Tänäkin vuonna sinne oli päästävä. Ja juurikin tänä vuonna, sillä nyt huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma oli ajankohtaisin ikinä meille, sisustuksellisesti täysin keskeneräisessä talossa asuville ihmisille. Ja olihan se taas inspiraatiota täynnä se päivä! Hyvin monena vuonna olen taapertanut messut läpi itkevä vauva/taapero kantorepussa tai rattaita työntäen ja  tuskanhiessä muiden ihmisten kantapäitä murskaten (anteeksi!). Tänä vuonna pääsin helpommalla (tältäkö se lasten kasvaminen nyt sitten tuntuu?), ja sain keskittyä oikeasti messujuttuihin!

Tykkäsin messuista (ei ollut siis poikkeusvuosi :-D), ja saimmekin aikaa kulumaan melko monta tuntia messualueita kierrellen ja sisustustuulia henkien.

Meillä oli tarvelista mielessämme (siis sellainen oikeasti tarvelista) ja sitten oli ”tarve”lista mielessämme 😀 Noh, koska molemmat listat sisältävät ehkä kymmenen, kaksikymmentä juttua, niin luonnollisestikaan niitä kaikkia emme raaskineet hankkia.

Nämä lelukorit sisältyivät oikeaan tarvelistaan. Meillä muoviset lelukorit säilyvät ehjänä vain varastossa, niin monet yksilöt ovat kokeneet rikkoutumiskohtalon poikien leikeissä. Pahviset säilytysratkaisut eivät ole olleet sen kestävämpiä – ne alkavat murenemaan, taipumaan ja halkeamaan. Yksi ihana vanha puinen lelukori meillä on, mutta sekin odottaa tuunaamista. Muuten kaikki lelut ovatkin sitten säilytetty (kauppojen mainos)kangaspusseissa (jotka tosin nekin jostakin kumman syystä menevät rikki liian helposti). Lelut ovat siis odottaneet melko kauan lopullista kotiaan. Messuilta hakusessa siis olivat kankaiset, tukevat lelukorit, jotka eivät toivottavasti ainakaan heti menisi rikki! Löysin nämä canvaskorit minulle ennestään tuntemattomasti, Piironki– nimisestä sisustusliikkeestä. Korit ovat yleiskoreja, mutta katsotaan, jos ne meillä mukautuisivat hyvin leluillekin!

Toinen ostos oli pitkäikäinen haave. Olemme mieheni kanssa koonneet jo kuuden vuoden ajan ”talo- ja sisustushaaveet” -vihkoon kaikkea, mitä joskus haluamme kotiimme. Monta juttua hankimme/teimme jo edelliseen kotiimme, ja nyt uuden kodin kunniaksi päätimme sijoittaa iiiiiihanaan jalkalamppuun, jota olen siis kuolannut jo monta vuotta. Pyörimme Sessak Lighting -messuständillä aika monta kertaa ja mietimme ja pohdimme … ja tulimme siihen lopputulokseen, että nyt on sen hetki: kotiuttaa Captain -valaisin meille! Se pääsee kapteeniksi makuuhuoneeseemme, joka tosin muuten on vielä täysin keskeneräinen. Kapteeni tuli sinne sitten ensimmäisenä huutelemaan käskyjään!

Ehkäpä ensi vuoden puolella sitten nämäkin ostokset esitellään muun sisustuksemme yhteydessä, kunnon sisustuspostauksessa!

Kiitos blogipassista Messukeskus

Kiitos yhteistyöstä Piironki sekä Sessak Lighting

Ruoka, ruoka, ruoka. Puhutaanko taas siitä? No, puhutaan nyt vähän eri tavalla. Meinaan kerron nyt, mihin meidän matkabudjettimme valui taas kerran tuolla parin viikon takaisella Prahan matkallamme. No, syömiseenhän se valui 🙂 Yksi matkan hauskimmista jutuistahan on tietysti suunnitella sitä, missä syödään ja odotella jo ruokapaikkoihin menoa ennen lentokoneeseen astumista!

Viime vuosina matkoilla ollessamme olemme panostaneet yhä enemmän ruokailuun. Olemme kahlanneet läpi monia Michelin-ravintoloita (ja Bib Gourmand -ravintoloita eli ”pikku-Michelineitä”) ihan amatöörimaistelijamielessä. On mahtava maistella sellaisia makuyhdistelmiä, joita ikinä kotona ei tulisi mieleen tehdä, ihastella todellisia taideteoksia lautasilla, arvailla annosten kehittelyprosesseja, ihmetellä ruuanlaiton taitavuusastetta ja nauttia täydellisesti yhteen mietityistä annoskokonaisuuksista. Niin, rehellisesti, kaikki ruuat, joita eteemme on kannettu, eivät ole meitä miellyttäneet, mutta aina olemme ennakkoluulottomasti kaikkea maistelleet ja ruokia hämmästelleet. Oli ruoka sitten omaan makuun juuri täydellisen mahtavaa tai vain adjektiivilla mielenkiintoinen kuvattava, joka ikinen ruokapaikka on ollut elämys sinänsä. Sellainen elämys, jota ei ole katunut. Ja sivuhuomautuksena: jos matkustellessa on epävarma esimerkiksi katukeittiöiden hygieenisyydestä ja ruuan laadusta, niin näissä tähtiravintoloissa on ihan varmasti ruoka niin puhdasta, laadukasta, tuoretta ja hygieenistä kuin mahdollista!

Monet tutut ovat matkojemme jälkeen kyselleet, että millaista se ruoka sitten Michelin-paikoissa oikeasti on? Onko se yhtä kaunista, kuin mainoskuvissa? Onko se maukasta? Onko se hintansa väärti? Tässä maistiaisia teillekin silmien kautta nautittavaksi meidän viimeisimmältä matkaltamme.