Tammikuun lopulla kirjoitin tekstin liittyen meidän pieneen yökokeiluun kuopuksen kanssa. Sen voit lukea tästä: Käynnissä oleva jännitysnäytelmä: Ehetytyvätkö yömme? Nyt sitten voidaankin kysyä, että jäikö kokeilusta jotakin pysyvää hyötyä öihin? Miten yöt nyt menevät?

Mies siis yli kolme viikkoa nukkui kuopuksemme kanssa meidän makkarissa, ja minä vierashuoneessa – yritimme päästä eroon kuopuksen yöhulinoista, jos ne liittyisivät minun läsnäolooni. Molemmissa huoneissa nukuttiin joinakin öinä vähän paremmin, joinakin melko kehnostikin. Kolmen viikon kokeilu ei mennyt ihan niin kuin toivoimme: yö eivät rauhoittuneet kokonaan eli kuopus ei alkanut nukkumaan kokonaisia öitä. Hän viimeiseen asti huuteli äitiä ja saattoi jopa raivota yöllä, ihan siellä kolmen viikon loppupuolellakin vielä.

Ensimmäinen työmatka

Sitten mies lähti ensimmäiselle työmatkalleen, ja minä palasin kuopuksen kanssa nukkumaan. Sama meno jatkui: hän on edelleen melko levoton nukkuja: ei tahdo oikein nukkua omassa sängyssä, ja meidän sängyssä heräilee herkästi. Muutamat yöimetykset palasivat siis kuvioihin, ja toki muukin heräily: semmoinen häsellys, mikä rauhoittuu vasta, kun ottaa kuopuksen ihan lähelle ja silittelee häntä.

Olikos tästä kokeilusta ollenkaan hyötyä? Kuopuksen kannalta ehkä ei… Miehen kannalta ehkä ei…. Minun kannalta ehkä ihan minimaalisesti: sain nukuttua vähän paremmin vierashuoneessa. Voidaanko tästä nyt vetää sellainen johtopäätös, että kuopus ei vain ole valmis vielä nukkumaan öitä yksin (omassa sängyssään), eikä täysiä öitäkään? Minä luulen, että meillä on mahdollisuus täysiin öihin vasta sitten, kun viimeisetkin hampaat ovat päässeet ikenestä läpi 😀 Hammastehtailu on ollut kyllä niin kivuliasta tällä pojalla, että huh huh!

Isoveljien jalanjäljissä?

Tottakai tiedän, että joku siellä varmaan miettii, että joku rajumpi unikoulu olisi tässä nyt paikallaan, mutta minä en pysty, en vaan pysty! Teimme nyt tämän kokeilun, johon juuri ja juuri pystyimme, ja jäämme odottelemaan, että kuopus sitten itse alkaa nukkumaan paremmin. Niinhän ne isommatkin veljensä tekivät ja alkoivat noin kaksivuotiaista lähtien nukkumaan täysiä öitä. Heille ei järjestetty edes tällaista irrottautumista öisin (toki heidän kanssaan kaikki muutkin asiat menivät aina sen kautta, että mietittiin, mikä olisi sairauksien kannalta paras ratkaisu…).

Yksi pieni tsäänssi tässä vielä on muutokselle, meinaan se, että ajattelin viettää tästä helmikuusta lähtien aina yhden viikonlopun kuukaudessa ystävieni luona Helsingissä yökyläillen, kun olen nuo viikonlopun koko päivät NLP-apuopena siellä ja matkustaminen aamukuuden junassa ei houkuttele niin paljon kuin ystävän luona yökyläily 😀 Katsotaan, mitä kuopus sanoo tähän muutokseen…

Niin, mitenkäs teillä nukutaan?

// Emmi

Kuinka monelle tahini on tuttu juttu? Me olemme olleet tahinin faneja miehen kanssa noin pari vuotta. Tahini on maukas, helppo ja monikäyttöinen – yksi jääkaapin nopeista pelastajista!

Tahini on siis seesaminsiemenistä tehty levite. Foodinin tahinit on tehty paahtamattomista ja kuorituista seesaminsiemenistä. Ne on jauhettu hellästi kivimyllyssä alle 42 asteen lämmössä. Tämä lämpötila takaa sen, että tuotetta voi sanoa raakaruuaksi. Seesaminsiemenet sisältävät mm. seleeniä, magnesiumia sekä kalsiumia. Hellävaraisen käsittelyn johdosta ravinteet imeytyvät hyvin. Foodinin tahinit ovat siis raakaa, luomua, gluteenitonta, maidotonta, GMO-vapaata, eivätkä sisällä keinotekoisia lisä- tai makeutusaineita.

Me olemme käyttäneet tahinia aika moneen eri ruokaan. Ensinnäkin sitä voi lusikoida suoraan purkista… 😀 Toisekseen se on parhaimmillaan, kun siihen dippailee vihanneksia (kurkkua, porkkanaa, paprikaa, fenkolia…). Kolmas kohta on kastikkeena: joko sellaisenaan tai vaikka hummuksen yhtenä aineksena. Neljäntenä ideana leivän levitteenä. Viides kohta on wokkeihin upotettuna mausteena.

kolme eri tahinia

Foodinilta löytyy siis kolmea erilaista tahinia. Me iskimme kaikkia sortteja lasten lusikoihin kertomatta, mitä niissä on. Tahini oli tahinia myös sokkotestiin taas kerran joutuneiden lasten mielestä. 😀 Ja toki maistelimme myös itse miehen kanssa kaikkia tahineita yrittäen analysoida niiden eroja.

Me kuvailimme miehen kanssa oikeastaan hyvin identtisesti tahinien eroja. Kuvailu oli jotakuinkin seuraava. Vaalea tahini on helposti lähestyttävä ja lempein maultaan. Tummassa tahinissa on aavistus kitkeryyttä, mutta muuten se on maultaan vaaleaa tahinia hieman täyteläisempi. Musta tahini on täyteläisen makuinen, mutta ilman tumman tahinin lievää kitkeryyttä.

Lasten mielipiteet:

vaalea tahini: Nam. Limaista. Maistuu ihan tahinille.

musta tahini: Hmm, maistuu vähän samalta. Ei ihan niin hyvää.

tumma tahini: Huonompi kuin muut. En huomaa mitään eroa.

Koko meidän perheen lemppariksi näistä Foodinin tahineista kruunaamme siis vaalean tahinin! Jos tahtoo herkkuasteen nostettua vähän korkeammalle, tahinin päälle voisi ripauttaa jotakin laadukasta ihanaa suolaa, esimerkiksi tätä himalajan kristallisuolaa! Kehotamme kaikkia ennakkoluulottomasti kokeilemaan eri tahineita moniin eri ruokiin! Ja ennakkoluulottomimmat kokeilevat varmaan makeisiinkin ruokiinkin näitä – koska miksipäs ei 🙂 Vegaaniuteen tutustuminen on kai noussut jonkinlaiseksi trendiksi tiedostavien ihmisten keskuudessa – tahini on yksi tosi hyvä osa vegaanien ruokavaliota! Ja tottakai se voi ja kannattaakin olla osa sekaanienkin ruokapöytää!

Miten sinä käytät tahinia? Oletko maistellut eri tahineja? Mikä on lempparisi?