Kirja saatu pressinäytteenä

Joko moni teistä on kotiuttanut tämän kirjakaupan uuden helmen: Olli Postin Supermarket Survival, Rakkaudesta ruokaan ja hyvinvointiin -kirjan? Olli lähetti arvostelukappaleet kirjasta meille, joten pääsin hotkaisemaan kirjan heti sen meille saapuessa, ja onneksi hotkaisinkin, sillä nyt pääsen sitä teille hehkuttamaan! Tämä kirja jos mikä on hehkuttamisen arvoinen!

Joillekin Olli Postin nimi on tuttu, mutta jos ei ole, niin siitä ei ole haittaa – rakastut varmasti tähän kirjaan siitä huolimatta! Olli Posti on terveys-, hyvinvointi ja -biohakkeripiireistä tuttu – hän on jo vuosia tehnyt ruohonjuuritason työtä sinnikkäästi sen eteen, että suomalaiset alkaisivat syömään terveellisemmin ja herkullisemmin. Niin, luit oikein: terveellinen ja herkullinen ruoka eivät missään nimessä sulje toisiaan pois! Ja tämä onkin yksi kantava ajatus Supermarket Survival -kirjassa.

Kenelle Supermarket Survival -kirja sopii?

Supermarket Survival eli lempinimeltään SuSu -kirja sopii ihan jokaiselle, joka hankkii ruokaa jostakin itselleen, perheelleen tai työkseen! Kirjassa Olli kertoo, mikä on hänen tarinansa (hän on mm. parantanut ruokavaliolla MS-tautinsa!) ja miten hän on etsinyt vuosikausia tietoa ravitsemuksesta. Ollia kutsutaan ainakin tietyissä piireissä ravintoguruksi, ja valtavasti tietoa hänellä onkin laajasti eri ravintoasioihin liittyen! Nyt Ollin tieto on nyt kiteytetty ja helposti saatavilla tässä kirjassa.

Jokaisen ihmisen olisi hyvä miettiä, että miksi syö sitä, mitä syö. Jokaisen ihmisen kannattaisi miettiä ruuan alkuperää, ruuan vaikutuksia kehoon ja mieleen ja myös oppia kuuntelemaan kehon ja mielen viestejä, mitä tulee ruokailuun ja mielitekoihin. Olli opastaa tässä prosessissa, olet siis tuettu! 🙂 Kirjassa on kätevästi jaoteltuna eri osiot: voit valita lukevasi vain esimerkiksi lihasta, maidosta tai mausteista. Tai sitten voit ahmaista minun tapaani koko kirjan hetkessä kannesta kanteen!

Miksi tämä kirja kolahti minulle?

Miksi minä tykkäsin kovasti tästä kirjasta? Kirja on ensinnäkin herkullisen näköinen, visuaalisesti nätti! Kirja on samaan aikaan helppo lukea, mutta todella informatiivinen. Kirja on selkeä ja jopa käytännöllinen: sivujen reunassa on tilaa omille muistiinpanoille ja kirja on juuri käteen sopivan kokoinen. Kirja on kattava teos ja ehdottomasti plussaa siitä, että eri tuotemerkit on kirjoitettu rehellisesti kirjaan, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin valossa. Luulen, että moni lukija saa huikeita vinkkejä hyviin tuotemerkkeihin!

Itselle kirjan asiasisältö oli jotakuinkin tuttu ja olin jo samat asiat opiskellut ennen kirjan lukua muualta. Ollin kirjassa esitetyistä tuotesuosituksista voinen karkeasti arvioida, että 98% oli jo meidän perheen käytössä. Tykkäsin kuitenkin lukea kirjaa, sillä se kokosi kaiken tiedon niin kivasti yhteen, että itsellenikin piirtyi mieleeni hyvä punainen lanka syömisestämme – ja varmistui se asia, että hyvin oikeilla jäljillä olemme! Ja kyllä, myös muutaman uuden kiva nippelitiedon kirjasta mieleeni painoin 🙂 Niitä jaan varmasti instassani jossakin vaiheessa!

Ollin periaatteet syömisestä, ruuasta ja ravinnosta ovat aina kolahtaneet minulle ja itse asiassa olen monesti blogiinkin kirjoittanut näistä samoista aiheista. Minä en ole ikinä laihduttanut, meillä herkutellaan ihan joka päivä (ja jos vaan mahdollista, niin ihan joka aterialla), meillä mietitään sitä, mitä tekee mieli (ei sitä, mitä ”pitäisi” ravintosuositusten mukaan syödä) ja meillä keskitytään hyvinvointiin (ei esimerkiksi ulkoisiin muutoksiin kehossa). En myöskään tahdo mitään raudankovaa itsekuria syömisen suhteen, vaan tahdon iloisesti syödä juuri sitä, mitä tekee mieli ja kuunnella kehon nälkää. Jotakuitenkin Olli puhuu samoista teemoista kirjassa, mutta toki omalla tyylillään ja omin sanankääntein. Olli puhuu esimerkiksi ”rakkausruuasta” – tuon ja monien muidenkin termien kattavat selitykset löydät kirjasta!

Olen siis hyvin onnellinen, kun tällainen mahtava kirja on nyt markkinoilla, jossa ei todellakaan kannusteta dieettaamiseen, tiukkoihin kana-parsakaali-maitorahka-ruokavalioihin ja jossa sanotaan ääneen se, että ruuasta saa nauttia – ihan joka aterialla! Supermarket Survival -kirjan avulla nappaat kaupasta juuri sinulle sopivat ja sinun mielihalujesi mukaiset ruuat, kuitenkin niin, että ne tukevat sinun hyvinvointiasi parhaalla mahdollisella tavalla 🙂 Ja pelätä ei kannata: kirja ei siis ole mikään biohakkereille suunnattu adaptogeenien vertailuteos, vaan siinä mietitään, mikä leipä, jätski ja limppari olisivat ne juuri sinun jutut 😉

Arvonta

Sitten lopuksi teille kiva osuus: sain myös tänne blogin puolelle arvontaan yhden kappaleen kirjaa! Jos siis olet blogini lukija (esimerkiksi blogit.fi kautta tai bloglovinin kautta, joihin muuten vasta päivitin tämän uuden osoitteen), niin heitäppä kommentti alas kertoen, mitä kautta blogiani seuraat ja kerro, mitä mieltä sinä olet: voiko terveellisellä ruualla herkutella? 🙂 Arvonta on käynnissä 25.2.2019 klo 21 asti. Ilmoitan voittajan kommenttiin ja olen häneen yhteydessä. Kirja lähtetetään postitse. Onnea arvontaan!

// Emmi

seuraa myös: IG @skribentti / FB ReadySteadyFlow

Follow my blog with Bloglovin

Tammikuun lopulla kirjoitin tekstin liittyen meidän pieneen yökokeiluun kuopuksen kanssa. Sen voit lukea tästä: Käynnissä oleva jännitysnäytelmä: Ehetytyvätkö yömme? Nyt sitten voidaankin kysyä, että jäikö kokeilusta jotakin pysyvää hyötyä öihin? Miten yöt nyt menevät?

Mies siis yli kolme viikkoa nukkui kuopuksemme kanssa meidän makkarissa, ja minä vierashuoneessa – yritimme päästä eroon kuopuksen yöhulinoista, jos ne liittyisivät minun läsnäolooni. Molemmissa huoneissa nukuttiin joinakin öinä vähän paremmin, joinakin melko kehnostikin. Kolmen viikon kokeilu ei mennyt ihan niin kuin toivoimme: yö eivät rauhoittuneet kokonaan eli kuopus ei alkanut nukkumaan kokonaisia öitä. Hän viimeiseen asti huuteli äitiä ja saattoi jopa raivota yöllä, ihan siellä kolmen viikon loppupuolellakin vielä.

Ensimmäinen työmatka

Sitten mies lähti ensimmäiselle työmatkalleen, ja minä palasin kuopuksen kanssa nukkumaan. Sama meno jatkui: hän on edelleen melko levoton nukkuja: ei tahdo oikein nukkua omassa sängyssä, ja meidän sängyssä heräilee herkästi. Muutamat yöimetykset palasivat siis kuvioihin, ja toki muukin heräily: semmoinen häsellys, mikä rauhoittuu vasta, kun ottaa kuopuksen ihan lähelle ja silittelee häntä.

Olikos tästä kokeilusta ollenkaan hyötyä? Kuopuksen kannalta ehkä ei… Miehen kannalta ehkä ei…. Minun kannalta ehkä ihan minimaalisesti: sain nukuttua vähän paremmin vierashuoneessa. Voidaanko tästä nyt vetää sellainen johtopäätös, että kuopus ei vain ole valmis vielä nukkumaan öitä yksin (omassa sängyssään), eikä täysiä öitäkään? Minä luulen, että meillä on mahdollisuus täysiin öihin vasta sitten, kun viimeisetkin hampaat ovat päässeet ikenestä läpi 😀 Hammastehtailu on ollut kyllä niin kivuliasta tällä pojalla, että huh huh!

Isoveljien jalanjäljissä?

Tottakai tiedän, että joku siellä varmaan miettii, että joku rajumpi unikoulu olisi tässä nyt paikallaan, mutta minä en pysty, en vaan pysty! Teimme nyt tämän kokeilun, johon juuri ja juuri pystyimme, ja jäämme odottelemaan, että kuopus sitten itse alkaa nukkumaan paremmin. Niinhän ne isommatkin veljensä tekivät ja alkoivat noin kaksivuotiaista lähtien nukkumaan täysiä öitä. Heille ei järjestetty edes tällaista irrottautumista öisin (toki heidän kanssaan kaikki muutkin asiat menivät aina sen kautta, että mietittiin, mikä olisi sairauksien kannalta paras ratkaisu…).

Yksi pieni tsäänssi tässä vielä on muutokselle, meinaan se, että ajattelin viettää tästä helmikuusta lähtien aina yhden viikonlopun kuukaudessa ystävieni luona Helsingissä yökyläillen, kun olen nuo viikonlopun koko päivät NLP-apuopena siellä ja matkustaminen aamukuuden junassa ei houkuttele niin paljon kuin ystävän luona yökyläily 😀 Katsotaan, mitä kuopus sanoo tähän muutokseen…

Niin, mitenkäs teillä nukutaan?

// Emmi