Minä olen se tyyppi, joka ihmettelee, jos joku sanoo, että ei kadu mitään elämässään. Kyllä minä vaan kadun, rankastikin.  Koko nelivuotisen blogitaipaleeni ajan olen kirjoitellut rehellisesti asioista, joita kadun (esimerkiksi täällä neljän vuoden takaa yksi teksti, täällä kahden vuoden takaa yksi teksti ja täällä viime kesältä yksi teksti). Paljon olen oppinut. Paljon olen kehittänyt itseäni. Ja paljon olen ymmärtänyt asioita paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Siltikään – emme ole pystyneet aina tarpeeksi rauhalliseen ja lempeään kasvatukseen. Edelleen meillä on huudettu ja sanottu ilkeästi. Edelleen otteemme ovat välillä liian rajut. Edelleen olemme käyttäneet silloin tällöin erinäisiä jäähyjä, kieltoja, rangaistuksia ja palkitsemisia. 

Nyt teimme vakaan päätöksen, että meidän perheessä jäähyjä ja eristämisiä ei enää määrätä missään tilanteessa. Kiellot, rangaistukset ja palkitsemiset harkitaan myös entistä tarkemmin. Huutaminen, mesoaminen ja äänen turha korotus ovat toimintatapoja, joihon kiinnitämme myös entistä enemmän huomiota, – tarkoituksena, että niistä tavoista oppisimme kokonaan pois. (Tähän väliin on pakko selventää, että tämä huono omatunto koskee vain Pikkusankarin kasvatusta, sillä hän on meillä edelleenkin paaaaljon haastavampi lapsi kasvatuksen suhteen kuin Minimullistaja – Minimullistajan kun näen nykyään lähes keskivertolapsena haastavuudeltaan, emmekä hänen kasvatuksen suhteen kadu mitään.)

Toivon, että jokainen vanhempi/kasvattaja/lasten kanssa tekemisissä oleva ihminen lukisi seuraavat artikkelit ja katsoisi ajatuksella ja rauhassa kaikki seuraavat artikkeleihin sisältyvät videot läpi. Niiden jälkeen ei pitäisi kenelläkään kasvattajalla olla enää mitään syytä olla yrittämättä kasvattaa lastaan järkevämmin ja lempeämmin. Eli, suosittelen, enemmän kuin lämpimästi seuraavia:

http://yle.fi/uutiset/lapsen_komentaminen_jaahylle_voimistaa_uhmakkuutta_tai_vetaytymista_stressitutkija_varoittaa/8712708

http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_lapselle_saa_olla_vihainen_mutta_ei_huutaa/7515743

http://yle.fi/uutiset/vanhemmat_huomio_lapsen_kiukuttelu_voi_olla_loistava_mahdollisuus/7948474

Yritän olla armollinen itselleni, sillä tiedän, että paljon, todella paljon olen tehnyt myös oikein. Tiedän, että vuodet lastemme kanssa ovat olleet suhteettoman rankkoja, ja voisin yrittää oikeuttaa huonoa käytöstäni näillä rankkuuksilla, lastemme erityisellä haastavuudella, järjettömällä univajeella, omalla tulisella temperamentillani, oman rauhoittumisajan puutteella huonon tukiverkon takia jne., mutta lasten kannalta se ei olisi oikein. Lapset eivät ansaitse huonoa kohtelua missään tilanteessa eivätkä millään edellytyksillä. Ikinä ei saisi olla syitä (eikä tekosyitä) huonolle kohtelulle. Lapset ansaitsevat parasta, ja siksi minä edelleen ja koko ajan haluan kehittyä ihmisenä, vanhempana ja kasvattajana.

Tarttuvatko kaupasta usein jackymakupalat ostoskoriin ihan vain niin kuin tottumuksesta? Aiheuttaako supersankarivanukasmainosten ohittaminen huuto-lattialleheittäytymiskohtauksia (lapsille)? Kuuluvatko angrybirdsit vankkumatta myös aamupalapöytään lusikoitavassa muodossa? 

Mitäpä jos ensi kerralla mietit uudestaan, ja vaihdat supersankarivanukkaan supervanukkaaseen? Sellaiseen, josta myös lapsesi tykkää. Ja josta lapsesi saa jotakin muutakin kuin sokeria suoniinsa. Kokeile vaikka tätä vanukasta.

Kaakaovanukas (maidoton, viljaton)

2 rkl chia-siemeniä

2dl vettä

1 avocado
3 rkl kaakaojauhetta
2-3 rkl hunajaa
2 dl kookosmaitoa/kermaa
1 tl vaniljaa
ripaus suolaa

(koristeluun marjoja) 

Laita chia-siemenet astiaan turpoamaan veden kanssa 15 minuutiksi. Kun chiasiemenistä on tullut hyytelömäistä, lisää astiaan loput aineet ja sekoita sauvasekoittimella vanukkaaksi. Koristele halutessasi marjoilla.