Niin siinä sitten kävi, että minun suurin energian/kalorin/maidontuottajaruoka-ainesosa: pähkinät jäävät ruokavaliostani pois. Tähän päädyimme the Gurun kanssa Minimullistajan kokonaistilannetta arvioidessamme. Suoraan sanottuna tämä steppi ottaa aika koville, sillä olin jo addiktoitunut pahasti maapähkinä- ja cashewvoihin, käytin joka päivä manteli- tai hasselpähkinäjauhetta ja napostelin monipuolisesti kaikenlaisia pähkinöitä. Siispä tässä vikat iideeruokapäiväkirjat pähkinöillä. Nyyyyh.

Siinä imetysdieettitykitystä! Tämä kaikki kuvien ottamisen muistaminen ja tänne kuvien kikkailu on arvoistansa, jos joku dieettiläinen saa edes jonkun pienen idean omaan syömiseensä, vaikka aika peruslinjalla näissä ruokahommissa mennään. Toivottavasti ensi ruokapostauksessa ei vilku pelkkää kanaa ja bataattia! Nyt kaivan nenäliinapaketin esille, nostan perheemme pähkinäpussit mielenosoituksellisesti keittiön ylimmille hyllyille ja soitan nyyhkyballadeja pähkinöiden ja minun välisen rakkauden väliaikaiselle päätökselle.

Meillä oli eilen the Gurun soittoaika. Soittoaika on 10 minuutin pituinen. Me puhuimme 55 minuuttia. Kuten melkein joka kerta vastaanoton ja puhelun jälkeen, ajatukseni ovat toisaalta sekavia, toisaalta selkeitä ja oloni on ahdistunut, mutta silti luottavainen.

Kyyneleet tippuvat kotinutulleni, kun yritän lyödä tekstiä tässä näytölle. Nyt vihdoin tajuan, että lapseni on sairas. Koko Pikkusankarin tähänastisen elämän olen jossain määrin vähätellyt Pikkusankarin vaivoja, sairauksia ja ongelmia. Olen peruspositiivisuuteni takia alitajunnassani uskonut (ihme)parantumisen mahdollisuuteen ja jopa sen mahdolliseen lähellä oloon. Olen ihan tosissani saattanut kuvitella, että suurentelen mielessäni Pikkusankariin liittyviä asioita. Nyt se tapahtui. Se ajatus iski syvimpiin mielenpoimuihin asti ja sai minut tajuamaan: lapseni on oikeasti sairas. Pikkusankarilla on oikeasti aika isojakin ongelmia ja kamalan paha olla.

Kun rakkaus ei riitä parantamaan.

Viimeiset viikot (kuukaudet?) ovat eittämättä olleet taas kerran sanon yhdet raskaimmista Pikkusankarin kanssa eletyistä. Vanhempana ja kasvattajana olen ollut melko kysymysmerkkinä hänen kanssaan. Hoitotasapainoa ei tunnu löytyvän ja oireiden kirjo alkaa olla jo pelottavan laaja:

Refluksitauti jyllää: kaikki lelut ovat ihan koko ajan suussa; hänen kertoessaan pipistä suurin pipi on yleensä kurkussa; aivan taukoamatta hän ruikuttaa välipalaa; ja mikä uusimpana huomiona: nukahdettuaan (meidän vanhempien vielä valvoessa) Pikkusankari nousee sängylle istumaan, nieleskelee ja laskeutuu takaisin. Saa vain arvailla, jatkuuko tätä koko yön. Muutaman kerran hän on herättänyt yöllä ja pyytänyt Gavisconea. Pikkusankarin päivien vetelä ja jaksamaton olo on saanut yhden uuden selittäjän.

Allergiat jylläävät näkyvinkin osin: silmät rähmivät; Pikkusankari itkee, että nenä on kipeä ja välillä posket helottavat.

Astma jyllää: Usein Pikkusankari kertoo, että kaikkialla on huono olo – tämä kuvaus ollaan yhdistetty astman tuottamaan kokonaisvaltaiseen tukalaan tilaan. Myös aivan päätön, sekava meno on selitetty (näissä sairauspiireissä suht yleisestikin tunnetulla) ns. astmaraivolla.

Ja tietysti se suurin oire on käyttäytymisongelmat. Niiden syy on varmastikin hyvin moninainen. Kamala kolminainen refluksi-allergia-astma-kombomme tuottavat kukin yksikseen sekä yhdessä käyttäytymisongelmia lapselle. Termi SI on vilahdellut silmilleni aiemminkin näihin sairauksiin liittyvissä diskursseissa. Joskus se on jopa häivähdellyt kevyesti mielessäni Pikkusankarin suhteen. Nyt kuitenkin the Guru sanoi sen ääneen. Tarvitaan neurologin kannanotto, jotta virallisesti voisi puhua diagnoosina sensorisen integraation häiriöstä. Nyt allergologin puhelu ja SI-hakusanalla ahkera googlettelu ovat avanneet silmiämme kuitenkin jo sen verran, että voimme todeta, että raksia saa laittaa aika moneen ruutuun, mitä tulee sensorisen integraation häiriön käyttäytymistapoihin.

The Gurun kanssa sovimme jatkoselvittelyistä SI:n suhteen. Koska tavoitteena on oireeton poika, lääkehoitoa viilataan taas: aluksi Aeriuksen vuorokausiannos tuplataan; tarvittaessa nostetaan myös Losecin annosta ja viimeisenä lisänä saatetaan kokeilla uudestaan Singulairia. Koko ajan ollaan pikkuhiljaa menossa kohti maidotonta ruokavaliota, jota tosiaan kokeillaan astman hoidon tueksi.

Oloni äitinä on usein älyttömän voimaton. Pikkusankari oirehtii todella voimakkaasti, vaikka tekisin kaikkeni. Huoli ja murhe ovat taas liian tiiviisti arjessamme läsnä. Lapseni on sairas. Sieluuni pistää.