Pikkusankarin synnytys oli kaamea, järkyttävän tuskainen ja epäoikeudenmukainen, ikuisesti kylmiä väreitä aiheuttava muisto. Minimullistajaa mentiin synnyttämään pelkopolikäyntien kautta – ja se synnytys tapahtuikin paljon onnistuneemmin! Missään nimessä kivuton, kiva eikä haikailemisen arvoinen sekään synnytys ollut, mutta sellainen, jonka soisin toistuvan mieluummin, kun näitä kahta vertaa. 

En ole kovin paljon tätä kolmatta synnytystä miettinyt, sillä jo raskauden alusta lähtien minulle on ollut aika selvä, mitä siltä toivon. Kirjoittelin yksinkertaistetun, simppelin kymmenen kohdan toivelistan tulevaa synnytystä silmällä pitäen.

1. Heti, kun supistukset alkavat olla vähänkään kivuliaita ja säännöllisiä, laitamme TENSin päälle.

2. TENSin asentamisen jälkeen on aika lähteä sairaalaan, jonne meiltä on 40 minuutin matka.

3. Kaiken mahdollisen ajan olen liikkeellä ja käytän jumppapalloa avuksi.

4. Kun TENS ei enää tehoa suppareihin, siirryn ammeeseen liikuskelemaan.

5. Mieheni on hyvä hieromaan, ja hän helpottaa oloani niillä otteilla, millä suinkin kykenee.

6. Jos/kun kipu yltyy sietämättömäksi, tahdon kivunlievitystä, todennäköisesti spinaalin. 

7. Tahdon ponnistaa konttausasennossa, toinen jalka sivulle nostettuna.

8. Toivomme, että napanuora saa sykkiä loppuun asti ja että mies saa sen katkaista.

9. Haluamme, että heti synnytyksen jälkeen valot himmennetään ja vain välttämättömät hoitotoimenpiteet tehdään, niin, että voisimme välittömästi vain keskittyä rinnalla oloon ja yhteiseen ensimmäiseen kohtaamiseen.

10. Jos kaikki on kunnossa, sairaalasta tahdomme kotiin mahdollisimman pian. 

Tietenkään, mistään ei voi tietää mitään, kun on kyse synnytyksestä. Mutta onneksi toiveita ja suunnitelmia saa ja kannattaakin olla. Synnytyksen jälkeen mielenkiinnolla palaan näihin toiveisiin… Eikä synnytykseen ole enää montaakaan viikkoa, sillä vauva on virallisesti ihan lähipäivinä täysiaikainen, iik!

Jo aika monta vuotta ennen kuin bataattiranskiksista tuli valtavirtaa, meillä niitä tehtailtiin pakon edessä (lue: imetysdieetti). Kaikenlaisia ranskiksia siis on tullut tehtyä tässä vuosien varrella! Tällä hetkellä ne tehdään meillä seuraavanlaisesti. Ohjeesta tulee kaksi pellillistä ranskiksia.

Pese ja kuori 1kg bataatteja (jos käytät luomubataatteja, niitä ei välttämättä tarvitse kuoria). Leikkaa bataateista viipaleita.

Raasta haarukalla urat kummallekin puolelle viipaleita. Raastaminen lisää paistopintaa, saa maut imeytymään paremmin ja tuo mukavaa suutuntumaa ranskiksiin, kun niistä tulee rapeampia. Leikkaa viipaleet ranskiksen muotoisiksi pötköiksi. Levitä ruokalusikallinen kookosöljyä ranskisten sekaan sormin mahdollisimman tasaisesti.

Paista ranskiksia uunin keskitasolla 225 asteessa 30-40 minuuttia. Kääntele ranskiksia paistoajan puolivälissä. Kun otat ranskikset uunista, mausta ne suolalla.