Nyt seilaamme todentotta muutosten ristiaallokossa! Esikoisella alkoi elokuun alussa eskari, olemme olleet omakotitaloasujia nyt pari viikkoa ja tänään minä aloitin päivätyöni muualla kuin kotona kolmen vuoden tauon jälkeen. Toiselta puolelta aivojani puskee pikkuinen (tai vähän isompikin) apuahuuto. Ja toiselta puolelta aivojani ilmestyy tajunnanvirtaani sanat ”kaikki menee hyvin”. Pyrin aktiivisesti uskomaan tuohon jälkimmäiseen.

Miltä omakotitaloasuminen on tuntunut? Vaikka tämä uusi talo ei ole vielä ihan kodin määrettä saava, niin silti ihan kivalta on tuntunut. Emme ole päässeet vielä siihen vaiheeseen, että meillä olisi kaikkia verhotankoja, verhoja, mattoja, lamppuja ja tauluja paikoillaan, mutta noin niin kuin suurin piirtein remppahommat alkavat olla voiton puolella ja voisi pikku hiljaa alkaa katselemaan sisustusjuttujakin! Omakotitalossa parasta on oma rauhallinen piha! Siis oikeasti – voin mennä vaikka pikkareillani eturappusille istumaan, enkä ole saman tien vastapäisten asujien kiikarissa, sillä meillä on vain metsää kahdella puolella taloa – I-HA-NAA! Pojat saavat ihan rauhassa ampua vesipyssyillä, kun ei tarvitse kantaa huolta siitä, että naapurin sisäkissan korvaan ruiskuaa vettä. Ja aivan huippua on se, että meillä kun kuunnellaan musiikkia tosi usein ja bilevolyymeissä (ja tässähän siis puhutaan nyt minun ja lasten päiväbileistä, hehe), niin eipä tarvitse miettiä, että mitähän se seinänaapuri tykkää siitä, että Pirkolla on purkkaa -kappale soi repeatilla viisi tuntia putkeen. Olen myös usein vaan mennyt pihalle ja hengittänyt metsää. Ihaillut, että käden ulottuvilla kasvaa mansikkaa, vadelmaa, kantarelleja ja mustikoita. Nyt voin jo sanoa, että omakotitaloasuminen on minun juttuni, enkä haluaisi muuttaa muunlaiseen asuntoon.

Ja sitten tämä toinen, työjuttu. Huh. Onhan se kamalaa, olla yhtäkkiä poikien luota pois yli 30 tuntia viikossa (kun ennen en ollut juuri yhtään). Me olemme poikien kanssa olleet niin yhteen hitsattuja, hyvässä kuin pahassakin, että onhan tämä kaikille meille kolmelle tosi iso muutos. Ja tietenkin – vaikuttaahan tämä muutos parisuhteeseenkin, sillä meillä ei ole miehen (ja perheen) kanssa yhtään yhteistä vapaapäivää, ja työpäivätkin menevät ”mukavasti” erityöaikojen puitteissa, minulla kun on perustoimistotyöaika ja miehellä iltaan painottuva työaika. Mutta koska olemme valinnoistamme varmoja, otamme tämänkin elämäntilanteen positiivisena haasteena vastaan ja teemme parhaamme, että saamme meiningit onnistumaan.

Tiedättekö, mikä on kohta kolmevuotiaan ikimuistoisin, hauskin ja mahtavin päivä vuodessa? Se on Muumimaailmapäivä! Vietin kaksin kuopukseni kanssa upean päivän tuolla Naantalin aurinkoisessa paikassa, ja itseänikin vain hymyilyttää, kun muistelen päivää. Muumimaailmasta oli puhuttu jo moooonta kuukautta ennen reissua. Ja todennäköisesti tullaan puhumaan vielä moooonta kuukautta reissun jälkeen. ”Tahdon uudestaan Muumimaailmaan”, on vakiolause Minimullistajallamme nykyään.

Mikä Muumimaailmassa sitten oli se juttu kolmivuotiaan mielestä? No tietenkin se, että hahmoja sai halia! Heitä halittiinkin sitten monen monta kertaa ja aina vaan uudestaan. Yllätyin, miten tietyissä tilanteissa jopa arka kuopukseni talsi rohkeasti Muumipapan, tai jopa Haisulin syliin. Ja vieläpä ilman isoveljen esimerkkiä.

Vaikka Muumimaailmassa olisi paljon porukkaa liikkeellä, siellä vallitsee jollakin oudolla tavalla tietynlainen rauhallisuus ja harmonia. Luulen, että tähän vaikuttaa luonnon läheisyys ja luontoa kunnioittava rakennustyyli. Joka puolella on metsää ja merta, miten ihanaa!

Toinen seesteisyyden tekijä on todennäköisesti se, että Muumeilla on oikeasti aikaa lapsille. Heillä on aikaa kohdata, jutella, halia, taputtaa, silittää, kysellä. He ovat siellä lapsia varten. Ja tämä juttu on Muumimaailman parasta antia! Muumit eivät ole Muumimaailmassa vain katseluesineitä eivätkä esiintyjiä, vaan he ovat helposti kohdattavia ja rutistettavia Muumeja. Luulen, että monen Muumin korvaan on supatettu salaisuudet ja monet tutit jätetty Muumimamman tuttikattilaan.

Mitä kaikkea Muumimaailmassa sitten voi tehdä? Siellä voi seikkailla, pelata, ihailla, fiilistellä ja hypätä satuun mukaan. Muumimaailmassa vieraita ei aliarvioida, vaan mielestäni esimerkiksi kaikki Muumilaakson paikat ovat arvokkaasti ja mielikuvituksella tehdyt. Jokaisesta rakennuksesta löytyy sadoittain pieniä mielenkiintoista yksityiskohtia, joita tekisi mieli jäädä tutkimaan pidemmäksikin aikaa. Ja jos perheestä ei löydy halijatyylistä lasta, niin hänkään ei jää ulkopuolelle toimintaa, sillä Muumimaailmasta löytyy rakennusten tutkimisten lisäksi kaikkea perusaktiviteettia: liukumäkeä, vesileikkejä, uimarantaa, teatteria yms.

Me vietimme suurin piirtein yhden koko päivän Muumien kanssa, eikä tullut hetkeksikään tylsää! Toki kohta kolmivuotiaamme on supermuumifani, joten Muumien ihasteluun meni tunti jos toinenkin. Silti päivään mahtui koko alueen kiertäminen (jotkut paikat kahteenkin otteeseen) sekä kahden teatteriesityksen katsominen ja eväshetket. Ja tämä kaikki rauhallisesti tehtynä.

Voiko Muumimaailma tarjota sitten jotain aikuisellekin? Minun kesäpäivistäni Muumimaailma sijoittuu top kolmoseen ihan kevyesti! Ehkä se johtuu harvinaislaatuisesta kaksinpäivästä Minimullistajan kanssa, ehkä se johtuu mahtavasta ulkonavietetystä aurinkoisesta päivästä, ehkä se johtuu kuopukseni suunnattoman ilon katsomisesta tai sitten se johtuu siitä, että Muumimaailmaan mentäessä saa luvan kanssa irrottautua arjen asioista ja kamalista kaikkialta päälle hyökyvistä uutisista, sillä Muumimaailmassa ympärillä pyörii vain satuhahmoja ja satujen täyteistä elämää!

Jos yhden vinkin saisin Muumimaailmaan menijöille antaa, se olisi se, että ajoittakaa oleskelunne päivän loppuun asti, jos se vain on mahdollista, sillä päivän viimeisinä tunteita väki vähenee huomattavasti, ja Muumeilla on entistä enemmän aikaa olla lasten kanssa! Viimeisen tunnin ajan Muumimaailma oli käytännössä tyhjillään, – vain Muumit hengailivat siellä!

Miinuspuolina Muumimaailmassa on se, että sinne ajaa meiltä yli kaksi tuntia suuntaansa. Ja se, että se ei ole talvisin auki. Harkitsemme siis pehmopuvun ostoa talviajaksi, niin iloikseksi Muumien haliminen kuopuksemme sai… 🙂

Kiitos pääsylipuista ja hauskasta päivästä, Muumimaailma!

p.s. Muumit ovat kesälaitumilla vielä yli pari viikkoa, aina 28.8 asti, joten Muumeja moikkaamaan kerkiää vielä oikein hyvin!