tärkeää olla yhteydessä muihin samanhenkisiin.

Suhdeasioiden lisäksi edistämme talohaaveitamme, omavaraisuushaaveitamme ja miehen kanssa meillä molemmilla työkuvioihin saattaa tulla muutoksia, joten nyt todella on harkinnan aika. Myös tämän blogin suhteen. Meillä ei ole kiire mihinkään, mutta juuri nyt, vauvavuoden loppupuoli on erityisesti minulle täydellinen aika pysähtyä oman hyvinvoinnin ja omien toiveiden äärelle, kun starttirahan tuomat työvelvoitteet eivät enää kosketa minua. Haluan kuulostella, mikä minua kutsuu. Olen myös innoissani monesta asiasta, joista ei ole syytä julkisesti vielä hihkua, mutta jotka vaativat suunnittelua ja rajojen vetämistä.

elämä

En määrittele nyt tätä blogitaukoa sen kummemmin, mutta luultavimmin kyseessä on nyt parin kolmen kuukauden hiljainen tai ainakin hiljaisempi jakso. Tosin, jos minua inspiroi kirjoittaa tänne, niin kirjoitan, mutta jos minusta ei kuulu mitään, niin ainakin tiedätte, että täällä pohditaan hetken elämän suuntaa niin tiiviisti, että blogi ei siihen juuri nyt mahdu 😀

Olenkin tainnut kertoa teille, että täysin anonyymi elämä on myös alkanut kiinnostaa, mutta siihen en ainakaan vielä lähde… ehkä joskus!

Kuullaan taas! Ja instagramissa nähdään: @emmianniinajansson

Lomailu on (melkein aina) ihanaa!

Lasten nimien valinta: näin me sen teimme…

7 asiaa, joita en enää uskalla tehdä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.