Ihana, (melkein) someton joulu
Joulukuplamme on nyt puhjennut ja yritän ottaa aktiivisemman otteen myös täällä blogin puolella. En ole ihan varma, mitä se tarkkaan ottaen tulee tarkoittamaan, kun opettelen taas pikkuhiljaa kirjoittamaan tätä blogia itsekseni. Kuitenkin koska pääsin tavoitteeseeni blogin lukijamäärän suhteen tänä vuonna, olisi kiva jatkaa hyvällä meiningillä koko ensi vuosi. Toki meininki tulee olemaan erilainen, kun ei ole enää miestä jakamassa kirjoitusvastuuta, mutta toki tämä oma blogi myös avaa uusia ovia minulle. Kiitos, että olet seurannut tänä vuonna ja toivottavasti jatkat ensi vuonna täällä myös 😉
Ihana ruuduton joulu
Miehellä oli neljän päivän vapaat joulunaikaan, kuten varmaan monilla muillakin, joilla ei varsinaista joululomaa ollut. Me nautimme perheen kanssa noista neljästä päivästä todella! Toisin kuin monissa perheissä, joissa telkkari pauhaa jouluna jouluohjelmia ja päivät saattavat täyttyä joululeffoista, niin meillä tehdään oikeastaan päinvastoin: kaikki ruudut suljetaan ja ollaan vain toistemme ja läheistemme kanssa, oikeasti rauhoitutaan muun kuin ruudun äärelle (okei, minä laitoin muutaman stoorin instagramiin, mutta muuten en ollut minäkään somessa enkä töitä tekemässä). Paljon meillä lapset eivät muutenkaan saa olla ruuduilla, mutta jouluna sekin vähä jätetään pois.
Emme ole kovin innokkaita jouluihmisiä, mutta koska olemme perheihmisiä, niin yhteiset vapaat kiinnostavat toki aina 😀 Me rakennamme joulumme sellaisista perinteistä, jotka meitä kiinnostavat. Aatonaattona meillä ei vielä näkynyt joulu oikeastaan mitenkään kodissamme. Ystävä lapsensa kanssa kävi vierailulla ja sanoinkin hänelle, että alamme varmaan illalla joulusiivoamaan, sillä sen aiemmin ei kolmilapsisessa perheessä kannata joulusiivota, jos jouluna on tarkoitus olla siistiä 😛
Aattoaamuna leivoimme pipareita ja toimme joulukuusen sisälle ja koristelimme sen. Minun äitini saapui puolen päivän aikaan meille ja aloimme rakentamaan joululounasta. Lounaan jälkeen joulupukki piipahti ovella tuomassa lahjoja. Meillä jokainen lapsi sai noin 5 lahjaa, ja kuopus totesikin, että ”saatiin ihanan paljon lahjoja!”. Jotakin on siis tehty oikein, kun kymmenien lahjojen vuori ei ole se pääasia joulussa, vaan pientäkin määrää osaavat lapset arvostaa. Äitini lähti lahjojen jaon jälkeen kotiinsa. Ilta meni lahjoja tutkien, lautapeliä pelaillen ja minä kävin keskimmäisen kanssa kävelyllä. Nukkumaan mentiin koko poppoo vasta yhdentoista aikaan illalla, hups.
Joulupäivänä sekä äitini että siskoni perhe saapuivat meille syömään toista joululounasta ja vietimmekin monta tuntia syöden, höpötellen ja toistemme seurasta nauttien. Illalla päätimme lähteä vielä esikoisen kanssa pokemon-kävelylle – ja meillä vierähtikin tovi, kun kävelimme melkein 10 kilometriä vienossa lumisateessa.
Tapaninpäivänä ajelimme katsastamaan kuopuksen kummitädin perheen uutta omakotitaloa. Koko iltapäivä ja ilta heidän luonaan sujahtikin. Pääsimme tutustumaan heidän uuteen lemmikkiin, sympaattiseen kilpikonnaan. Söimme vähemmän jouluista ruokaa: pitsaa ja mustikkapiirakkaa, leikimme, juttelimme ja musisoimme.
Sunnuntaina saimmekin sitten ystäväperheen luoksemme. Heidänkin kanssaan vietimme kiireetöntä aikaa: nostettiin viimeisiä jouluherkkuja pöytään ja herkuteltiin kunnolla, käytiin ekaa kertaa tänä talvena pulkkamäessä ja vaihdoimme kuulumisia pitkän kaavan mukaan. Sunnuntai-iltana siskoni tuli nappaamaan keskimmäisen yökylään. Hän innosta hihkuen lähti mukaan, sillä luvassa oli parin vuoden tauon jälkeen eka kerta yksin yökylässä siskoni perheen luona.
Joulusta uuteen vuoteen
Maanantaina, kun mieheni aloitti taas työnsä, me esikoisen ja keskimmäisen kanssa vietimme aikamoisen lötköpäivän kotona. Keskimmäinen palautui siskoni luota illalla. Ehkä tuohon päivään loppui meidän mielestämme joulunaika ja nyt viritellään ajatuksia sitten uuteen vuoteen.
Olipa hauska pitkästä aikaa kirjoitella vanha kunnon kuulumispostaus. Näitä on taatusti luvassa lisää nyt täällä Emmi Anniina -blogin puolella. Meillä oli ihana joulu ja toivottavasti sinullakin oli juuri sellainen, joka teki sinut onnelliseksi.
// Emmi
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS IG:SSÄ: @emmianniinajansson
LUKAISE MYÖS:
Mitä tehdä taateleista osa 1/2: mehevä gluteeniton taatelikakku
Kaupallinen yhteistyö: Foodin
Meillä syödään taateleita paljon! Suurimmaksi osaksi suoraan paketista. 😀 Välillä on kuitenkin kiva leipoa taateleista jotakin! Useilla taatelit kuuluvat esimerkiksi joulun juusto- tai jälkkäripöytään. Jos taateleita on jäänyt joulusta yli ja ne eivät uppoa enää sellaisenaan, niin pyöräytä niistä gluteeniton taatelikakku! Tämä kakku säilyy pitkään jääkaapissa hyvänä, mutta jos herkkuja on tullut syötyä jo tarpeeksi, niin kakun voi hyvin myös pakastaa ja nostaa vierasvarana pöytään sitten, kun sen aika on. Tämä kakku on mehevä ja maukas, vaikka kuivakakku kai viralliselta nimeltään onkin. 😀
Taatelikakku (gluteeniton, halutessasi maidoton)
3dl vettä
200g rasvaa, esimerkiksi kookosöljyä tai gheetä
2dl kookossokeria
3 kananmunaa
½tl vaniljajauhetta
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
noin 4dl gluteenittomia jauhoja (esimeriksi riisijauhon ja tattarijauhon sekoitusta)
Hienonna taatelit melko pieniksi paloiksi. Laita taatelit kattilaan veden sekaan ja keitä muutama minuutti: niin, että ne hajoaa ja pehmiää. Lisää rasva ja sokeri. Anna seoksen jäähtyä hieman. Lisää munat haaleaan seokseen. Lisää yhteen sekoitetut kuivat aineet seokseen. Rasvaa kakkuvuoka (koko 1,5 litra) ja laita taikina sinne. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia. Kakku on kypsä, kun kakkua voi irroittaa reunoista (jos kastat puutikun kakkutaikinaan ja jos tikku on kuiva ottaessasi sen pois, niin kakku on kypsä).
Toisessa osassa taatelipostaussarjaa ylijääneistä taateleista tehdään herkullisia keksejä!
P.S. Tiesithän, että Foodinin herkkuja löydät myös K- ja S-ryhmän kaupoista, Ruohonjuuresta sekä muista hyvinvoinnin erikoisliikkeistä ja verkkokaupoista!
NÄHDÄÄNHÄN MYÖS IG:SSÄ: @emmianniinajansson
TSEKKAA MYÖS NÄMÄ: