Hae
Emmi Anniina

Pieni muistutus jokaiselle

Sain kunnian päästä osallistumaan oh niin viisaiden Jari Sinkkosen ja Laura Korhosen uuden kirjan (Pulassa lapsen kanssa) julkkareihin ihanan Jasminen kanssa. Tunnin tilaisuus ja pieni kirjan pläräily synnytti päähäni ajatusten villin virran. Jaan teille nyt yhden simppeleimmistä, mutta toimivimmista Sinkkosen ajatuspohjista. Ja tämä ei, valitettavasti kyllä, ole nykyään itsestäänselvyys kaikille. Uskallan väittää, että meillä tämä periaate on itsestään selvyys kaikessa elämisessämme, mutta kertaus ei tietenkään ole pahitteeksi koskaan. 

Kun lapsen kanssa on ongelmia, älä mene nettiin etsimään tietoa siitä, mikä häntä vaivaisi, vaan ota lapsi syliin ja kysy, mitä hänelle kuuluu ja miten hän voi.

Kun parisuhteessa on ongelmia, älä mene nettiin valittamaan ongelmistanne tai varaamaan parisuhdeterapiaa, vaan mene puolisosi lähelle, ota kädestä kiinni, katso silmiin, ja kysy, mitä hänelle kuuluu ja miten hän voi.
Kun sinulla itselläsi on ongelmia, älä mene nettiin tekemään diagnoosia ongelmistasi, vaan pysähdy, mieti ja havainnoi itseäsi; kysy, mitä sinulle kuuluu ja miten sinä voit.
Aidot kohtaamiset, toisen lähelle tulemiset sekä toisen (myös oman itsen) syvällinen kuuntelu ja ymmärtäminen ei aina ole helppoa. Mutta tavoiteltavaa se on. Minun mielestäni se on se juttu elämässä. Joskus vaan todellisuuden rajat hämärtyvät, ja siitä oikeasta elämästä vieraantuu, syystä tai toisesta. Silloin niitä ratkaisuja ongelmiin on vaikea nähdä. Ne ovat liian lähellä. Omien ja oman perheen ongelmien ratkominen on helppoa ulkoistaa, no, esimerkiksi juuri netille, mutta ihan ensiksi kannattaa kokeilla sitä ihan itse. Katsoa, mihin hyvä keskustelu sekä yhdessä oleminen ja tekeminen voivat johtaa. Se voi kuin itsestään johtaa ongelmien ratkaisuun. Ja jos ei johda, kannattaa pyytää tukea, apua ja mielipiteitä myös lähipiiriltä. Se toimiva lähipiirikin kun on Sinkkosenkin mielestä todella tärkeä asia lapseen liittyvien ongelmien ratkomisen kannalta.

Kiva syksy

Jotenkin syksy tuntuu erityisen kivalta tänä vuonna.

Ei siihen ole mitään erityistä syytä, mutta tuntuu vain.

Ihan kuin tänä vuonna luonnon kauneuden, syksyn monipuolisuuden ja syyskirpeyden tuoman ilon huomaisi helpommin.

Olen osannut nauttia syksystä tänä vuonna ihan eri tavalla kuin aikaisempina vuosina.

Toivottavasti teidänkin syksynne on tarjoillut teille paljon kivoja tunteita!
p.s. Olettehan huomanneet, että kuvia klikkaamalla ne näkyvät niin kuin oikeasti pitäisi, ei pelkkänä mössösoseena.