Talohaaveesta totta kymmenen vuoden unelmoinnin jälkeen

Tämän vuoden loppu yllätti meidät niin valtavan surullisissa merkeissä kuin yhden pitkäaikaisen haaveenkin toteutumisen merkeissä. On siis ollut yhtä tunnemylläkkää viime kuukaudet.

Halusin tällä kirjoituksella tuoda toivoa kaikille teille, jotka ovat jo pitkään unelmoineet jostain tietystä, eikä se unelma meinaa toteutua. Tiedän niin hyvin epätoivon! Me ollaan haaveiltu talosta järven rannalla ainakin kymmenen vuotta. Talohaave ei taloudellisten aspektien takia ole edistynyt vuosiin. Asumme Etelä-Suomessa, ja täällä haavetalomme budjetti olisi siis niin iso, että meillä ei siihen olisi millään varaa tällä hetkellä. Olin myös luvannut äidilleni, että olen hänen lähellä kuolemaan asti (ja oletin tietenkin, että äitini elää ainakin 100-vuotiaaksi…). Siksi muutto muualle Etelä-Suomesta ei sopinut kuvioihimme mitenkään. Ennen kuin… äitini kuoli, ja tajusin, että nyt äiti on kanssani aina, mihin ikinä menenkään.

Nopeita liikkeitä hautajaisten jälkeen

Niinpä teimme nopeita liikkeitä hautajaisten jälkeen. Äitini haudattiin 1.12 ja tuon jälkeen aloimme katsomaan taloja ihan ympäri Suomea. Tuntui, että vaikeasta ajasta huolimatta nyt jotenkin oli vaan toimittava! Päätettiin myös, että kokeillaan myydä itse taloamme, sillä olimme aika varmoja, että meidän talo menee nopeasti kaupaksi, sillä se on moderni talo ja suositulla asuinalueella. Eikä edes keritty taloa laittaa viralliseen myyntiin, kun jo kolme pariskuntaa kävi sitä katsomassa. 😀 Yhdestä näistä pariskunnista tuli talomme ostaja. Ihmettelyjä olemme kuulleet tästä tosi nopeasta myynnistä – ja sitä se varmaan aika pitkälti olikin!

4.12. löydettiin Kuopion talo netistä

6.12. oma talo laitettiin hijaiseen myyntiin (myynti-ilmoituksessa oli yksi pimeässä otettu kuva talosta ulkoapäin… 😀 )ja saatiin heti seuraavana päivänä kyselyitä talosta

10.12 käytiin Kuopiossa katsomassa uutta taloamme

8.12 ekat katsojat kävivät meillä

12.12 tokat katsojat kävivät meillä

12.12 meidän tarjous Kuopion talosta meni läpi

14.12 kolmannet katsojat kävivät meillä

16.12 tokat katsoja kävivät meillä uudemman kerran

20.12 hyväksyttiin tarjous meidän talosta

27.12 tehtiin kuntotarkastus meidän taloon

29.12 tehtiin molemmista taloista kaupat

Lopulta siis neljässä viikossa etenimme siihen, että löysimme talon ja olimme sen ostaneet. Kuukausi ei ollut helppo. Varsinkin se, että meillä ei ollut välittäjää mukana, lisäsi yllättävän paljon hommia talon asioiden hoitamisen suhteen. Mutta niistäkin selvittiin. Jaksaminen erityisesti minulla ei ollut hyvä koko kuukauden aikana, sillä suru väsyttää edelleen hurjan paljon. Kaikesta huolimatta meistä tuntuu, että juuri tämä talo oli ja on meitä varten. Itse talossa on paljon rempattavaa, mutta miljöö ei voisi olla täydellisempi!

Toivon, että tämä postaus voisi tsempata teitä olemaan sitkeitä omien unelmien suhteen. Ja ehkä tämä postaus antaa toivoa synkkien hetkien keskelle. Meillä suurimman surun keskellä saimme tällaisen ilon. Vaikka ilo ei tällä hetkellä tunnukaan niin upealta kuin voisi tuntua vähemmän surullisessa elämäntilanteessa, niin uskon, että jossain vaiheessa ilo puskee paremmin pintaan.

Meille jäi kokonaisuudessaan myös hyvä fiilis talon itse myymisestä, siinä säästyy välittäjän kulut – ja näin ollen mekin myimme talomme 20 tuhatta alle sen hinnan, minkä kaksi välittäjää oli arvioinut talomme hinnan vähintään olevan. Meitä se ei kuitankaan enää harmita, sillä tasapainottamassa on todellakin se oma unelma siellä Savossa.

Oltaisiinko match?

Instagramissa tulen jakamaan ajatuksia ja tunnelmia muutosta ja myöskin varmasti rempasta, joka tulee olemaan pitkällinen projekti. Kuopio on tuttu minulle lapsuuden kesistä ja myöskin omista opiskeluvuosista. Mutta onhan se nyt jännittävää muuttaa 400 kilometrin päähän tutusta kotiseudusta, ja vieläpä nyt sitten mukanamme koko lapsikatras. Jos olet Kuopion seudulta ja koet, että meillä voisi olla ystävyyspotentiaalia, niin minulle saa laittaa viestiä! Myöskin jos tiedät tuttavapiiristäsi sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka kaipaavat itselleen varalapsenlapsia Kuopion seudulta, niin siinäkin tapauksessa saa ehdottomasti laittaa viestiä! Meillä on muutama ystävä Kuopiosta, mutta suurin osa ystävistä ja kummeista jää Etelä-Suomeen. Isovanhempia meillä ei enää äitini kuoleman jälkeen olekaan arjessa mukana.

NÄHDÄÄNHÄN MYÖS MUUALLA: