Olen aiemminkin koonnut blogiin minua sykähdyttäviä lauseita, aforismeja ja viisauksia (mm. täällä). Olen kirjoitellut lainauksia minua lohduttavista kirjoista (mm. täällä ja täällä). Olen jakanut minun mielestä tärkeitä videoklippejä kasvatuksen ammattilaisilta (täällä). Olen myös koonnut omia voima-ajatuksia todella vaikeisiin hetkiin (täällä). Nyt onkin sitten kiva jakaa taas muiden sanomia viisauksia, jotka tällä hetkellä minua puhuttelevat erityisellä tavalla.

Ihminen uhraa terveytensä, jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa
rahaa, jotta saisi terveytensä takaisin. Sitten hän on niin
huolissaan tulevaisuudesta, ettei nauti tästä hetkestä, minkä
seurauksena hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa: hän
elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi. Sitten hän kuolee. Eikä
hän koskaan edes elänyt. -Dalai Lama

Liian monet etsivät sitä oikeaa kumppania sen sijaan, että
yrittäisivät olla se oikea kumppani. -Gloria Steinem

In a word where you can be anything, be kind.

Jokainen lapsi on taiteilija, kunnes hänelle kerrotaan, että hän
ei ole taiteilija. -John Lennon

Pieni lapsi ei kiusaa, koska on paha tai ilkeä, vaan koska ei
osaa toimia oikein. -Laura Repo

Stop looking for happiness in the same place you lost it.

Lasten ei pitäisi joutua uhraamaan elämäänsä sen vuoksi, että
aikuiset voivat elää haluamaansa elämää, vaan aikuisten on
tehtävä uhrauksia, jotta lapset voivat elää ansaitsemaansa
elämää.

Yksi ihmisarvosi mitta on siinä, kuinka kohtelet ihmisiä, josta
sinulle ei ole mitään hyötyä.

On hyvä antaa pyydettäessä, mutta on parempi antaa pyytämättä,
ymmärtäen. – Kahlil Gibran

Pienin ystävällisyyden teko on parempi kuin suurin aikomus.
-Oscar Wilde

Elä tänään sellaista elämää kuin haluat elää huomenna.

Eräät ihmiset tulevat elämääsi siunauksina. Eräät tulevat
elämääsi opetuksina. -Äiti Teresa

Älä anna menneisyyden määritellä sinua. Se oli vain
oppitunti, ei elinkautinen tuomio.

Tarvitsemme ainakin yhden ystävän, joka ymmärtää, mitä emme
sano. 

Cause in the end all you really have is memories.

Actions prove who someone is. Words only prove who the want to be.

Olemalla rehellinen et välttämättä saa paljon ystäviä, mutta
se varmistaa sen, että saat oikeat henkilöt lähellesi.

Stop planting flowers in people’s yards who aren’t going to water
them.

You will never have this day with your children again. Tomorrow,
they will be a little older than they were today. This day is a gift.

Breathe and notice, smell and touch them; study their little faces
and little feet, pay attention. Relish the charms of the present.
Enjoy today mama, it will be over before you know it.

-Jen Hatmaker

Minulta pyydettiin juttutoiveena asiaa ja tuntemuksia uudesta arjestamme – siitä, millaiset hoitokuviot meillä on ja miten mikäkin toimii uudessa työ-eskari-kerho-harrastus-arjessamme. Noin kuukausi ollaan nyt tätä arkea eletty, joten ensifiiliksiä voin nyt kertoilla.

Meillähän on siis miehen kanssa vähän erilaiset työajat. Minä teen liukuvaa toimistoaikaa alkaen seitsemän ja yhdeksän välillä ja lopettaen kolmen ja viiden välillä. Mies tekee arkisin noin kymmenestä kuuteen tai yhdestätoista seitsemään -vuoroja, viikonloppuisin hieman lyhyempiä. Mies on aina viikonloppuisin töissä, joten hänen vapaapäivät sijoittuvat arkipäiville, jolloin minä olen töissä. Minä taas teen lyhennettyä työviikkoa (nelipäiväistä viikkoa siis), joten minullakin on yksi arkivapaa, ja tietysti se on eri kuin miehellä, jotta saadaan lastenhoito järjestymään mahdollisimman vähin ulkopuolisin voimin. Pikkusankari käy eskarissa 20h/viikossa ja Minimullistaja käy kaksi kertaa viikossa seurakunnan tutussa kerhossa, kaksi tuntia kerrallaan. Näin ollen meille jää kahtena päivänä Minimullistajan kerhon loppumisen väliin ja minun töistä tulon väliin kaksi kertaa viisi tuntia Minimullistaja heitteille. No, onneksi ei jää, sillä ihana, mahtava äitini on luvannut hoitaa nämä kahden päivän viisituntiset Minimullistajaa. Minimullistajalle ei siis tarvinnut ottaa näitä päiviä varten hoitopaikkaa!

Miksi sitten teimme näin, että minä olen lasten kanssa kotona kolme päivää ja mies kaksi eri päivää viikossa? Minulle on ollut lastensaannin alusta lähtien selvää, että jos vain taloudellisesti se on meille mahdollista, teen lyhennettyä työviikkoa niin pitkään, kun laki sen sallii. Ja koska miehellä on mahdollista olla niitä päiviä kotona, kun minä olen töissä, näimme tämän ratkaisun parhaana mahdollisena, jotta saamme toteuttaa arvojamme, eli lasten kanssa mahdollisimman paljon oleskelua ja perhekeskeisyyttä. En siis lähde sanomaan, että päiväkoti olisi ollut Minimullistajalle huono ratkaisu, mutta tämä on paljon parempi. Ja sen me tiedämme sydämessämme. Olemme siis valmiita tässäkin asiassa laittamaan parisuhteen taka-alalle, ja keskittymään lapsiin – näin olemme onnellisempia! Meidänkin aika tulee vielä joskus… 😉

Ainakaan vielä mitään kamalaa parisuhdekriisiä ei ole välillemme syntynyt, ja koska tämä on yhteinen päätös, tämän takana on helppo seistä. Toki: meitä kantaa ajatus yhteisestä, kahdenkeskisestä kolmekymppisjuhlistamismatkasta, jonka toivottavasti saamme jossain vaiheessa onnistumaan! Lahjaksi keneltäkään kysyjältä emme ole pyytäneet muuta kuin lastenhoitoapua matkan ajalle 😀 No, mutta vaikka tätä vanhenemismatkaa ei tulisikaan, niin olen täysin varma, että arki toimii ilman sitäkin, vaikkakin vaatii kovasti sumplimista ja joustoa. Suunnittelua se on tietenkin vaatinut jo etukäteen, kun joutuu ottamaan huomioon miehen yhteensä tunnin työmatkan päivässä, yrittää saada samaan kalenteriin miehen neljä harrastuskertaa viikkoon ja ehkä jopa joskus itsellekin jotakin harrastusta (no sitä urheilua nyt ainakin) takaisin viikkokalenteriin (sitten joskus…).  Sitten tietenkin olisi kiva joskus käydä koko perheellä jossain ja ehkä vain hengailla kotona koko perhe yhdessä… No, helpoltahan tämä meidän arki kuitenkin tuntuu, kun vertaa vaikka suurperheisiin tai yksinhuoltajiin, joita todella, todella kunnioitan.

Moni on varmasti nyt huolissaan poikiemme sosiaalisesta viiteryhmättömyydestä, kun kolmivuotiaskaan ei käy päiväkodissa (ai kamala!). Mutta onneksi ei tarvitse olla. Pikkusankari on siis pääsääntöisesti eskarissa arkisin klo 09-12, ja niinä päivinä pitempään, kun kumpikaan vanhempi ei ole kotona, ja Minimullistaja esimeriksi Mummolassa. Lisäksi Pikkusankarilla on kaksi harrastusta, joissa pääsee niin musisoimaan kuin liikkumaankin muiden ikäistensä kanssa. Minimullistajakin vinkui myös ihan itse harrastuksiin, joten hänellä on kerhon lisäksi myös musiikki – ja liikuntaharrastus.

Vaikkakin harrastushommat vaativat erityisesti minulta kuskausta, oikeastaan myös tämä harrastusasia on meille mieluinen nyt: pojat saavat ja jaksavat harrastaa paljon, sillä he eivät ole koko päiviä muualla hoidossa. Meidän mielestämme tämä järjestely on vain ja ainoastaan rikkaus lasten kannalta ajateltuna: pojat saavat viettää aikaa rutkasti meidän vanhempien kanssa kotona (ja tietysti myös muissa menoissa), mutta myös käydä touhuamassa niin eskarissa, kerhossa kuin harrastuksissa, ilman, että tarvitsisi miettiä, että palavatko he loppuun.

Olemme syvästi kiitollisia äidilleni, joka otti puoleksi vuodeksi hoitovastuun Minimullistajasta parina päivänä viikossa. Olemme myös kiitollisia muutamasta mahtavasti ihmisestä arjessamme, heistä, jotka vilpittömästi haluavat olla poikien kanssa silloin, kun meillä hoidolle olisi tarvetta! Nämä muutamat ovat juuri heitä, joista kirjoitin viimeksi: heitä, joista tietää, että he kuuluvat koko loppuelämän läheisiimme! Kiitos! Heidän ansiostaan onnistuvat ehkä jatkossakin satunnaiset lapsettomat menot: niin vanhempain illat, jotkut lapsettomat juhlat kuin ehkä ehkä ehkä se matkakin! 

Puoli vuotta mennään tällä järjestelyllä – ja sitten arvioidaan tilanne uudestaan 🙂