Täällä hymyillään. Ei sen takia, että Pikkusankari olisi oireeton eikä sen takia, että Minimullistaja olisi nukkunut hyvin. Pikkusankarilla oireet jatkuvat välillä melko sekopäisenkin pahoina ja Minimullistaja heräili viime yönäkin tunnin välein (kiitos hampaiden tulo, syömättömyys, motorinen kehitys you name it). The Gurun soittoaika sai kuitenkin hymyilemään.

Paistaa se aurinko joskus meillekin tällä sairausrintamalla!

Syitä hymyyn on monta. Pikkusankarin kaksiviikkoinen kaikki sallittua -syömiskokeilu on ohi. Tänään kakkapurkki kiikutettiin labraan ja nyt voitaisiin sitten palata rajoitetulle ruokavaliolle. Vaan ei palatakaan. Allergologin kanssa vedettiin tietojamme ja kaksiviikkoisen kokeilun fiiliksiä yhteen – ja päädyttiin siihen, että ainakin ulosteen antitrypsiinin tuloksiin asti jatkamme tällä samalla kaikensyömislinjalla, ellei nyt mitään mullistavan huonoa Pikkusankarin olossa tapahdu. Hänen käyttäytymisensä kun ei siis ole juuri mihinkään suuntaan kokeilun myötä muuttunut. The Gurun mukaan voi siis hyvinkin olla totta, että Pikkusankarin suolistoperäiset ruoka-allergiat olisivat väistyneet ja jäljelle olisivat jääneet ”vain” astma, siitepölyallergiat sekä rakenteellinen osuus refluksitaudista! Sopisi meille kyllä!

Pikkusankarin antitrypsiiniarvoja emme vielä tiedä kolmeen viikkoon, ja siksi otsikossa lupaamani iloiset arvot viittaavatkin Minimullistajan antitrypsiiniarvoihin sekä hänestä otettujen kattavien verikokeiden arvoihin. Antitrypsiiniin liittyen muistanette varmaankin nämä: arvon 650 ja arvon 450. Normaali on alle 200, hälyttävä 400. Nyt Minimullistajan arvo oli 87! Tämä kohta tekstissä on taas sellainen, että jos vain kehtaisin, lisäisin siihen muutaman hymiön ja huutomerkin… Tyydyn nyt sanomaan: jippii! Te kyllä tiedätte, miten innoissani olen. Vihdoin, oi vihdoin imetysdieetti on hyvä, eikä sitä tarvitse enää rajoittaa! Aivan huippua! Testihän kertoo myös, että Minimullistajan omassa (tosin melko suppeassa) ruokavaliossa ei pitäisi olla mitään isoja pahiksia. Eli nyt vaan molemmille maltillisia kokeiluja kehiin! Myös Minimullistajan kaikki labra-arvot olivat loistavat, eli siinäkin on lisäaihetta iloon!

Ensin ajattelin, että kirjoittelisin tämän viimeisimmän vauvavuotemme top-listaa esineistä ja asioista, joita ilman emme olisi selviytyneet, mutta sitten muistinkin, että kappas – kirjoitinkin sellaisen jo pari vuotta sitten: Refluksivauvavuoden topkymppi. Kaiken tuossa postauksessa luetellun voin allekirjoittaa edelleen. Jäin kuitenkin miettimään, mikä kaikki on ollut erilaista Minimullistajan vauvavuotena.

Meillä on nukuttu yöt paremmin. Viimeisen vuoden aikana me olemme saaneet vain katkeria maistiaismuistelmia siitä, mitä yöllinen meno oli Pikkusankarin kanssa. Silloin saattoi olla monta kuukautta putkeen sitä 40 herätystä yössä, mistä meillä on nyt vain yhteensä muutaman viikon verran kokemusta Minimullistajan kanssa. Mutta hyvin nukkuvaa poikaa emme vieläkään saaneet – koko elämänsä Minimullistaja on heräillyt vähintäänkin parin tunnin välein. Ja normaaliyö on edelleen noin viisi herätystä. Flunssa tai epäsopiva kokeilu tuplaa tai triplaa normaaliyön heräilymäärän.

Meillä on nukuttu päikkärit paremmin. Joo semmoisista kolmet kahden tunnin unet-unelmapäivistä on ollut aivan turha haaveilla tämän uusimman pojankaan kanssa. Nyt puhutaan siitä, että Minimullistaja saattaa nukkua enemmän kuin 10 minuutin pätkiä ja hän saattaa nukkua jopa yli tunnin kerrallaan. Muutama hauskankaamea kolmen tunnin yllärikin on koettu (sormet silloin kännykällä valmiina soittamaan yksiyksikahteen, jos vauva ei hengitäkään).

Meillä ei ole puklattu kuin 10% siitä, mitä edellisenä vauvavuotena. Ja suurin puklailu sijoittui juurikin niihin ekoihin kuukausiin ennen kun imetysdieetti kiristettiin tiukemmaksi. Pikkusankari kärsi noin 70 puklua päivässä…

Me olemme osanneet nauttia vauvavuodesta. Sanonpa nyt rehellisesti, että Pikkusankarin vauvavuodesta emme nauttineet juuri ollenkaan. Nyt on ollut kaikin puolin helpompi nauttia: vauvanhoidon tuttuus, ongelmien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ja entisestään vahvistunut yhteinen vanhemmuuskokemus ovat taanneet sen, että hymy on ollut herkässä useasti ja pienistä hetkistä on löytynyt paljon timantteja muistoihin. Myös elämän rajallisuuden tajuaminen on vahvistanut hetkessä elämisen taitoa ja elämästä nauttimista vauvan kanssa.

Aivan ehdottoman tärkeitä juttuja tänäkin vauvavuotena ovat olleet ainakin:

vakuutus – yksityisellä puolella kun käynnit ovat tyyriidyyleltään mitä ovat… esimerkiksi viimeisin kerta taisi maksaa 800e

asiantunteva allergologi – yksinkertaisesti ilman the Gurua olisimme hukassa melko usein

kantoreppu – Minimullistaja asui siellä vauvavuodestaan noin 90%

korvatulpat – jo se pienikin äänen vaimennus välillä on aika jees juttu

Kaikenkaikkiaan me olemme tyytyväisiä vauvavuoteen liittyviin valintoihimme:

-jo raskausaikana laadukkaat maitohappobakteerit, monivitamiinit sekä c:t ja d:t

-Minimullistajalle alusta asti voimakkaat maitohappobakteerit ja hyvät d:t

-imetysdieetin välitön kiristäminen, kun oireet menivät Minimullistajalla tuskan puolelle

-rokotteiden skippaaminen ekalta vuodelta kokonaan

-ehdoton ei normaalille lehmänmaitokorvikkeelle

-kiinteiden aloittaminen mahdollisimman myöhään

-pitäytyminen Siliceassa (ja muutamassa Gaviscon-kokeilussa) mahdollisimman pitkään

Ensimmäisestä vauvavuodesta mieleen jäi kauhu, tuska, pelko ja epävarmuus. Toisesta vauvavuodesta mieleen jäi kaiken sen muun surun keskellä kuitenkin ilo, onni ja varmuus omaa toimintaa kohtaan vanhempana.