Matka tuntemattomaan

Kuvittele tilanne, että elät maailmassa, jossa on tilaa vain yhdelle. On vain yksi tapa tehdä asioita. Vain yksi polku, jota voit kulkea. Vain tietynlaiset aiheet, mistä on soveliasta puhua. Vain yksi, joka päättää kaiken sinun puolestasi. Sinun tehtäväsi on yksinkertaisesti tehdä sitä, mitä sinulle sanotaan. Syödä sitä, mitä sinun eteesi tuodaan. Katsella, kuunnella ja jutella asioista, joita tämä järjestelmä sinulle tarjoaa eri kanaviensa kautta.

Heräät kellonsoittoon. Teet nopeasti aamutoimet. Viet lapset heidän iänsä mukaiseen järjestelmän määräämään lokeroon. Menet töihin, jossa suoritat sinulle määrättyjä tehtäviä. Syöt jossain välissä, jos ehdit, sitä mitä kaikki muutkin syövät. Sitä, mitä sinun kuuluu syödä. Palaat kotiin, väsyneenä. Katsot ja kuuntelet järjestelmän valitsemaa viihdettä. Menet nukkumaan.

Mitä tapahtuu, jos astut pois tältä polulta? Katsot hetken sivusta. Huomaat ajattelevasi, että mitä tapahtuu, jos teetkin jotain erilailla. Suljet silmäsi ja korvasi hetkeksi järjestelmälle. Ajattelet ihan itse. Tunnustelet, mitä sisimpäsi sanoo.

Alat näkemään asioita eri valossa. Näet asioiden läpi. Alat kyseenalaistamaan asioita. Ensin ihan omassa hiljaisuudessa. Huomaat säröjä. Virheitä. Tahattomia ja tahallisia. Alat epäilemään itsesäsi. Eihän järjestelmässä voi olla tahallisia virheitä, ajattelet. Asut takaisin polulle. Huokaset ehkä helpotuksesta. Jotenkin huomaat kuitenkin, että mikään ei tunnu enää entiseltä. Jatkat silti noudattamalla järjestelmää.

Huomaat poikkeavasi polulta usein ja yhä syvemmälle. Syvemmälle tuntemattomaan. Eteesi tulee esteitä. Esteitä, jotka peittävät näkökenttäsi hetkellisesti. Eteesi tulee suuntakylttejä, jotka vievät takaisin järjestelmän polulle. Jatkat niistä huolimatta yhä syvemmälle tuntemattomaan. Huomaat näkeväsi kylttejä matkan varrella, jotka ilmoittavat vaarasta ja rangaistuksista, jos et palaa polulle. Eteenpäin jatkamalla et ole enää järjestelmän turvassa. Menet yhä syvemmälle. Ohitat viimeisetkin esteet.

Sinun edessäsi häämöttää jotain, jota et ikimaailmassa osannut kuvitella. Näet sen kirkkaana ja selkeänä. Tunnet sen sisimmässäsi. Pystyt jopa koskettamaan sitä. Huomaat hymyileväsi. Itkeväsi. Olet vihainen. Olet onnellinen.

Miten ihmeessä osaat palata takaisin järjestelmään kertoaksesi näkemästäsi kaikille? Salliiko järjestelmä sinun edes kertoa tarinaasi?

Palaat takaisin. Et ole enää entisesi. Huomaat, että ihmiset kenelle puhut, eivät kuule sinua. Huomaat, että mielestäsi suorastaan järjettömät asiat toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan järjestelmässä, eikä kukaan muu tunnu näkevän virhettä. Huomaat tietynlaisia kaavoja ihmisten käytöksessä. Huomaat, että on ihmisiä, jotka viihtyvät järjestelmässä. Huomaat ihmisiä, jotka valvovat, että järjestelmää noudatetaan. Mutta onneksi huomaat pikkuhiljaa myös ihmisiä, jotka ovat nähneet saman kuin sinä. Tiedät, että et ole yksin. Et ole vain kuvitellut kaikkea.

// Ramon