Puoli vuotta sitten mietin, että miten mahtaa töihinpaluu minulta sujua ja kaavailin käytökseksi jotakin tällaista: klik!. Noinko se sitten meni? Vai onko käytös ollut aikuismaailmaan sopivampaa?

Olen käynyt monesti vessassa niin, etten ole muistanut lukita ovea (onneksi kukaan ei ole paukannut sisään silloin). 

Kun syön, olen todellakin valmiudessa lopettaa syömisen hetkellä millä hyvänsä, ja hätkähdän pienempiäkin ääniä.

Vastaan monesti työpuhelimeen vain etunimelläni.

Tsekkaan kelloa usein, ja jos kello näyttää viittä vaille yksitoista, pelästyn, sillä nyt pitäisi olla jo hakemassa kuopusta kerhosta (ei ole siis minun vastuuni työpäivinä).

Usein töissä huomaan, että paita, jonka juuri aamulla otin puhtaana kaapista, sisältääkin lasten aamun mustikkapuurojämät helmassaan. Se siitä ”siististä pukeutumisesta”.

Työpäivälookini sisältää välillä myös kauniin kosteat silmät, kun mieleeni palaa mahtavat legosessiot lasten kanssa, yhteen lämpöiseen kasaan käpertymiset ja vaahterapuun lehtien ihmettelyt. (Mutta ei kai se ikävä vie koko uskottavuutta työntekijältä, eihän?)

Muutaman kerran autosta työpaikalle lähtiessäni olen jäänyt etsimään ”vielä sitä yhtä kassia”, jota ei sitten vain löydykään (eli tietysti poikien vaihtovaate-eväs-kassia).

Kädet pestyäni haron automaattisesti käsilläni alaviistoon etsien pienempiä käsiä lavuuariin nostettavaksi ja pestäväksi. Ei ole löytynyt. 

Työhuoneessa ollessani saatan välillä pelästyä liikaa hiljaisuutta, ja pälyillä ympärilleni hätäisesti. Sillä kotona ollessa hiljaisuus tarkoitti todennäköisesti sitä, että jostain piti olla huolissaan.

Muutaman kerran olen saanut itseni kiinni siitä, että kerron ääneen (itsekseni): ”Nyt äiti alkaa tehdä tämän seuraavan jutun sitten…”.

Että ihan hyvinhän se on mennyt. Pahimmat skenaariot eivät ole ihan toteutuneet, jes!

Olen aiemminkin koonnut blogiin minua sykähdyttäviä lauseita, aforismeja ja viisauksia (mm. täällä). Olen kirjoitellut lainauksia minua lohduttavista kirjoista (mm. täällä ja täällä). Olen jakanut minun mielestä tärkeitä videoklippejä kasvatuksen ammattilaisilta (täällä). Olen myös koonnut omia voima-ajatuksia todella vaikeisiin hetkiin (täällä). Nyt onkin sitten kiva jakaa taas muiden sanomia viisauksia, jotka tällä hetkellä minua puhuttelevat erityisellä tavalla.

Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa
rahaa, jotta saisi terveytensä takaisin. Sitten hän on niin
huolissaan tulevaisuudesta, ettei nauti tästä hetkestä, minkä
seurauksena hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa: hän
elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi. Sitten hän kuolee. Eikä
hän koskaan edes elänyt. -Dalai Lama

Liian monet etsivät sitä oikeaa kumppania sen sijaan, että
yrittäisivät olla se oikea kumppani. -Gloria Steinem

In a word where you can be anything, be kind.

Jokainen lapsi on taiteilija, kunnes hänelle kerrotaan, että hän
ei ole taiteilija. -John Lennon

Pieni lapsi ei kiusaa, koska on paha tai ilkeä, vaan koska ei
osaa toimia oikein. -Laura Repo

Stop looking for happiness in the same place you lost it.

Lasten ei pitäisi joutua uhraamaan elämäänsä sen vuoksi, että
aikuiset voivat elää haluamaansa elämää, vaan aikuisten on
tehtävä uhrauksia, jotta lapset voivat elää ansaitsemaansa
elämää.

Yksi ihmisarvosi mitta on siinä, kuinka kohtelet ihmisiä, josta
sinulle ei ole mitään hyötyä.

On hyvä antaa pyydettäessä, mutta on parempi antaa pyytämättä,
ymmärtäen. – Kahlil Gibran

Pienin ystävällisyyden teko on parempi kuin suurin aikomus.
-Oscar Wilde

Elä tänään sellaista elämää kuin haluat elää huomenna.

Eräät ihmiset tulevat elämääsi siunauksina. Eräät tulevat
elämääsi opetuksina. -Äiti Teresa

Älä anna menneisyyden määritellä sinua. Se oli vain
oppitunti, ei elinkautinen tuomio.

Tarvitsemme ainakin yhden ystävän, joka ymmärtää, mitä emme
sano. 

Cause in the end all you really have is memories.

Actions prove who someone is. Words only prove who the want to be.

Olemalla rehellinen et välttämättä saa paljon ystäviä, mutta
se varmistaa sen, että saat oikeat henkilöt lähellesi.

Stop planting flowers in people’s yards who aren’t going to water
them.

You will never have this day with your children again. Tomorrow,
they will be a little older than they were today. This day is a gift.

Breathe and notice, smell and touch them; study their little faces
and little feet, pay attention. Relish the charms of the present.
Enjoy today mama, it will be over before you know it.

-Jen Hatmaker