Hae
Emmi Anniina

Kuka nyt kaksivuotiasta imettäisi, ja vieläpä julkisesti?

Minä. Ja vieläpä ihan ilman minkäänlaista häpeilyä tai asian syvällisempää uudelleenharkintaa. Eilen imetin kahvilassa lounasaikaan, edellispäivänä puistonpenkillä välipala-aikaan.
En ole koskaan ymmärtänyt näitä nytkin taas julkisuudessa vellovia imetyskeskusteluja. Tai siis tarkemmin ottaen sitä, miksi imetys on joidenkin mielestä ongelma. Siis onko joillekuille oikeasti se ongelma, että toinen ihminen, tässä tapauksessa vauva tai pieni lapsi, syö samassa tilassa omaa ruokaansa? Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä, syödäänkö ruoka lautaselta, purkista, tuttipullosta vai äidin rinnasta? Syöminen on normaalia. Jotenkin tuntuu jopa oudolta kirjoittaa imetyksestä näillä sanoilla, sillä minulle imetys todella on itsestäänselvästi luonnollista toimintaa. Eihän nyt ihmiset kai usein valita kovinkaan julmaan sävyyn viereisen pöydän Erkki Esimerkin pasta-annoksen sisällöstä tai Erkki Esimerkin tavasta syödä tätä herkkua, olipa se sitten lusikalla, haarukalla, hieman maiskutellen tai silmät kiinni nauttien? Miksi siis juuri lapsen maidon juominen (ruuan sisältö) ja se tapa (imetys) ovat huutomerkkikamaa? Miksi toisten ihmisten, tässä tapauksessa siis vauvojen ja pienten lasten, pitäisi syödä oma ruokansa vessassa tai jossakin suljetussa tilassa toisten katseilta suojassa? Jokainen voi ihan itse kokeilla raahata lautasensa vessanpytyn päälle ja arvioida sitten ympäristön ruokailumukavuutta.
Täältä se alkaa.
Jos ongelman ydin on rinnan näkeminen, niin… mitäköhän tähän pitäisi sanoa, jotta teksti ei olisi liian räikeää… Ensinnäkin katseen voi suunnata pois imettäjästä, jos oma psyyke ei jostakin syystä rinnan mahdollista näkemistä kestä. Ja toisekseen sitten varmaan kannattaa kulkea kaduilla ja rannoilla silmälaput silmillä. Siinä ravintolan viereisellä tiellä kun on 100 prosenttisen varmasti vaateketjuliikkeen alusvaatemainos, jossa rintavarustusta näkyy hieman isommassa senttimetrimäärässä ja todennäköisesti jopa enemmän kuin imetystouhussa. Ja itseasiassa ehkäpä jopa lähempääkin löytyy mahdollinen rintakohde: katsopa pöydälläsi lojuvaa iltapäivälehden kantta…
Mietin kauan, otanko osaa näihin imetyskeskusteluihin. Kovinkaan perusteellisesti en jaksa alkaa aiheesta paasaamaan, mutta tämän muutaman kappaleen verran haluan ihmettelyäni ääneen kertoa ja tavoistani poiketen täyttää tekstiä huonolaatuisilla kännykkäimetyskuvilla. En ole imetyksen ilosanomaa julistavien taulujen kanssa joka päivä heilumassa kadulla, enkä koe mitenkään erityisesti omaksi intohimokseni käännyttää jokaikistä suomalaista äitiä imettämään jälkikasvuaan. Mutta kieltämättä, aihe on tärkeä! Olen lukenut imetyksestä paljon, ja voisin kyllä listata tähän sata linkkiä, jotka haluaisin kaikkien imetyksestä mihin tahansa sävyyn puhuvien lukevan. Mutta lukekaa nyt edes nämä: WHO todellakin suosittelee äidinmaitoa lapselle kaksivuotiaaksi tai jopa sen yli. Taaperoimetys ei ole hullujen hommaa. Äidinmaito EI muutu sokerilitkuksi puolen vuoden jälkeen (kohta 7). Lapsentahtisuus imetyksessä on järkevää. Imetyksen terveysvaikutukset ulottuvat myös imettävään äitiin.
Pääsyy, miksi tätä tekstiä kirjoitan, on se, että haluaisin, että jokaikinen äiti voisi ihan itse hyvillä mielin päättää, haluaako yrittää imetystä vai ei, ja kauanko haluaa yrittää imetystä (puhun yrittämisestä, sillä tiedän lähipiirini perusteella, mitä todelliset imetysongelmat ovat). Pointti onkin hyvillä mielin: tyypit kamoon, eihän viitsitä tehdä imetyksestä puheissa mitään muuta kuin mitä imetys on? Imetys on lapsen ruokintaa. Se EI ole itsensä paljastelua, huomion hakua, omien perversioiden toteuttamista, lapsen pilaamista, kanssaolijoiden kiusaamista tms. 
Tunnustan, olen itsekin syöttänyt lastani julkisten paikkojen vessoissa, mutta syy siihen on vain ja ainoastaan se, että en ole löytänyt mitään muuta paikkaa imettää sillä hetkellä, kun lapsen nälkä ei enää kestä odottaa. Olen itse pitänyt imetyskriteerinä sitä, että voin imettää siellä, missä itsekin voisin syödä. Itse en söisi vessassa, vaan mieluummin vaikka kadulla kävellen (jos istumapaikkaa todella ei löydy), mutta lapsi ei aina jaksa odottaa istumapaikan löytymistä, joten vessaan on välillä turvauduttava, valitettavasti (imettämiseen, ainakin vähänkään isomman vauvan tai lapsen imettämiseen, on hyvä löytää istumapaikka). 
Toivoisin, että (julki-)imetyksenvastustajat miettisivät ajatusmaailmaansa vielä kerran ennen raivonsa ääneen lausumista. Mikä ongelma siellä imetyksen inhoamisen taustalla oikein heillä on? Vai onko tässäkin kyse vaan näistä kolmannen maailman ongelmista, kun jostain se vaan on valitettava, ja julki-imetys on tällä hetkellä helppo kohde?
Se, miksi minä edelleen imetän kaksivuotiasta lastani (no okei, 1v 9kk) johtuu monestakin tekijästä. Minulle tärkeitä tekijöitä ovat muun muassa imetyksen ongelmattomuus (kuopuksen kanssa esimerkiksi esikoisen ajalta niiiin tuttuja rintaraivareita ei ole ollut ollenkaan), imetyksen luonteva kehityskaari tähän päivään asti (kaikki on mennyt ”kuin itsestään”), rintamaidon ylivertaisuus muuhun ravintoon nähden ja imetyksen helppous (eipä ole tarvinnut maitopurkkeja raahata mukana eikä keitellä ja putsata tuttipulloja). Suurin tekijä pitkään imetykseen minun kohdallani on kuitenkin kuopuksen suolistoallergiat. Kuten allergologimmekin kanssa olemme puhuneet, vasta nyt hän alkaa olla niin laajoissa ruuissa kiinni, että olisi edes hitusen järkevää harkita imetyksen lopettamista. Toki, olisihan hän pärjännyt ilman maitoani jo jonkin tovin, mutta vesi, kalkkitabletti, bataatti ja kana eivät kuulosta kovin kivalta yksivuotiaan kokonaisravinnolta, jos vertaa siihen, mitä kaikkea hyvää äidinmaidosta saa. Edelleenkään kuopuksemme suolisto ei kestä lehmämaitoa, mutta muuten ravinteita tulee sen verran eri lähteistä, että imetyksen loppumiselle ei olisi esteitä. 
Oli imetysdieettiä tai ei, lapsentahtisuus on yksi minun periaatteeni imetyksessä, joten en ala riuhtomaan lasta nyt rinnasta irti, vaan seuraan, miten hän itse vierottaa itsensä, tai: jos minua alkaa ahdistamaan jo pitkään kestänyt maitosidos lapseeni, mietin itse lopettamista kokonaistilannetta samalla arvioiden. En tiedä, miten kauan olisin imettänyt tai imettäisin nyt kuopustani, jos minulla ei olisi ollut tällaista hänen allergioistaan johtuvaa dieettiä. Tällä hetkellä dieetti ei kuitenkaan ole minulle mikään ongelma (toisin kuin esikoisen kanssa imetysdieetillä kaipasin enemmän monipuolisempaa ruokaa). Myöskään imetys, kaksivuotiaankaan, ei ole minulle mikään ongelma. Älkää te muutkaan tehkö siitä sellaista.

21 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Amen, ei mitään lisättävää! Enkä todellakaan häpeillyt imettäessäni julkisillakaan paikoilla: milloin ostoskeskuksessa kävellen, milloin kaupassa, milloin puiston penkillä yms. Imetyksenhän pitäisi olla maailman luonnollisin asia, siinähän ruokitaan lasta. Mä niin olisin halunnu imettää meidän lapsosia kauemmin, mut molemmat vierotti ittensä rinnasta noin puolitoistavuotiaina. No onneksi sain ja pystyin imettämään edes siihen asti.

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva kuulla, että sinulle imetys oli mieluisaa, ja että imetit julkisilla paikoilla! Luulen, että mitä enemmän ihmiset näkisivät imettäjiä, sitä normaalimpaa (julki-)imettämisestä tulisi. Siksi minäkin kannustan rohkeasti imettämään muuallakin kuin kotona, jos se vaan imettäjälle itselle tuntuu hyvältä.

  2. Anonyymi kirjoitti:

    Kuka se imettäisi 3-vuotiasta..? Minä! 🙂

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Imetys on tietenkin todella luonnollinen asia ja vauvan normaali ruokailuhetki. Itse näen imetyksen kuitenkin jotenkin niin intiiminä äidin ja lapsen välisenä asiana, että toivoisin julkisilla paikoilla imetettäessä käytettävän jonkinlaista näkösuojaa. Huivia tms. Muussa tapauksessa koen sen näkemisen kiusalliseksi (esim ravintolassa). Tämä on puhtaasti tunnepohjainen asia, jota en sen kummemmin pysty järkeilemään, mutta en tietenkään koskaan menisi asiasta imettäjälle mainitsemaan. Tällä kommentilla tahdoin oikeastaan vain tuoda esiin sen, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja jotkut asiat voivat olla toisille kiusallisia, vaikka ne luonnollisia ovatkin. Silti kenelläkään ei ole oikeutta olla epäkohtelias tai tökerö toista kohtaan (kuten sinua kohtaan ymmärtääkseni on imettäessäsi käyttäydytty).

    • Emmi kirjoitti:

      Kiva, että toit mielipiteesi esille.

      Itse asiassa minua kohtaan ei olla oltu tökeröitä tai epäkohteliaita. Toki olen saanut kommentteja tyyliin "VIELÄKÖ sinä imetät?" yms., mutta muuten olen saanut aika rauhassa imettää. Otin kantaa nyt näihin julki-imetysjuttuihin julkisuudessa olevien keskustelujen takia. Mutta kyllä, myös lähipiirissäni tällaista käyttäytymistä on valitettavasti koettu.

      Toki ihmiset ovat erilaisia, ja jotkut saattavat kokea itsensä vaivaantuneiksi ihan minkälaisissa tilanteissa tahansa (vaikka vain, jos joku vieras katsoo ravintolassa silmiin), sinä näissä imetyksen vieressä katsomisissa. Kiva kuulla, että et silti alkaisi räyhäämään imettäjälle etkä pyytäisi häntä poistumaan toiseen tilaan. Harso on mielestäni hieman kaksipiippuinen juttu. Itse käytän välillä sitä, mutta oikeastaan vain sen takia, jos tarvitsen lämmikettä tai jos lapsi kiinnittää huomiota jatkuvasti muuhun kuin syömiseen. Tietenkään en tee imettämisestä mitään numeroa, ihan niin kuin en tee julkisilla paikoilla mistään muustakaan toiminnastani numeroa 🙂 Itse ajattelen niin, että jos minua joku asia hieman kiusaannuttaisi, pyrkisin itse kääntämään huomioni muualle, jos kyseessä ei olisi mikään selkeästi hyvien tapojen vastainen toiminta. En osaa sanoa, mitä vastaisin, jos joku tulisi minua kehottamaan laittamaan harson imetyksen suojaksi. Ehkä vaan jäisin ihmettelemään leuka alhaalla, että minkä ihmeen takia 🙂 Mutta kuten sanoit, ihmisiä on erilaisia, ja jos minulle asia hyvin perusteltaisiin siinä tilanteessa ystävällisesti, saattaisin jopa harkita harson vetämistä tissini suojaksi 🙂

  4. Anonyymi kirjoitti:

    Itse olen imettänyt 6 kuukautta ja siihen se maidon tulo vain sitten loppui. En ole kokenut imettämistä mitenkään kovin mieluisana puuhana enkä osaa sitä sen koommin selittää. Itse varmaan kokisin hyvin nolona tilanteen jos 2-3vuotiaani alkaisi vaatia rinnan imemistä/ruokaa vaikka kylässä tai kahvilassa. Tuo teidän vaikea refluksi asia tekee asiasta varmasti niin luonnolliseksi tilanteen kuin tilanteen kun on kyse lapsen terveydentilasta niin siinä ei moisia ajatuksia edes voi tulla. Hienoa kun sinä olet rohkea äiti:)

    • Emmi kirjoitti:

      Joo, eihän imettäminen kaikille vain ole niin luontevaa kuin toisille, sehän on ymmärrettävää. Itsekään en koe imettämistä mitenkään "voi miten tää on mun elämäni paras juttu" -tyylisenä asiana, mutta tosiaan sellaisena ongelmattomana, itsestään eteenpäin soljuvana asiana tässä arjessa.
      Esikoista imetin puolitoistavuotiaaksi, joten minullakaan ei ole vielä kokemusta, miltä tuntuu imettää 2-3-vuotiasta. Nyt kun kuopus tosiaan on 1v8kk, katsotaan, miten pitkä imetystaival meille tulee…
      Itsestäni tämä "pitkä" imetys ei tunnu mitenkään rohkealta teolta, mutta ymmärrän, että joidenkin mielestä se varmasti sitä on 🙂

  5. Tiina // Hetken vaan kirjoitti:

    Asiaa! Voi että minua harmittaa toisaalta vieläkin kun kuopus vieroitti itse itsensä rinnasta pari viikkoa ennen kuin täytti 1,5v. Olisin voinut vielä itse jatkaa, se oli kuitenkin ihana meidän oma rauhoittumishetki. Ja nyt on ikävä imetystä. Voih!

    En tajua niitä "menee ruokahalu jos näkee imettävän äidin" ja jos minulle tulisi tästä joku esim. ravintolassa huomauttamaan, nostaisin varmaan aikamoisen metelin. En nyt jaksa tähän edes paasata kun selvästikin oot samoilla linjoilla 😀

    Vastasin muuten vihdoin siihen kysymyshaasteeseen! 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Tommoinen on kyllä varmasti mälsää, kun imetys loppuu ennen kuin molemmat osapuolet ovat täysin fine asian kanssa. Minuakin harmittaa nyt, että päätin repäistä esikoisen tissistä irti puolitoistavuotiaana… Me molemmat otettiin se lopetus niin raskaasti sitten kuitenkin, sekä minä että Pikkusankari.

      Hahaa, paasaa vaan Tiina, vaikka oman bloggauksen kautta! Vain asioista puhumalla (ja tietty julki-imettämisellä) asiat voivat muuttua täällä meidänkin yhteiskunnassa! Ollaan vissiin todellakin samalla linjalla 🙂

      Jeeee, kiva, menenkin tästä lukemaan vastaukset! 🙂

  6. Sane♥ kirjoitti:

    Ihan kiva lukea tälläinen asiallinen kannanotto. Itse en imettänyt ollenkaan esikoistani (syyt eivät todellakaan olleet pinnallisia/mukavuudenhalusta riippuvia), mutta välillä olen miettinyt, jospa imettäis (edes kokeilis) sitten seuraavaa. Kuitenkin julki-imetys pelottaa, koska (odottaa paskamyrskyä) pelkään niitä katseita ihan liikaa.. 🙁 Muutenkin mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja ajatuskin, että imettäisin julkisesti ja jotkut pervot katsoisivat kuola valuen… >/ Tiedän, ettei se saisi vaikuttaa…
    Ohhoh, tulipas avautuminen… Toivottavasti osaat arvostaa tätä, että tulen ihan omalla nimellä ja naamallani kertomaan tämän.. 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Joo, asiallisena tämä(kin) teksti oli tarkoitus pitää, vaikka mielipiteeni vahva onkin…

      Kiitos kommentistasi, osaan todellakin arvostaa sitä. Kiva, että tulit, luit ja kommentoit 🙂

      Haluan kannustaa sinua tosiaan edes yrittämään imetystä toisen kanssa – sehän voi olla ihan erilainen kokemus kuin ensimmäinen! Täysin ymmärrettävää, että julki-imetys pelottaa, jos kärsit muutenkin jo sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kyllähän se varmasti vaikuttaa. Lähde siis liikkeelle imettämisen kanssa vain omassa kotipesässä harjoittelulla (sairaalan jälkeen). Paineet, jos jotkut, ovat imettämisen kannalta huono juttu. Siinä ei varmastikaan maito heru, eikä paineissa imettäminen ole kenellekään kivaa touhua. Eli niin rennolla mielellä vain kun mahdollista kohti maitotouhuja!

      Kivaa viikkoa sinulle :-)!

  7. Selina Kun äiti kelaa kirjoitti:

    Täyttä asiaa! Hyvä postaus!

    itse olisin varmasti imettänyt A-muru kauemmin, jos en olisi joutunut sairaalaan yli viikoksi hänen ollessa vuoden ja 3 kk. Tavoitteeni oli imettää 1,5 vuotta ehkä kauemminkin, mutta tyttö vieroittui rinnasta luonnollisesti kun olin poissa. Muistan sairaalassa itkeneeni ja pumpanneeni maitoa pulloon, sitä nimittäin tuli paljon. Arvostan imettäjiä ja myös julki-imettäjiä. Myös minä imetin julkisesti, eikä siinä ole mielestäni mitään luonnotonta tai mitään tekemistä halusta esitellä tissejään. Harsot ja imetyspaidat on kuitenkin keksitty ja jos jotain julki-imetykseni olisi haitannut, niin uskon, että siitä olisi tultu minulle sanomaan.

    Imetys oli ihanaa, enkä tiedä mitään niin ihanaa kuin rinnalle tuhisten nukahtava oma lapsi. <3

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos!

      Voih, onpa kurjaa tuo sairaalaan joutumisen takia pakkoero ja imetyksen loppuminen. Minä olisin varmaan myös ollut ihan rikki, ja osaan jotenkin kuvitella ne itkuiset pumppaushetket :'(

      Onneksi sinä sait edes vähän aikaa kokea imetyksen kivat hetket!

  8. Rinttu kirjoitti:

    Minulla ei imetys ole onnistunut kummankaan pojan knassa. Esikoista yritin sitkeästi, mutta 6kk kohdalla se oli lopetettava. Lisämaitoa meni jo niin paljon siinä vaiheessa ja eipä tuo lapsi edes huomannut ettei enää tissiä saa. Tai ei ainakaan kaivannut. Johtui varmaan siitä, että oli jo niin pitkään (6kk) raivonnut rinnalla kun sieltä ei mitään tule. Kakkosta yritin myös imettää, mutta kun sekään ottanut onnistuakseen, luovutin ajoissa. Sain molempien kanssa parhaimmat ruokailuhetket, kun tissi oli jätetty suosiolla pois. Ei raivareita, ei kiukkua, ei itkua, vaan rauhallinen hetki. Yhtä lailla sekin on läheisyyttä lapsen kanssa, tissillä tai pullolla! Mutta se paine imetyksen onnistumiseen… No, se on oma aiheensa.

    Mitä tuohon julkiseen imetykseen tulee, minusta se on luonnollista. Kaikilla on jotain syötävää koko ajan mukana, miksi ei lapsi saisi syödä ns.takeaway? 😉 Oikeastaan olen kateellinen teille kellä se onnistuu. Onhan se helpompaa kuin pullojen (ja korvikejauheiden) kanssa, mutta kun niitä käyttää koko ajan, on sekin helppoa.

    • Emmi kirjoitti:

      Imetysongelmat ovat vissiin melko yleisiä, ja on kyllä aina hyvä, että niitä yritetään setviä! Joskus vaan ei onnistu, ja minun mielestä silloin äiti kyllä itse tietää, mikä on parhaaksi – onko se edelleen yrittäminen vai luovuttaminen. Mun mielestä paineeton imettäminen on just se juttu – suuntaan ja toiseen! Kannustan kyllä jokaista kokeilemaan imettämistä ja kannustan jatkamaan pienistä ongelmista huolimatta, jos äiti on siihen valmis. Mutta ensisijaisesti kannustan siihen, mikä tuntuu oikealta ja parhaalta juuri sille äidille, lapselle ja koko perheelle. Paine imettämiseen ei ole hyvä juttu sekään.

      Niinpä, rintamaito on lapsen takeaway!

  9. Anne kirjoitti:

    Hyvä postaus! Täällä imetetään myös "isoa vauvaa", viimeksi imetin 1v 7kk ikäistä täydessä bussissa. Tissit tiskiin-meininkiä en yleensä harrasta, imetys hoituu aika huomaamattomasti kun nostan toista paitaa ja lasken toista. Välillä kuulee ihmettelyjä, että noin iso taapero jo ja vielä syö tissiä. Mitä sitten? Annetaan jokaisen ratkaista lapsensa syömisasiat perheelle parhaalla tavalla 🙂

    • Emmi kirjoitti:

      Kiitos!
      Joo, en mäkään tee mitään ohjelmanumeroa lapsen syöttämisestä, eli samalla periaatteella kuin itsekin syödään. Juurikin noin – jokainen omalla tavallaan omassa perheessään (mutta toki toivoen, että mahdollisimmin suurella tietomäärällä päätöksen tehden).

  10. Anonyymi kirjoitti:

    En käsitä miksei voi suojata lasta esim. kevyellä harsolla niin kuin ulkomailla äidit yleensä toimivat. Ja tämä lapsentahtisuus..huoh..ensimmäistä odotan ja todennäköisesti en aio imettää olleenkaan vaan mieluummin vaikka pumppaan maitoa 1-2 kuukautta..mutta jokainen tyylillään…eriäviä mielipiteitä tästä asiastahan ei saisi esittää.

    • Emmi kirjoitti:

      Tottakai saa eriäviä mielipiteitä esittää, ainakin minun blogissani.

      Tässäkin asiassa pääasia minun mielestäni on, että imettäviä ei painosteta mihinkään (edes siihen harsoiluun) eikä ei-imettäviä painosteta mihinkään (imettämiseen).

      Minä kirjoitin tähän tekstiin oman mielipiteeni, ja se on se, että imettäminen on luonnollista, joten ei tehdä siitä mitään ongelmaa. Minä en halua ketään mihinkään painostaa, mutta kannustaa haluan. Silti hyväksyn sen, että kaikki vain eivät halua imettää, ja se on ihan fine.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *