Yksi suurimmista opeista, joita NLP minulle on opettanut, on juurikin positiivisuus kaikessa tekemisessä. Positiivisuus on ollut aina iso osa minua, mutta nyt viimeisien vuosien tapahtumien sekä NLP-oppien myötä se on kauttaaltaan juurtunut minuun. Siitä jaksan kirjoittaa tekstin toisensa perään. Koen, että positiivisuuden lähettiläänä voin ehkä auttaa ihmisiä yhdellä parhaimmalla tavalla, sillä sen vaikutus ihmisen koko olemukseen, elämään ja toimintaan on valtava.

Miten kommunikoit?

Positiivisessa, rakkaudellisessa ympäristössä kasvaa parhaiten – tämä on erittäin tärkeä asia tajuttavaksi niin itsensä kannalta, lastenkasvatuksen kannalta kuin esimerkiksi jos toimit esimiesasemassa. Omia toimiaan kannattaa tarkkailla: Miten puhut itsellesi, positiivisessa vai negatiivisessa muodossa? Onko kommunikaatiosi jälkikasvusi kanssa pelkkää ein hokemista vai kannattaletko lastesi arkea lauseilla, jotka ovat myönteisiä ja tsemppaavia? Millaista palautetta annat töissä alaisillesi ja minkälaisella kielellä?

Positiivisuus on siitä kiva juttu, että kun sitä käyttää, niin se lisääntyy. Tsemppaa, kehu, kannusta, rohkaise, ole tukena, sano kauniita asioita, kiinnitä huomiosi hyviin puoliin! Ei tarvitse olla siirappinen eikä ällökermainen ollakseen positiivinen. Ei myöskään tarvitse sulkea näköpiiristään kaikkea pahaa eikä ryhtyä edes puolisokeaksi. Positiivisuus on näkökulman ottokeino. Ja tietenkin, jos tahtoo kehittyä, niin uskon, että todellinen kehitys tapahtuu parhaiten positiivisessa ilmapiirissä. Ihminen voi muuttaa toimintaansa kyllä esimerkiksi pelon kautta, mutta onko se sellaista ”kehittymistä”, jota tahdot itseltäsi, lapsiltasi tai alaisiltasi?

Aivoille herkkua!

Olen tutustunut paljon positiivisuuteen myös tieteen kautta. Aivot tykkäävät positiivisuudesta! Positiiviset ajatukset lisäävät aivotoimintaa ja synnyttävät lisää synapsien välisiä liitäntöjä, toisin kuin negatiivisuus. Positiivinen elämä kannattaa siis ottaa ihan vakavasti!

Jos olet ihan alussa matkalla kohti positiivisuutta, niin jo se, että kun kiinnittää huomiota omaan puhetapaansa ja -tyyliinsä sekä ajatuksiinsa, niin auttaa matkalla paljon! Aluksi ei tarvitse edes tehdä mitään muutoksia: kunhan vain seurailee itseään ja omaa tapaa kommunikoida. Tsemppiä!

// Emmi

Yhteistyössä Foodinin kanssa

Meillä on sukua savossa ja siksi muikkukukko onkin meille kovin tuttu asia 😀 Tässä postauksessa mennäänkin nyt perinneherkkujen maailmaan, meinaan tarjoilen teille tänään muikkukukon reseptin, gluteenittomana ja maidottomana (toki myös kananmunattomana), olkaa hyvä:

Muikkukukko (gluteeniton ja maidoton)

kuoritaikina:

6 dl  vettä

1,5 tl suolaa

100 g  rasvaa sulana tai öljyä (jos käytät gheetä, niin tiedosta, että resepti ei ole silloin täysin maidoton)

500 g gluteenittomia kaurajauhoja

100 g vaaleaa gluteenitonta jauhoa esimerkiksi riisijauhoja

täyte:

1 kg  perattua muikkua

200 g possun kylkisiivua

2 sipulia pieneksi hakattuna

Tee kuoritaikina sekoittaen ainekset keskenään ja kauli siitä pyöreähkö alusta.

Lado pohjalle keon muotoon kerroksittain muikkua ja lihaa sekä sipulia.

Jätä reunat vapaaksi, jotta voit kääntää ne muikkukeon päälle. Kostuta sormia kylmässä vedessä ja liimaa taitoskohdat kiinni.

Nosta kukko pellille, koska on todennäköistä että se ”laulaa” eli vuotaa uunissa. Paista kukkoa ensin 250 asteessa 30 minuuttia, että pinta sulkeutuu ja saa väriä. Peitä kukko leivinpaperilla ja foliolla ja laske lämpötilaa 175 asteeseen ja paista 2 tuntia. Tämän jälkeen laske lämpötilaa noin  120 asteeseen ja anna vielä paistua 2,5 tuntia.

Tämä herkku antaa odotuttaa itseään melko kauan, mutta on kyllä sen arvoista sitten, kun uunista saapuu! Kiitos reseptistä kuuluu rakkaalle äidilleni ja tädilleni!

// Emmi